Elvis televisiossa
Parkerin ansioihin voidaan lukea tv-esiintymiset, joita Elviksellä oli valtakunnallisessa verkossa 1950-luvulla yhteensä 12. kappaletta. Parker ymmärsi sen, että televisio olisi ainoa keino, jolla Elvis saataisiin nopeasti koko kansan tietoisuuteen. Tv oli jo lyhyestä historiastaan huolimatta vakiinnuttanut asemansa lähes jokaisessa amerikkalaisessa kodissa.
Elviksen ensimmäinen valtakunnallinen tv-esiintyminen oli 28.1.1956 Dorsey Brothers Stage Showssa. Elvis asteli mikrofonin äärelle itsevarman oloisena, esittäen koko perheen ohjelmassa kappaleyhdistelmän Flip Flop and Fly/Shake Rattle and Roll, jossa yhdessä kohtaa sanat kuuluivat: "Naisia on niin paljon, etten tiedä mihin niistä hyppäisi." Siinä kohdin on todennäköisesti valkoisen keskiluokan olohuoneissa kahvit läikkyneet.
Elvis ei näyttänyt pelkästään erilaiselta, vaan hän näytti myös vaaralliselta, pulisongeissaan, rasvaletissään ja pukeutumisessaan. Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa, ja sen myös aikuinen väestö jollakin tasolla varmasti vaistosi.
Jatkossa hän esiintyi Dorsey-veljesten ohjelmassa vielä kuusi kertaa. Sitä seurasi Milton Berle Show, jossa Elvis aiheutti kansallisen kohun esittäessään kappaleen Hound Dog, tavalla, jota ei televisiossa ollut vielä nähty.
Presidentti Eisenhowerin Amerikassa elettiin sovinnaisuuden ja konservatiivisuuden ilmapiirissä. Se heijastui myös musiikkiin. Hittilistoilla jyräsivät sellaiset kappaleet kuin Que Sera Seraa tai Perry Comon esittämä Hot Digity Dog Digity. Näihin verrattuna Elvis oli aivan eri maailmasta. Aluksi ei tiedetty kuinka Elvikseen pitäisi suhtautua, mutta pian hän oli kaikkien ihmisten huulilla. Etenkin Milton Berle Show'n esiintymisen jälkeen lehdet kirjoittivat tuosta ruokottomasta ja siveettömästä esiintyjästä, jolla oli "nekrujen" tyyli. Mentiinpä jopa niin pitkälle, että Elviksen johtamaa rockliikettä epäiltiin kommunistien salajuoneksi.
Elviksen oli totuteltava myös siihen, että hänestä alettiin kirjoittaa ja lausua perättömiä. Yksi vielä tänäkin päivänä sitkeästi elävä huhu nousi ensimmäisen kerran esille alkuvuodesta 1957, kun Elviksen väitettiin sanoneen, että neekereistä ei ole muuhun kuin ostamaan hänen levyjään ja kiillottamaan hänen kenkänsä. Lausunto oli kuulemma annettu Bostonissa (jossa Elvis ei ollut koskaan käynyt) tai sitten Edward R. Murrow'sin Person to Person -tv-ohjelmassa (jossa Elvis ei ikinä esiintynyt).
Lopulta, mustien Jet Magazinen toimittaja Louie Robinson päätti mennä tapaamaan alkuperäistä lähdettä, Elvis Presleytä, Jailhouse Rock -elokuvan kuvauksiin. Elvis kertoi Robinsonille: "En ole ikinä sanonut mitään tuollaista, ja ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävät, että en sanoisi tuollaista." Hän oikaisi haastattelussa myös muita häneen kohdistettuja epäselvyyksiä: "Monet luulevat, että minä aloitin kaiken. Mutta rock'n'roll on ollut täällä jo paljon ennen kuin tulin kuvioihin. Kukaan ei pysty laulamaan kyseistä musiikkia niin kuin värilliset. Jos rehellisiä ollaan, en osaa laulaa kuten Fats Domino. Tiedän sen."
💡 Lue erinomainen artikkeli: Elvis Presley and Racism (elvis.com.au)
Pääasia oli, että Elviksestä puhuttiin. Sillä ei ollut väliä olivatko puheet hyviä vai huonoja. Mitä enemmän Elvistä haukuttiin, sitä suositummaksi hän tuli. Elviksen levyt singahtivat hittilistojen kärkeen ja niitä myytiin miljoonia. Yksistään Hound Dog -singlen myynti nousi noin viiteen miljoonaan kappaleeseen.
