Musiikkirintamalla oli ehtinyt tapahtua paljon sinä aikana, kun Elvis oli ollut suorittamassa sotilaspalvelustaan. Aito rock oli saanut siirtyä syrjään siloteltujen teinipoppareiden tieltä. Asiaan vaikutti parin edellisen vuoden aikana sattuneet dramaattiset tapahtumat.
Chuck Berry oli joutunut vankilaan huumesyytösten vuoksi. Ritchie Valens, Big Bobber ja Buddy Holly olivat saaneet surmansa lento-onnettomuudessa, "päivänä, jolloin musiikki kuoli". Eddie Cochran menehtyi auto-onnettomuudessa, jossa hänen hyvä ystävänsä Gene Vincent loukkaantui vaikeasti. Myös Carl Perkins oli vuoden 1956 vakavan autokolarin myötä menettänyt parhaimman luomisvoimansa.
Jerry Lee Lewis oli aiheuttanut skandaalin naimalla 13-vuotiaan pikkuserkkunsa. Pisteenä iin päälle oli Little Richard nähnyt unessa näyn, julistanut rock'n'rollin saatanan palvonnaksi ja kääntynyt uskoon.
Elviksen entinen rockimago ei toimisi enää tässä tilanteessa niin hyvin kuin vielä kaksi vuotta sitten.
Tyyli vaihtuu
|
| Uusi look kelpasi nyt myös äideille, tyttärien lisäksi. |
Jatkossa seuranneita muutoksia voi parhaiten kuvata sanalla radikaali. Elviksen imago heitti täydellisen kärrynpyörän. Rajusta rokkarista tehtiin All American Boy, joka ei ärsyttäisi ketään. Itse asiassa muutokset ihmisten asenteisiin Elvistä kohtaan aloitettiin jo armeija aikana. Uutisoitiin, että Elvis ei saanut armeijassa erityiskohtelua, vaan hän suoritti aivan normaalin sotilaskoulutuksen. Näin luotiin kuva isänmaanystävästä, joka haluaa palvella maataan koko sydämellään.
Vertauskuvallisesti voidaan sanoa, että samalla kun Elvikseltä armeijaan tullessaan leikattiin tuo kuuluisa rasvaletti ja pulisongit, niin hänestä myös karsittiin se luontainen kapinallisuus ja uhma, jotka olivat hänen tunnusomaisia piirteitään 1950-luvulla.
Nyt Elvis nähtiin julkisuudessa siisteissä puvuissa, solmio kaulassa. Tukka, joka vielä pari vuotta aikaisemmin saattoi hapsottaa joka suuntaan tai törröttää uhoavasti eteenpäin, viestittäen maailman nuorisolle vallankumouksesta ja uuden aikakauden alusta, oli nyt siisti ja sileä kuin laulajan äänilevyn pinta.
Musiikki painottui poppiin, balladeihin ja italoiskelmiin. Sen tietenkin mahdollisti Elviksen laaja-alaisuus musiikin tulkitsijana. Muutos tuotti tuloksia. Elviksen kuulijakunta laajeni entisestään ja hän sai hyväksyntää muuallakin kuin rockpiireissä.
Ensimmäiset armeijan jälkeiset levytyssessiot käynnistyivät välittömästi maaliskuun 20. päivä 1960, ja niitä jatkettiin heti huhtikuun alussa. Sessiot tuottivat sellaisia hittejä ja klassikoita kuten It's Now Or Never, Fame And Fortune, Are You Lonesome Tonight? ja Stuck On You.
🔈 Kuuntele Elviksen myydyin single: It's Now Or Never
Elvis ei kuitenkaan täysin ollut unohtanut rhythm and blues -juuriaan. Hän levytti ensimmäiselle armeijan jälkeiselle, ja myöhemmin klassikon asemaan nousseelle albumille Elvis Is Back sellaisia hienouksia kuten Clyde McPhatter and the Drifters'in Such A Night, Vikki Nelson with The Sounds'in Like A Baby, Lowell Fulsonin Reconsider Baby ja hänelle itselleen räätälöidyn, bluesahtavan kappaleen It Feels So Right.
💡 Lue myös Raimo Öystilän erinomainen sarja: Elvis Is Back! – Elvis parhaimmillaan
Vuonna 1960 Elviksellä oli kolme listaykköstä, ja vuoden 1962 alkuun mennessä myös kappaleet Surrender ja Good Luck Charm olivat nousseet ykkössijalle. It's Now or Never myi yli 20 miljoonaa kappaletta, ollen siten Elviksen uran myydyin single.
Frank Sinatra Show
Maaliskuun 26. päivä Elvis aloitti Floridassa, Fontainebleau-hotellissa, nauhoitukset ABC-TV:n Frank Sinatra -shown erikoisjaksoon Welcome Home Elvis, josta hänelle maksettiin palkkiona ennenkuulumattomat 125 000 dollaria. Lähetys esitettiin tv:ssä saman vuoden toukokuun 12. päivä ja se keräsi 41,5 prosenttia katsojista ruudun äärelle.
Ohjelmassa nähtiin Elviksen ja Frank Sinatran duetto kappaleista Love Me Tender ja Withcraft, sekä Elviksen esittämänä hänen viimeisimmät hittinsä Stuck On You ja Fame and Fortune. Elvis lauloi myös avausnumerossa säkeistön kappaleesta It's Nice to Go Trav'ling.
Show'ssa esiintyivät myös Sammy Davis, Jr., Joey Bishop, Peter Lawford ja Frank Sinatran tytär Nancy Sinatra, joka näytteli myöhemmin Elviksen kanssa elokuvassa Speedway (1968).
Kolme vuotta aiemmin oli Sinatra haukkunut rock'n'rollin värikkäin termein: "Tämä eltaantuneen hajuinen sukuviettiä kiihottava villitys, rock'n'roll, vaikuttaa teennäiseltä ja epäaidolta. Sitä laulavat ja kirjoittavat enimmäkseen vajaamieliset pölkkypäät. Se on rikollisten pulisonkimiesten musiikkia – brutaalein, iljettävin, epätoivoisin ja häijyin ilmaisumuoto, jotan olen epäonnekseni joutunut kuulemaan."
Nyt siis myös Sinatra oli joutunut syömään hattunsa ja ottamaan tämän "kriminaalin" televisio-ohjelmaansa. Tosin, pulisongit olivat hävinneet ja Elviksen olemus ja esiintyminen olivat maltillisempia kuin vielä muutama vuosi sitten. Hän kuului nyt porukkaan. Frank Sinatra ja Elvis pysyivät yhteyksissä aina Elviksen kuolemaan asti.
Ei ole sattumaa, että armeijasta palanneen Elvis Presleyn uusi lanseeraaminen aloitettiin Frank Sinatran juontamasta televisio-ohjelmasta. Presleystä oli tarkoitus leipoa iskelmällisempi, aikuisempi tähti amerikkalaiselle suurelle yleisölle. Ja kukapa olisi ollut parempi takuumies ja kummisetä moiselle hankkeelle, kuin aloilleen asettunut, edellisen sukupolven kapinallinen Frank Sinatra. Kun Frank, isoveljen tavoin, laittoi käden Elviksen olkapäälle televisiolähetyksessä, asetelmasta tuli eräänlainen rauhoittava viesti keskitien Amerikalle: minä, Frank Sinatra takaan, että tästä kaverista ei ole vaaraa enää kenellekään. Hän on nyt yksi meistä. – Pekka Laine, musiikkitoimittaja