If I Can Dream | 1968


Elviksen
totuuden hetki oli kesäkuussa 1968, kun hän asettui tv-kameroiden eteen vakuuttaakseen häntä epäileville olevansa edelleen elinvoimainen ja vakavasti otettava artisti. Vuodet Hollywood-elokuvien parissa olivat syöneet uskottavuuden ja sitä yritettiin nyt kovalla tohinalla hankkia takaisin. Jos jossain viihdemaailman historiassa on onnistuttu täydellisesti, niin juurikin tässä tempauksessa. Kaikki tavoiteltu saavutettiin, ja vielä vähän enemmän, epäilijöiden putoillessa yksi toisensa jälkeen palliltaan.

Eversti Parkerin mielessä oli idea joulushowsta, jossa Elvis laulaisi joululauluja kuusen vierellä. Mutta tällä kerralla tapahtui jotain aivan poikkeuksellista. Elvis sanoi ensimmäistä kertaa Parkerille "ei!".

Elvis esiintyi pienellä nyrkkeilykehää muistuttavalla lavalla, musta nahka-asu päällään, laulaen vanhoja rockhittejään karhealla ja alkuvoimaisella äänellä. Hän oli uudestisyntynyt. Tyrmäys ensimmäisessä erässä.

Spesiaali päättyi uuteen kappaleseen, If I Can Dream. Elvis oli järkyttynyt viime aikojen tapahtumista, Bobby Kennedyn ja Martin Luther King Jr.:n murhista, jotka molemmat olivat surmattu vain parin kuukauden sisällä kuvauksista. Etenkin, kun King oli ammuttu Elviksen kotikaupungissa, Memphisissä.

Elvis katseli Kingin hautajaisia televisiosta huhtikuussa 1968, hänen trailerissaan elokuvan Live A Little, Love A Little kuvauksissa. Hänen vastanäyttelijätär Celeste Yarnall on muistellut, kuinka Elvis puhkesi kyyneliin ja itki hänen olkapäätään vasten. Elvis lauloi hänelle Amazing Grace'n ja sanoi olevansa shokissa, että King ammuttiin hänen kotikaupungissaan, ja kuinka hän toivoi, että olisi päässyt hautajaisiin.

Elvis ehdottomasti halusi tv-spesiaalin loppuun laulun, joka kiteyttäisi traagiset tapahtumat ja koko 1960-luvun levottoman hengen. Hän oli käynyt keskusteluja ohjaaja Steve Binderin kanssa, joiden pohjalta Walter Earl Brown (25.12.1928–10.1.2008) kirjoitti kappaleen, jossa Elviksen toiveiden mukaisesti kuultiin viitteitä Martin Luther King Jr:n vuoden 1963 kuuluisasta I Have A Dream -puheesta. 

Lauluntekijän Walter Earl Brownin omat muistelot poikkeavat kuitenkin hieman meille valmiiksi tarjotusta tarinasta:

"Saimme kutsun tulla tekemään Comeback Specialia Elviksen kanssa. En ollut sen suurempi Elvis-fani, tarkoitan, että arvostin häntä kyllä, mutta vähämpä tiesin, mitä tulisin tuntemaan häntä kohtaan myöhemmin.

Sen jälkeen kun olimme perehtyneet syvällisesti suunnitteluprosessiin, he halusivat päättää esityksen rauhaa, toivoa ja veljeyttä viestittävään lauluun. Ehdotin heille sellaisia kappaleita kuten You'll Never Walk Alone. Mutta Eversti Parker halusi omistaa laulun julkaisuoikeudet. Joten he sanoivat minulle: 'Meillä on Billy Strange, kitaristi, joka työskentelee Elviksen ja Mac Davisin kanssa ja he tekevät siihen melodian. Kun he saavat sen valmiiksi, kirjoita sille sanoitus.' 

Odotin viikon, kaksi viikkoa, eikä mitään kuulunut. Lopulta saavuin kotiin eräänä yönä ajatellen, että tämä ei tule koskaan valmiiksi näiden kavereiden kanssa. En halua mitenkään morkata heitä, mutta ajattelin, että jos aion kirjoittaa laulun, kirjoitan sen kokonaan itse. Muistan ajatelleeni, että he eivät todennäköisesti käyttäisi sitä kuitenkaan. 

Sam Cookin A Change Is Gonna Come oli sen tyyppinen kappale, jonka halusin kirjoittaa. Ja ajattelin, että jos Elvis ei levytä sitä, annan sen Aretha Franklinille. Sitten yhtenä yönä Sherman Oaksissa, Kaliforniassa, kirjoitin laulun olohuoneessani katsoen ulos ikkunasta puutarhaan, josta aurinko paistaa sisään ikkunoista ja mietin miten paljon tarkoitan sitä, mitä olen kirjoittamassa. Uskoin lauluun todella paljon. Laulun nimi, If I Can Dream, tuli nopeasti sekä sanat ja musiikki. En edes istunut pianon äärellä, kaikki tuli minulle hetkessä, kirjoitin nopeasti sen paperille. 