Milton Berle Show'n jälkeen Elvis esiintyi Steve Allen Show'ssa, jossa hänet puettiin smokkiin ja laitettiin laulamaan Hound Dog silinterihattupäiselle Basset-koiralle. Tarkoituksena oli kääntää taannoinen kohuesitys huumoriksi, mutta todellisuudessa se oli julkinen nöyryytys. Elvis inhosi ja häpesi kohtausta pitkään.
💡 Katso myös: Elvis Presleys National TV Appearances In The 1950s (elvis.com.au)
Vaikka kyseisillä ohjelmilla oli miljoonia katsojia, eivät ne vielä kuuluneet suosituimpien joukkoon.
The Ed Sullivan Show
Toiseksi katsotuin tv-ohjelma kaudella 1956–57 oli Ed Sullivanin isännöimä The Ed Sullivan Show. Ed oli julkisesti sanonut, ettei hän koskisi Presleyhin pitkällä tikullakaan, mutta joutui perumaan puheensa, koska katsojaluvut toisilla kanavilla vähensivät hänen vastaaviaan. Syyskuun 9. päivä 1956, Elvis esiintyi Sullivanin ohjelmassa 54 miljoonan katsojan edessä, esittäen kappaleet Love Me Tender, Don't Be Cruel, Ready Teddy ja Hound Dog, rikkoen kaikki aikaisemmat katsojaennätykset. Ohjelman juonsi näyttelijä Charles Laughton, koska Ed Sullivan oli toipumassa auto-onnettomuudesta.
|
| Parker, Elvis ja Ed Sullivan, toisen Sullivan-show'n harjoituksissa, 28. lokakuuta 1956. |
Elvis esiintyi Sullivanin tv-show'ssa vielä 28. lokakuuta 1956 ja 6. tammikuuta 1957, jolloin häntä kuvattiin vain lantiosta ylöspäin, tarkoituksena sensuroida Elviksen mahdolliset epäsiveelliset lanneliikkeet. Kyseessä ei ollut mikään muu kuin Sullivanin mainoskikka, joka toimi ilmeisen hyvin, koska legendat siitä elävät edelleenkin. Elvis vitsaili tapahtuneesta vielä konserteissaan 1970-luvulla: "Ed Sullivan näki minut, ja totesi että 'son-of-bitch!' Joten he kuvasivat minua vyötäröstä ylöspäin, jouduin vain hetkuttelemaan ylävartaloani."
💡 Katso myös: Elvis on The Ed Sullivan Show | The Real Story (elvis.com.au)
Nyt Elvis oli lyönyt itsensä läpi maanlaajuisesti. Parker todisti olevansa oikeassa laittamalla Elviksen televisioon, vaikka tuskin osasi aavistaa millaisen pommin hän oli räjäyttänyt.
Elvis-tuotteet
|
| Elvis tutkimassa Hank Sapersteinin seurassa hänestä valmistettuja tuotteita Love Me Tender -elokuvan kuvaustauolla, elokuussa 1956. |
Heinäkuussa 1956 Parker solmi sopimuksen lelutehtailija Hank Sappersteinin kanssa. Tuloksena syntyi 72 erilaista Elvis-tuotetta, aina t-paidoista purukumipaketteihin. Puolessa vuodessa oli tuotteista saatu voitto jo 22 miljoonaa dollaria. Parkerin toimesta oli Elviksen ympärille ryhdytty luomaan viihdeteollisuutta, jollaista ei ollut vielä siihen mennessä nähty.
💡 Katso myös: The Great Elvis Presley Merchandise Flood of 1956 (elvis-history-blog.com)
Hollywood
Tv-menestyksen jälkeen oli vuorossa elokuvat. Elviksen unelma oli tulla hyväksi näyttelijäksi. Hän asetti tavoitteen tärkeämmälle sijalle kuin laulajanuransa. Ei pelkästään sen vuoksi, että hän suhtautui näyttelemiseen jopa intohimoisemmin kuin laulamiseen, vaan myös siksi, että näyttelijän ura koettiin tuolloin kestävämpänä kuin rock'n'roll -tähden paljon todennäköisempi lyhytkestoinen loisto. Elviksen toiveena oli, että hän saisi kunnon rooleja, hyvät käsikirjoitukset, kanssanäyttelijät, ohjaajat, ja mikä huomionarvoisinta, että elokuvissa ei tarvitsisi esittää musiikkia.
