|
| Eversti Tom Parker, 1969. |
Thomas Andrew "Tom" Parker, oikealta nimeltään Andreas Cornelius van Kujik, syntyi Bredassa Hollannissa 26. kesäkuuta 1909. Vuonna 1929 hän muutti Hollannista pysyvästi Yhdysvaltoihin ja värväytyi armeijan palvelukseen Havaijille, väärällä nimellä. Hän oli ottanut käyttöönsä nimen Tom Parker, häntä haastatelleelta upseerilta, peittääksen tosiasian, että hän oli laiton maahanmuuttaja.
Parker ei koskaan hakenut Yhdysvaltojen kansalaisuutta. Siitä johtuen hänellä ei myöskään ollut passia, eikä sitä myötä enää oikeutta palata maahan, jos hän sieltä poistuisi. Parkerin passittomuutta on pidetty yhtenä syynä siihen, miksi Elvis ei koskaan esiintynyt (Kanadaa lukuunottamatta) Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella. Absoluuttista totuutta asiaan tuskin koskaan saadaan selville.
Vuonna 1948 Louisianan kuvernööri Jimmie Davis myönsi Parkerille kunnia-arvon "eversti" (engl. Colonel), palveluksistaan tämän kampanjassa. Huolimatta siitä, että kyseessä ei ollut mikään oikea sotilasarvo, Parker käytti titteliä koko loppuelämänsä.
Parker aloitti toimintansa tivolimiehenä. Hänen metodejaan voidaan hyvin verrata viime vuosisadan lopun puoskareihin ja ihmeparantajiin, jotka kiersivät ympäri Amerikkaa myyden eliksiirejään, joiden väitettiin parantavan kaikki vaivat mitä kuvitella saattoi.
💡 Katso myös Wikipedia: Tom Parker (fi) ja Colonel Tom Parker (en)
Kuuluisimpia Parkerin tempauksia oli myydä keltaisiksi värjättyjä varpusia kanarianlintuina. Muita vastaavanlaisia tapauksia olivat esimerkiksi "Eversti Parkerin tanssivat kanat kuumalla hellalla". Eversti voiteli kanojen jalat parafiinilla ja nämä pomppivat kuumalla hellalla tivoliteltassa. Tai kun sirkuksen vetäjät keskustelivat pitäisikö lipun hintaa kustannussyistä alentaa puolesta dollarista neljännekseen, Parkerilla oli parempi idea: nostetaan hinta dollariin ja luvataan että tyytymättömät saavat puolet rahoistaan takaisin.
|
| Elvis Presley's Midget Fan Club. |
Parker vuokrasi norsuja ja ripusti niiden kauloihin mainoskylttejä Elviksestä ja pestasi Hollywoodista lyhytkasvuisia pyörimään Elviksen esiintymispaikan eteen plakaatit kourassa, joissa luki Elvis Presley's Midget Fan Club. Silloinkin kun Elvis-buumi oli jo saavuttanut valtavat mittasuhteet, saattoi Eversti olla henkilökohtaisesti konserttipaikalla kauppaamassa Elvis-krääsää. Parkerin astuttua remmiin "Elvis oli tavara. Tuote, jota saattoi ja täytyi teollisesti kehittää." (Peter von Bagh, Elvis! Amerikkalaisen laulajan elämä ja kuolema)
Tivoliuransa jälkeen Parker otti hoiviinsa kantriartisti Eddy Arnoldin, jonka managerina hän toimi melkein kymmenen vuotta. Vuonna 1953 Eddy Arnold lähetti Everstille sähkeen: "En tarvitse enää palveluksiasi!". Eddy ei paljastanut koskaan miksi hän antoi Everstille potkut. Seuraavana oli vuorossa toinen kantritähti nimeltään Hank Snow, jonka kanssa yhteistyö päättyi ilmiriitaan, koska kiinnittäessään Elviksen, Parker ja Snow olivat yhtiökumppaneita, mutta Parker potkaisi Snown härskisti ulos ja satsasi Elvikseen.
15.8.1955 solmitun sopimuksen perusteella Parkerilla oli päätösvalta Elviksen esiintymisistä, levytyksistä ja elokuvarooleista. "Sopimuksessa kiinnittää huomiota sen varsin määräilevä sävy. Elvikselle annetaan koko joukko määräyksiä lähes militaristiseen sävyyn. Hänelle sälytetään kaikki velvollisuudet, kun taas Parker saa kaikki rahat. Pari riviä luettuaan Elvis oli jo velkaa Parkerille 2500 dollaria. Pahin pykälä löytyy viimeisiltä riveiltä, joilla Parkerille annetaan vapaat kädet Elviksen uran suunnittelemisessa. Kaikkihan tietävät mihin moinen vapaus sittemmin johti." (Pertti Rekala, Elvis Presley – Elämä ja musiikki)
|
| Eversti Tom Parker suojattinsa kera Nashvillen kodissaan, 1956. |
Parker siis jatkoi sumeilematonta linjaansa myös Elviksen kohdalla. Hänen idea oli muun muassa se, että Elvis Presleyn nimi mainittiin tekijänä monissa hänen kappaleissaan, vaikka Elvis ei elämänsä aikana kirjoittanut nuottiakaan. Tällä tavoin saatiin rojaltit jo aikansa eläneeseen Hill & Range musiikkikustantamoon, jonka perimistä palkkioista Parker sai itselleen 25 prosenttia. Alkuperäisten säveltäjien korvaukset jäivät normaalia pienemmiksi, mutta Elviksen levyjen myynti takasi sen, että kaikille jäi jotakin. Parkerin osuus Elviksen kokonaisansioista oli vuoden 1967 jälkeen 50 prosenttia.