Elvis Presley | Biografia | Varhaisvuodet 1933–1953

Gladys ja Vernon Presley

Gladys Love (o.s. Smith) Presley 25. 4. 1912 – 14. 8. 1958
Vernon Elvis Presley 10. 4. 1916 – 26. 6. 1979

Gladys ja Vernon Presley, vuoden 1947 tienoilla.

Elviksen vanhemmat, Gladys ja Vernon, tapasivat toisensa Tupelossa, Mississippissä, First Assembly of God Church -kirkon (verrattavissa suomalaiseen helluntaiseurakuntaan) tilaisuudessa vuonna 1933. Saman vuoden kesäkuussa he karkasivat Mississippin Pontotociin, jossa vasta 17-vuotias Vernon ja häntä neljä vuotta vanhempi Gladys menivät naimisiin. Koska Vernon oli vielä alaikäinen hän valehteli ikänsä, väittäen olevansa 22-vuotias. Kun taas 21-vuotias Gladys vähensi omasta iästään kaksi vuotta, koska ei pidetty sopivana, että morsian on sulhasta vanhempi.

Elviksen syntymämökki Old Saltillo Roadilla silloin joskus... ja nyt.

Joulukuussa 1934 tuore pariskunta asettui asumaan Old Saltillo Roadille, pahamaineiselle seudulle ja lähinnä valkoisten vähävaraisten tehdastyöntekijöiden asuttamaan Itä-Tupeloon, jonne Vernon rakensi isänsä Jessien ja vanhemman veljensä Vesterin avustamana pienen vaatimattoman kahden huoneen lautahökkelin (shotgun shack).

Syntymä

Synnytyksen jälkeen äiti sekä lapsi vietiin sairaalaan, jossa ilmoitettiin, ettei Gladys voinut saada enää lapsia. Sosiaalihuolto maksoi lääkärin viidentoista euron laskun.

Kaksosveljen kuolema varjosti Elviksen koko loppuelämää. Hän mietti usein, miten kaikki olisi mennyt, jos veli olisi selviytynyt hengissä. Ja miksi juuri hän jäi eloon? Äiti Gladysin taikauskoisessa maailmassa Elvikselle annettiin ymmärtää, että kun kaksonen kuolee, eloon jäänyt saa kaikki menehtyneen osapuolen erityiskyvyt. Gladys oli vakuuttunut, että hänen pojassaan oli jotain erityistä.

Presleyn perheen taru oli loppua jo heti alkuunsa, kun huhtikuun 5. päivä 1936, Tupeloon iskeytyi yksi Yhdysvaltojen historian rajuimmista tornadoista, surmaten yli 200 ihmistä ja aiheuttaen massiivista aineellista tuhoa. Old Saltillo Roadilla sijaitseva mökki ja sen asukkaat kuitenkin selvisivät hävitykseltä.

Lapsuus

Ensimmäinen kuva tulevasta nuorison villitsijästä. Gladys, Elvis ja Vernon, vuonna 1937-38, Lee Countyn vankilassa Tupelossa, jossa Elviksen isä istui tuomiotaan tutkintovankeudessa sekkipetoksesta. Elviksen vasemmassa poskessa on maapähkinä.

Perhe oli rutiköyhä. Köyhyys oli ollut Presley-nimen vitsauksena jo useiden sukupolvien ajan. Vernon joutui työskentelemään satunnaisissa huonopalkkaisissa hanttihommissa, jotta perhe saisi päiväittäisen ateriansa. Gladysin toivuttua vaikeasta raskaudestaan, ryhtyi myös hän tekemään töitä leivän eteen.

Gladys raatoi pitkiä päiviä puuvillapelloilla, uurasti pesuloissa ja tehtaissa. Elvis oli perheen ainoa lapsi, ja koska Gladys ei enää kyennyt saamaan uusia lapsia, tuli Elviksestä äitinsä silmäterä, joka ei päästänyt ainokaistaan hetkeksikään silmistään.

Pientä lohtua ja irtautumista arjesta toivat joka sunnuntaiset jumalanpalvelukset First Assembly of God –seurakunnan tilaisuuksissa. Siellä Elvis sai ensimmäisen kosketuksensa musiikkiin. Jo 2-vuotiaasta lähtien Elvis laului kuoron mukana gospeleita ja eläytyi saarnaajien julistuksiin. Gospelmusiikki oli kiinteä osa Elviksen lapsuutta, ja varmasti hengellisiä lauluhetkiä vietettiin myös kotona raskaiden työpäivien jälkeen.

Petos

Äidin ja pojan poikkeuksellisen läheistä suhdetta syvensi entisestään tapahtuma, joka muutti perheen elämän lopullisesti. Marraskuun 16. päivä 1937 Vernon, Gladysin veli Travis ja mies nimeltä Leather Gable tuomittiin asiakirjan väärennöksestä. Vernon ja kumppanit olivat muuttaneet Vernonin vuokraisännän Orville Beanin sian ostoa varten myöntämän shekin loppusummaa muutaman kymmenen dollaria suuremmaksi.