Ensinnäkin lyyrisesti (lausuu sanoja) 'And while I can think, while I can talk, while I can stand, while I can walk, while I can dream, please let my dream come true, let it come true right now.' Se vain syntyi. En edes ajatellut muotoa. Se oli erittäin inspiroitunut ja puhdas laulu. Otin sen seuraavana aamuna mukaani, ja Billy Goldenberg soitti pianoa, kun lauloin sen tuottaja Bob Finkelille ja ohjaaja Steve Binderille. He rakastivat sitä. Toisesta huoneesta kuulin Eversti Parkerin sanovan: 'Ei se ole Elviksen tyyppinen laulu.' Kuulin selkäni takaa kommentin: 'Haluaisin yrittää sitä.' En tiennyt, että Elvis seisoi ovensuussa ja oli kuullut esityksen.

Seuraava asia minkä tajusin, oli se, että löysin itseni Western Recorders -studiolta, ja Elvis on levyttämässä kappalettani, ja The Blossomsin Darlene Lovella ja muilla taustalauluyhteen tytöillä valuivat kyyneleet pitkin kasvoja. Darlene Love sanoi minulle: 'Hän todella rakastaa laulua. Hän todella uskoo siihen ja sen jokaiseen sanaan.'

Single If I Can Dream/Edge of Reality julkaistiin Yhdysvalloissa 5. marraskuuta 1968. Presley levytti kappaleen Western Recorders Studiolla, 23. kesäkuuta 1968. Elvis toivoi siitä ehkä jopa uransa suurinta hittiä, mutta yleisö oli päättänyt toisin. Kahdessa maailman musiikkikeskuksessa, Yhdysvalloissa ja Briteissä, kappale ei noussut edes top kymppiin. Kultaan oikeuttavat lukemat se kuitenkin myi.

Kaksi kirjaa on kertonut, kuinka If I Can Dream on syntynyt, ja molemmat niistä ovat olleet väärässä. Niistä on luettavissa sellaista että 'se ja se käski minun mennä kotiini ja kirjoittamaan laulun.' Ei se mennyt niin. Kirjoitin laulun omien ajatusteni pohjalta. Voi olla, että Elvis ei olisi sitä koskaan levyttänytkään. Minulla oli vahva tunne sisälläni, joka vaati päästä ulos. Halusin laulusta samankaltaisen, toiveikkaan, kuten You'll Never Walk Alone.

Eversti Parker oli vahvasti kappaletta vastaan. Hän oli tottunut Blue Hawaii -tyyppisiin lauluihin, joita Elvis esitti elokuvissa. Eversti oli hyvin kylmä mies ja hän ei enää koskaan puhunut kanssani. Hän hädin tuskin puhui minulle edes aikaisemmin, koska olin hänen vihollisensa. Ainoa asia, jonka hän sai läpi spesiaaliin, oli Elviksen esittämä Blue Christmas, ja tietenkin ne kaikki hänen vanhat hittinsä.

Nähdä Elvis levyttämässä If I Can Dreamia oli ihmeellistä. En voinut uskoa sitä! Se oli kuin olisi seurannut jotain huonoa Universal-elokuvaa, Hollywood-stooria siitä, kuinka joku saapuu Kaliforniaan ja hänestä tulee tähti. Minulla oli jo ollut muutamia levytyksiä takanani, mutta ei mitään tässä kokoluokassa. Harjoittelimme laulua useita kertoja, ja Elvis purkitti sen vain muutamalla otolla.

Elvis todella, todella välitti laulusta. Olin ainoa, joka kutsuttiin Elviksen pukuhuoneeseen. Muu porukka väistyi syrjemmälle, koska normaalisti et päässyt hänen lähelleen. Hän pyysi minulta seitsemää uutta laulua. Mutta olin kiireinen Sonny & Cher -juttujeni kanssa, enkä enää ottanut yhteyttä asian tiimoilta. Seuraavaksi tiesin vain, että hän oli kuollut. Se oli todella typerää minulta.

Oletteko nähneet Elvis-minisarjan, jossa Jonathan Rhys-Meyers näyttelee Elvistä? Hänellä on iso riita Eversti Parkerin kanssa, jota näyttelee Randy Quaid. Hän sanoo Parkerille: 'En levytä enää yhtään sitä roskaa, ei enää yhtäkään leffabiisiä. Minulla on tiedossa kirjoittaja, joka tekee minulle laulun, josta tulee isoin hittini ikinä.' Ja hän puhui minusta. Samoiten samassa sarjassa Jonathan Rhys-Meyersin näyttelemä Elvis sanoo: 'En tee enää yhtäkään laulua, johon en usko.'