"Ihmiset ovat jo kyselleet minulta, esitänkö lauluja elokuvissani. En aio, ainakaan tietääkseni. Sillä koekuvauksessakin vain näyttelin, enkä juurikaan välittäisi laulaa elokuvassa." Elvis, huhtikuussa 1956
|
| Ainoat jäljelle jääneet todisteet The Rainmaker-elokuvan koe-esiintymisestä ovat kuvat, joissa Elvis esiintyy, yhdessä veteraaninäyttelijä Frank Faylen kanssa. |
Maaliskuussa 1956 Elvis saapui Los Angelesiin Paramount Picturesin studioille tekemään kaksi koe-esiintymistä. The Rainmaker (Sateentekijä) oli elokuva, jota tähdittivät Burt Lancaster ja Katharine Hepburn. Maaliskuun 26. päivä annettiin Elvikselle mahdollisuus näyttää kykynsä kahdessa elokuvan harjoituskohtauksessa.
Vaikka Elvis saikin vakuutettua tuotantotiimin, ja jo ehti itsekin myöhemmin kertoa lehdistölle tulleensa valituksi rooliin, niin se kuitenkin hylättiin. Elvis olisi joutunut esittämään Katharine Hephurnin näyttelemän henkilön syntymähölmöä veljeä, lisäksi Lancaster ja Hepburn olivat liian isoja tähtiä, joiden varjoon Elvis olisi saattanut jäädä, se oli liikaa Parkerille.
Seuraavana päivänä, 27. maaliskuuta, Elvis pääsi loistamaan hänelle luontaisemmassa roolissa: laulajana. Hän esitti taustanauhan soidessa kappaleen Blue Suede Shoes. Värifilmille kuvattu pätkä osoittaa kuinka kamera rakasti uutta nuorison suosikkia. Se riitti vakuuttamaan Hollywood-mogulit.
Huhtikuun 6. päivä 1956 Elvis allekirjoitti seitsemän elokuvan sopimuksen tuottaja Hal Wallisin kanssa, Paramount Picturesille. Ensimmäinen elokuva tehtiin kuitenkin Twentieth Century-Foxille, koska sopimus sisälsi pykälän, joka mahdollisti työskentelyn myös muille elokuvayhtiöille.
Elokuvauran debyytti Love Me Tender (Rakasta minua hellästi), alkuperäiseltä nimeltään The Reno Brothers, oli Yhdysvaltojen sisällissodan aikaiseen tositarinaan löyhästi perustuva B-länkkäri. Elvis esiintyi ensimmäistä ja viimeistä kertaa sivuroolissa. Reno-veljessarjan kuopuksen saappaisiin, ilman minkäänlaista aikaisempaa näyttelijänkokemusta, astunut laulajatähti suoriutui tehtävästään kunniakkaasti. Elvis oli yllättänyt kaikki opettelemalla käsikirjoituksen ulkoa, myös vastanäyttelijöidensä repliikit.
Valitettavasti pelin henki selvisi Elvikselle heti: vastoin hänen toiveitaan, käsikirjoitukseen sisällytettiin neljä laulua. Elokuvasta lohkaistua singleä Love Me Tender oli tilattu ennakkoon jo yli miljoona kappaletta, joten siitä lähtien myös elokuva kantoi menestyskappaleen nimeä. Floppia oli turha pelätä, sillä elokuvaan uhratut kustannukset tulivat takaisin kahden päivän sisällä.
Elvis ei ollut kovinkaan innoissaan ensimmäisestä elokuvastaan ja roolisuorituksestaan, kommentoiden sitä tuoreeltaan: "Ne halusivat laittaa minut elokuvaan tosi nopeaan. Love Me Tender oli melkein minun elokuvaurani loppu, siinä meinasi mennä meikäläisen mahdollisuudet kokonaan. Se tehtiin hirveällä kiireellä, ja minut lykättiin siihen, koska olin kuuma nimi... Mutta tuo elokuva ei ollut oikein mistään kotoisin. Se oli westerni... tarinaltaan vanhanaikainen ja -oloinen, eikä minun olisi pitänyt alkujaankaan olla siinä. Ja sitten minä vielä aloin yrittää oikein näytellä. Ja kun valkokankaalla alkaa yrittää näytellä, se on menoa. Jos voi tavallaan esittää itseään, homma toimii paljon paremmin... Love Me Tenderissä en voinut olla oma itseni, koska esittämäni hahmo oli niin kaukana itsestäni kuin vai voi olla. Siitä oli naurukin kaukana."