Etelävaltioiden oikeuslaitoksen käytännön mukaisesti rangaistus oli ankara: miehet tuomittiin kolmeksi vuodeksi pahamaineiseen Parchmanin kurituslaitokseen (josta Vernon istui Tupelon Lee Countyn vankilassa tutkintovankeudessa ensimmäiset puoli vuotta).

Elvis ja Gladys vierailivat vankilassa säännöllisesti joka viikonloppu. Vaikka Vernon vapautettiin yhdeksän kuukauden jälkeen 6. helmikuuta 1939 hyvän käytöksen johdosta, oli kuitenkin paljon jo ehtinyt tapahtua. Gladys oli menettänyt Old Saltillo Roadin talon, koska ei ollut kyennyt maksamaan vuokria.

Äiti ja poika joutuivat asumaan sukulaistensa huostassa, ja Gladys raatoi pesulassa. Gladysin huoli pojastaan kasvoi lähes hysteerisiin mittoihin. Lisäksi Elvis alkoi kärsiä unettomuudesta ja unissakävelystä, jotka vaivasivat häntä koko loppuelämänsä ajan.

Ensimmäinen esiintyminen ja kitara

Elvis (toinen oikealta), ilman pokaalia, Mississippi-Alabama Fair and Dairy Shown palkintojenjaossa, 3. lokakuuta 1945. Sijoitus laulukilpailussa oli viides.

Elvis eli varhaislapsuutensa hyvin suojatussa ilmapiirissä. Vasta vuonna 1941 Elvis joutui kosketuksiin todellisen elämän kanssa, kun hän aloitti opiskelunsa. Todellisuus tuli vastaan varsin rajuna. Hiljainen ja ujo Elvis sai osakseen pilkkaa ja syrjintää muiden oppilaiden taholta.

Lokakuun 3. päivä 1945 kymmenenvuotias Elvis osallistui paikallisen WELO-radioaseman lastenpäivän kykykilpailuun Mississippi-Alabama Fair and Dairy Showssa Tupelossa. Hän lauloi tuolilla seisten, ilman säestystä kappaleen Old Shep (Elvis levytti kappaleen RCA:lla, 1957). Elviksen sijoituksesta on vuosien varrella kerrottu useita versioita: milloin hän oli voittaja tai milloin kakkossijalla.

Elvis kertoo vuoden 1972 haastattelussa, joka tehtiin Elvis On Tour -elokuvaa varten Las Vegasissa, seuraavaa: "Minut ilmoitettiin kykykilpailuun, käytin silmälaseja, lauloin ilman säestystä ja olin muistaakseni viides osavaltion kykykilpailussa." Ja jatkoi naureskellen: "Äiti antoi minulle selkäsaunan jostakin syystä, en tiedä mistä, ehkä huvipuiston laitteisiin menemisestä. Se tuhosi itseluottamukseni täydellisesti."

Elviksen vanhemmilla ei ollut varaa ostaa pyörää, jonka Elvis olisi halunnut 11-vuotispäivälahjaksi. Sen sijaan äiti suositteli pojalleen kitaraa, jolla hän voisi säestää itseään: "Se helpottaisi laulamista, ja kaikki tykkäävät kuunnella lauluasi." Gladys totesi. Kitara ostettiin Tupelo Hardware Companysta, paikallisesta rautakaupasta ja hinta oli 12,95 dollaria. Pyörän Elvis sai vähän myöhemmin.

Elvis sai oppia kitaransoittoonsa paikalliselta julkkikselta, kantrilaulaja Mississippi Slim'iltä (oikealta nimeltään Carvel Lee Ausborn), joka oli Elviksen ensimmäinen musiikillinen sankari ja esikuva. Elvis kävi koulua hänen pikkuveljensä James Ausbornin kanssa, ja oppi sitä kautta tuntemaan myös hänen isoveljensä.

Mississippi Slim sai Elviksen jopa houkuteltua laulamaan hänen WELO-radioasemalla vetämässään ohjelmassa, kun Elvis oli 12-vuotias. Ensimmäisellä kerralla Elvis kärsi niin pahasta ramppikuumeesta, että ei kyennyt esiintymään, mutta seuraavalla viikolla hän esiintyi ohjelmassa Slimin säestyksellä. "Hän oli hulluna musiikkiin, hän jaksoi puhua vain siitä", muisteli James Ausborn myöhemmin.

Toinen Elviksen oppi-isä kitaransoitossa oli Presleyn perheen seurakunnan pastori Frank Smith, jonka on sanottu opettaneen Elvikselle ensimmäiset kolme sointua, joilla hän pystyi säestämään itseään suosikkikappaleessaan Old Shep.