Kun Elvis tv-spesiaalin lopussa alkaa laulaa If I Can Dreamia, voit aistia, kuinka jotakin erityistä on ilmassa. Se oli todella sähköistä. Enkä mitenkään dramatisoi asiaa, se todellakin oli sitä. Totta kai olin aivan innoissani, koska seisoin kameran vieressä katsomassa sitä.

Joka päivä show'n esityksen jälkeen tarkistin listasijoitukset If I Can Dreamin osalta, kunnes se oli myynyt kultaa. Se ei koskaan noussut ykköseksi Yhdysvalloissa, mutta kansainvälisillä markkinoilla se myi kultaa, mitä arvostan suuresti.

Minulla on edelleen kappaleen alkuperäiset käsinkirjoitetut sanat tallessa. Vasempaan yläkulmaan on Elvis kirjoittanut: 'My boy, my boy – this could be the one!', koska hänellä ei ollut ollut hittiä yhdeksään vuoteen.

Myöhemmin, kun Elvis esiintyi Las Vegasissa, International Hotellissa, menin hänen pukuhuoneeseensa. Poikkesin siellä moikkaamassa häntä ja kerroin kuinka kiitollinen olin, että hän levytti If I Can Dreamin. Hän otti asian hienosti ja halasi minua. Pidän sitä suurena kunnianosoituksena." (Elvis Presley – Writing for the King, 2006, Ken Sharp)

Elvis halusi esittää kappaleen show'ssa "livenä", eikä playbackina, jotta siihen saataisiin aitoa hetken tuntua. Ainoastaan musiikki oli äänitetty ennalta, ja se soitettiin nauhalta. Siinäkin mielessä veto oli rohkea. Loppunäkymä, jossa esiin feidataan kokovalkoisiin pukeutunut artisti, suuri punaisena hohtava Elvis-valokyltti selän takana, on klassinen. Esitystä pidetään yhtenä Elviksen uran huippuhetkenä.

If I Can Dream/Edge of Reality -single nousi Yhdysvalloissa listasijalle 12. (Briteissä sija 11.), myyden yli miljoona kopiota, ja ohjelmasta julkaistu soundtrack-albumi, Elvis TV Special, saavutti listasijan 8. (Briteissä sija 2.), ollen siten Elviksen ensimmäinen albumi Billboardin top tenissä lähes kolmeen vuoteen.

Oli onni, että Eversti Parkerin idea päätösnumeroksi, Elviksen vuoden 1957 joulualbumilta tuttu, I'll Be Home for Christmas, hyllytettiin. Parker sai kuitenkin viimeisen sanan, kun Elvis halusi lausua esityksensä jälkeen välittävän kommentin: "I care". Siihen Parker veti rajan, joten Elvis sanoi loppuun vain tuttavalliset kiitokset ja hyvänyön toivotukset.

Elvis roudasi ohjelman tuotannon loputtua, käytännön pilana, Elvis-valokyltin Eversti Parkerin takapihalle loistamaan. Se on varmasti ollut näky kun Parker on aamulla herännyt ja vilkaissut ikkunasta ulos. Hän oli sen ansainnut.

If I Can Dream | NBC TV Studio, Burbank | 30.6.1968

Pasi Välimäki

Olen Elvis-harrastaja jo vuodesta 1977 lähtien. ElvisMesta-blogin (elvismesta.blogspot.com) tarkoituksena on jakaa omaa vuosien varrella kertynyttä tietämystä Elvis Presleystä. Lisäksi medioissa näkee artistiin liittyen usein väärää tietoa, asiavirheitä ja turhia uskomuksia, joihin sivut pyrkivät omalta osaltaan tuomaan oikaisua ja samalla toimimaan lähdeaineistona kaikenlaiseen julkaisutoimintaan. Tietenkin tarkoitus on myös tarjota mielenkiintoista sisältöä faneille ja muille asiasta kiinnostuneille. MusaMesta-blogi (musamesta.blogspot.com) on perustettu alustaksi kaikenlaiseen musiikkiin liittyvään häröilyyn. Fokus on konserttimuisteluissa, netistä bongatuissa videoissa/biiseissä ja artistidiggailussa. Olen kuitenkin antanut itselleni täyden vapauden toimia, kunhan se vain jotenkin liittyy musiikkiin – elämän pituiseen intohimooni.

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!

Uudempi Vanhempi

نموذج الاتصال