Yhden vuoden aikana hän oli aloittanut menestyksekkään elokuvauran, myynyt miljoonia levyjä (viisi ykköshittiä singlelistoilla ja kaksi albumilistoilla), tehnyt historiallisia tv-esiintymisiä, tehtaillut yleisöennätyksiä konserteissa, yhdistänyt merkittävällä tavalla mustan ja valkoisen musiikin ja rikkonut näin kulttuurillisia ja rodullisia raja-aitoja. Elviksestä oli tullut uuden nuorisokulttuurin suunnannäyttäjä ja symboli.
Graceland
|
| Uusi kartanon omistaja tarkistamassa tiluksiaan heilansa, Loving You -elokuvasta tutun, Yvonne Limen kanssa, 1957. |
Yksi suosioin ulkoisista merkeistä oli Memphisin Whitehavenin esikaupunkialueella sijaitseva siirtomaatyylinen Graceland-kartano. Tilan oli rakennuttanut Thomas Moore ja hänen vaimonsa Ruth vuonna 1939. Heidän lapsenlapsensa rouva Ruth Brown Moore myi Gracelandin Elvikselle 102 500 dollarilla, maaliskuussa 1957. Nimensä tila oli saanut Mooren tädiltä Gracelta.
Edellinen Memphisin asunto osoitteessa 1034 Audubon Drive oli käynyt pieneksi omistajan kaikilta autoilta ja moottoripyöriltä sekä ennen kaikkea äkillisen suosionnousun vuoksi turvattomaksi, fanien ryntäillessä pihanurmikolle ja yrittäessä livahtaa sisälle, mitä erinäisin keinoin. Myös naapurit olivat valittaneet heidän välittömässä läheisyydessä tapahtuvasta levottomasta menosta.
Gracelandin sisätilat remontoitiin ja uusittiin lähes kokonaan. Elviksen vanhemmat ja isoäiti muuttivat kartanoon toukokuussa 1957, Elvis itse yöpyi siellä ensimmäisen kerran vasta 26. päivä kesäkuuta.
💡 Katso myös Wikipedia: Graceland (fi)
Nykyään Graceland toimii museona, joka on omistettu hänen elämäntyölleen. Gracelandissa käy noin 500 tuhatta vierailijaa vuodessa. Se on edelleen Yhdysvaltojen toiseksi eniten vierailtu yksityiskoti, heti Valkoisen talon jälkeen. Vuonna 1991 Graceland merkittiin historiallisten paikkojen kansalliseen rekisteriin (National Register of Historic Places). Ja vuonna 2006 se nimettiin historiallisesti merkittäväksi paikaksi (National Historic Landmark).
Elokuvia ja kiertueita
|
| Elvis kokokultaisessaan, 15 000 fanin edessä, Maple Leaf Gardens'issa Torontossa 2.4.1957. |
Elviksen suosio sai valtavat mittasuhteet. Konsertteja jouduttiin keskeyttämään yleisön rynnätessä lavalle. Minne tahansa Elvis meni, hän aiheutti mellakan. Väkijoukkoja oli yhä vaikeampi kontrolloida ja turvallisuudesta muodostui niin suuri ongelma, että kiertueet vähenivät huomattavasti. Syyskuussa 1956 Elvis myönsi kiertue-elämän raskauden: "Pelkästään viimeisen kahdentoista kuukauden aikana olen matkustanut yli kahdessakymmenessä osavaltiossa yli 100 000 mailia. Tämä ala on melko raskas. Olen ollut mukana vuoden, mutta tunnen itseni jo kymmenen vuotta vanhemmaksi."
Huhtikuussa 1957 Elvis esiintyi ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella. Pienimuotoinen kiertue järjestettiin Kanadassa, jossa Elvis konsertoi Torontossa (2.4.) ja Ottawassa (3.4.).
Kesäkuussa sai ensi-iltansa Elviksen toinen elokuva Loving You (Kiihkeitä rytmejä). Se loi prototyypin, jonka pohjalta tulevat Elvis-elokuvat suurelta osin synnytettiin. Keskiössä oli aluksi tuntematon laulaja, joka erinäisten vaiheitten ja usean musiikkiesityksen jälkeen nousee maineeseen ja kunniaan, onnellisen lopun saattelemana. Loving You oli Elviksen 1950-luvun ainoa elokuva, joka kuvattiin väreissä, sisältäen hitin Teddy Bear.