Marraskuun 6. päivä 1948, hän soitti kitaraa ja lauloi kappaleen Leaf On A Tree jäähyväisinä koulunsa Milam Junior High -luokalle.

Muutto Memphisiin

Elvis tyttöystävänsä Betty Ann McMahanin kanssa Winchester Streetillä, Lauderdale Courtsissa, vuonna 1949. Kuvaajan varjo on naapurin, nimeltään Margaret Cranfill.

Marraskuun lopussa 1948 Presleyn perhe pakkasi tavaransa ja suuntasi kulkunsa kohti Memphisiä leveämmän leivän toivossa. Taakse jäivät ikävät muistot köyhyydestä, kurjuudesta, vankilatuomiosta ja lapsen kuolemasta. Elämä Memphisissäkään ei ollut aluksi ruusuilla tanssimista. Perhe asui ahtaissa vuokrahuoneissa ja molempien vanhempien oli pakko jatkaa raskasta työntekoa: Gladys aloitti koneompelijana Fashion Curtains -yhtiössä ja Vernon ampumatarvikkeita valmistavassa Precision Tools Companyssa.

Aluksi he asettuivat 370 Washington Streetin asuntolaan ja sittemmin toiseen vastaavaan 578 Poplar Streetillä. Lopulta heidät hyväksyttiin Lauderdale Courtsin vuokra-asuntoon 20. syyskuuta 1949. Samana syksynä Elvis aloitti ensimmäisen vuotensa Memphisin Humes High Schoolissa.

Myöhemmin myös Elviksen täytyi osallistua perheen elättämiseen ja hankkia opiskelunsa oheen työpaikka. Elvis työskenteli Precision Tool Companylla, samassa yhtiössä, missä hänen isänsä aloitti työt Memphisiin muutettaessa. Hän ajoi nurmikkoa ja toimi myös Loew's State -elokuvateatterin paikannayttäjänä, mutta joutui tappeluun toisen paikannäyttäjän kanssa ja sai potkut.

Memphis oli viisikymmentäluvulla yksi musiikkimaailman keskuksista. Varsinkin mustien soittama rhythm and blues, jonka sykkivät rytmit kaikuivat Beale Streetin hämyisistä kapakoista ja suositun memphisläisen tiskijukka Dewey Phillipsin WHBQ:n lähetyksissä, olivat saavuttaneet valkoisen nuorison kiinnostuksen.

Memphisin keskusta ja etenkin siellä sijaitseva Beale Street laajensivat Elviksen maailmankuvaa, koska niissä saattoi kuulla "rotumusiikiksi" luokiteltavia musiikkityylejä, enemmän kuin radiossa. Elvis tykkäsi omien sanojensa mukaan "syvän etelän mississippiläisistä laulajista". Sellaisista kuten Arthur "Big Boy" Crudup, Big Bill Broonzy ja Little Junior Parker.

Elvis ihalili newyorkilaisia ja philadelphilaisia doo-wop-yhtyeitä, kuten The Ink Spotsia ja The Dominoesia, jonka solisitn, Billy Wardin, vokaaliakrobatia teki Elvikseen vaikutuksen. Saman lauluyhtyeen jäsen, Jackie Wilson, valloitti Elviksen Las Vegasissa huhtikuussa 1956, jolloin hän näki suosikkiyhtyeensä konsertissa. Jackie lähti myöhemmin soolouralle, ja Elviksestä ja hänestä tuli vuosien varrella hyviä ystäviä.

Kasvuympäristö oli hedelmällinen nuorelle Elvikselle, jolle musiikki oli kaikki kaikessa. Hän imi myös vaikutteita gospel-lauluryhmiltä sekä country & western -tähdiltä, joiden esityksiä hän kuuli Grand Ole Opry ja Lousiana Hayride -radio-ohjelmissa.

Elviksen suosikkeja olivat sellaiset gospel-ryhmät kuin The Statesmen ja The Blackwood Brothers. Hän rakasti moniäänistä laulantaa, ja se myös kuului hänen musiikissaan läpi koko elämän. Elvis jopa pyrki ennen läpimurtoaan oman kirkkonsa nuorisokvartettiin, nimeltään The Songfellows, mutta hänet hylättiin, koska hän ei kuulemma osannut laulaa stemmoja. Elvis pettyi pahasti ja muisti tapauksen lopun ikänsä.

Elvis kertoi vuonna 1972, Elvis On Tour -elokuvan tekijöiden haastattelussa: "Diggaan kaikenlaisesta musasta. Kun olin lukiossa, minulla oli levyjä Mario Lanza'lta ja Metropolitan Opera'lta. Minä vain rakastan musiikkia. Espanjalaista, ja tykkään meksikolaistyyppisistä lauluista. Mutta gospel, se oli se, jonka parissa kasvoimme, enemmän kuin minkään muun.

نموذج الاتصال