Elokuun 31. päivä Elvis palasi konsertoimaan Kanadaan, tällä kerralla Vancouveriin. Se oli samalla viimeinen kerta, kun Elvis esiintyi Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella. Syyskuun 27. päivä oli vuorossa keikka Tupelossa. Elvis oli jo esiintynyt kotikaupungissaan edellisenä vuonna 26. syyskuuta 1956, jolloin kyseinen päivä julistettiin Elvis Presley -päiväksi. Nyt osa konsertin tuotosta lahjoitettiin Elvis Presley Youth Recreation Centerin hyväksi.
Lokakuun 28. ja 29. päivä 1957 Elvis konsertoi Los Angelesissa, aiheuttaen jälleen kerran kohun vihjailevalla ja poikkeuksellisella esiintymistyylillään.
"Kun Elvis saapui bändinsä kanssa keikkapaikalle Los Angelesin Pan Pacific Auditoriumiin, hän oli intoa täynnä. Hän tiesi, että paikalle saapuisi Hollywood-tähtiä, isoja pamppuja ja ihmisiä, jotka eivät yleensä käyneet rock'n'roll-konserteissa. Hän oli päättänyt, että tuona iltana nuo kaikki näkisivät todellisen Elvis Presleyn, eikä mitään 'läskikasaa', josta lehdet olivat kirjoittaneet. Ja hän antoi palaa. Hän oli harjoitellut tanssiaan ja keinahteli lavan poikki hullunkurisessa kultaisessa takissaan jalat sekä käsivarret kiihkeästi saksaten, kunnes laskeutui polvilleen kuin rukoukseen. Sitten hän hyppäsi Nipperin selkään. Se oli suuri koiramaskotti, jonka RCA halusi välttämättä lavalle jokaiselle keikalle. Osa kriitikoista kirjoitti myöhemmin melko suorasanaisesti, että näytti kuin hän olisi yrittänyt köyriä hauvaa, mutta Elvis väitti vastaan. Hän oli vain halunnut näyttää, kuinka pystyisi esiintymään suurelle yleisölle." (Ray Connolly, Elvis Presley – Legendan elämä 1935–1977)
💡 Katso myös: Pan Pacific Auditorium, Los Angeles | October 28 & 29, 1957 (elvis.com.au)
Seuraavana päivänä Los Angelesin poliisi saapui paikalle kuvauskaluston kanssa, ja varoitti, että Elvis viedään putkaan, jos hän vielä harrastaa jotain räävitöntä lavalla. Elvis hillitsi esiintymistään, muistuttaen kuitenkin säännöllisesti yleisöä, että kamerat ovat kohdistettuna häneen. Yhdessä kohtaa hän jopa ojensi kätensä ranteet yhteen liitettyinä, ikään kuin hänet olisi laitettu käsirautoihin, ja huusi: "Teidän olisi pitänyt olla täällä eilen illalla!"
New York Journal-Americanin kriitikko Jack O'Brian kutsui esitystä "aivan liian säädyttömäksi, että sitä voisi yksityiskohtaisesti kuvailla" ja luonnehti musiikkia "karmeaksi populaariväännelmäksi mustimman Afrikan tom-tom-hedelmällisyysesityksistä". Los Angeles Mirror-Newsin viihdetoimittaja Dick Williams totesi: "Jos enää tarvitaan todisteita osoittamaan, että Elvis tarjoaa pohjimmiltaan musiikin sijasta seksishown, ne saatiin eilisiltana". Williamsin mukaan Elviksen show muistutti "niitä räikyviä, hillittömiä puoluejuhlia, joita natsit järjestivät Hitlerin kunniaksi".
Lokakuussa 1957 tuli ensi-iltaan Elviksen kolmas elokuva Jailhouse Rock (Rock'n'roll suosikki). Lauluntekijäkaksikko Jerry Leiberin ja Mike Stollerin räätälöimä nimikappale nousi välittömästi listakärkeen ja Elvis sai myös kehuja roolisuorituksestaan. Elokuvassa esitetyn Jailhouse Rock -kappaleen kohtausta on pidetty musiikkivideoiden varhaisena esimuotona.
Menestyksekäs vuosi 1957 päättyi kahteen konserttiin Havaijilla 10–11. marraskuuta. Ne olivat myös viimeiset konsertit ennen astumista armeijan palvelukseen. Elvis sai kutsun Setä Samulilta saman vuoden joulukuussa. Seuraavaa Elviksen kiertuetta saatiin odotella kolmetoista vuotta.