Ajatuksia tulevasta Elvis-elokuvasta


Tulossa on jännittävä Elvis-kesä. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa on Elviksestä tehty suuren budjetin elokuva. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. 

Koronan takia viivästynyt prokkis saa viimein maailman ensi-iltansa 24. kesäkuuta 2022. Koska aikataulu osuu meikäläisittäin juhannusaatolle, jolloin suomalaiset ovat kesämökeillään järsimässä kyrsää ja hukkumassa tuhansiin järviin, on elokuvan ensi-ilta Suomessa vasta viikkoa myömemmin, 29.6.2022.

Elokuvan ohjaaja on muun muassa Moulin Rouge! ja The Great Gatsby -leffoistaan tunnettu Baz Luhrmann. Leffa kantaa lyhyesti ja ytimekkäästi nimeä Elvis, ja on Luhrmannin ensimmäinen ohjaus yli yhdeksään vuoteen. 

Vaativassa pääroolissa näyttelee Austin Butler, jonka edellisiin töihin ovat lukeutuneet sellaiset leffat kuten The Intruders, The Dead Don't Die ja Once Upon a Time in Hollywood.

Pahamaineista ja häikäilemätöntä Elviksen manageria Eversti Tom Parkeria näyttelee, ei enempää eikä vähempää kuin "Amerikan sydänkäpy" Tom Hanks, joka ei varsinaisesti ole tunnettu pahiksen rooleistaan. 

Virallinen traileri saatiin nähtäväksemme vihdoin 17. helmikuuta kuluvaa vuotta, ja vajaassa vuorokaudessa se oli jo kerännyt yli kaksi miljoonaa katsantoa. Tällä hetkellä sitä on katsottu yli 13 miljoonaa kertaa, ja niille sijoille ovat luvut alkurynnistyksen jälkeen "hyytyneetkin". 

Traileria on jaettu useiden eri maatunnusten alla, joten yhteenlaskettu summa kaikkien liikkeellä olevien trailerien katsojaluvuista liikkuu kuitenkin useissa kymmenissä miljoonissa. Kiinnostusta tuntuu siis löytyvän.

Ensimmäisenä katse tietenkin kohdistuu pääosanesittäjään, joka on ruumiin rakenteeltaan hyvinkin Elviksen kaltainen ja oloinen. Naamaltaan ei, mutta sitähän tässä varsinaisesti ei haeta. Liikkeet ja olemus on opeteltu pieteetillä, ja niihin trailerin perusteella on saatu oikeanlaista "groovia" ja asennetta. Menee täydestä. Hän todella näyttää Elvikseltä. Puhetapa? Nooh... menettelee, ihan okei. Siis vain trailerin perusteella. Ei kuitenkaan kuulosta kuuma peruna suussa mongerrukselta

Erityisesti Elvis-yhteisöissä Austin Butler on saanut paljon ja ansaitsematonta kriitiikkiä siitä, että ei muistuta Elvistä tarpeeksi. Saiko esimerkiksi Joaquin Phoenix yhtä paljon kritiikkiä ei-niin-näköisyydestään arvostetussa Johnny Cash -elämäkertarainassa, Walk the Line

Ihmetyttää tämä kloonaus-aspekti, että näyttelijän pitäisi näyttää suurin piirtein täsmälleen esikuvaltaan. Jos tekee huikean roolisuorituksen, miltä se nyt kaikilta osin jo etukäteen vaikuttaa, eikö se riitä? 

Walk the Line -roolistaan Reese Witherspoon muuten nappasi Oscarin, eikä hänkään ulkonäöltään muistuttanut juurikaan June Carter Cashia. Tekeekö Butler Oscarin arvoisen suorituksen? Sitä jäämme jännityksellä odottamaan.

Enemmän häiritsi Tom Hanksin Parker-aksentti, jota on ylikorostettu. Elviksen manageri Eversti Tom Parker oli siis oikeasti Hollannista kotoisin, ja laiton maahanmuuttaja, oikealta nimeltään Andreas Cornelis van Kuijk

Erikoinen ratkaisu Hanksilta. Halusiko hän sillä tuoda roolihahmoonsa enemmän karikatyyrimaisuutta ja persoonallisuutta. Sitä se ei olisi tarvinnut. Olihan Parker kävelevä karikatyyrihahmo jo oikeassa elämässäkin. Jokainen voi tarkistaa Parkerin aksentin vaikkapa tästä YouTubesta löytyvästä haastattelusta

Alkukohtauksen nuoren Elviksen kaulassa roikkuva pahvinen salama on häirinnyt joitakin. Onko Luhramannilla jotakin uutta tietoa Elviksen lapsuuteen liittyen? Minua se ei häiritse. Puhutaan niin sanotusta taiteellisesta vapaudesta. Kaiken ei tarvitse löytyä historian kirjoista. 

Salamassa on tietenkin kysymys Elviksen suuresta lapsuuden sarjakuvasankarista Captain Marvel Jr:stä, jonka tunnus se oli. Myöhemmässä elämässään Elvis kehitteli, tiedostaen tai tiedostamattaan, TCB-tunnukseensa (Taking Care of Business) kyseisen salamakuvion.

Baz Luhrmann on mainostanut elokuvaansa myös Elviksen ikonisella TCB-salamatunnuksella. On spekuloitu, että sen oli jopa tarkoitus toimia leffan nimenä, mutta se kuitenkin viime hetkellä muutettiin ilmiselvempään muotoon.

Pääasia, että kokonaisuus on ymmärrettävissä, juurikin vahvoja vertauskuvia käyttäen. Eikä Elvis, ainakaan omien lähdeteoksieni mukaan käynyt mustien telttakokouksissa, mutta sillä ei ole tarinan kerronnan suhteen mitään merkitystä. Kunhan se antaa ymmärtää sen, mistä oli kaikessa kysymys, mitkä olivat Tupelon pojan lähtökohdat ja innoitukset. Nyt vedetään taiteellisesti isolla pensselillä ja rahalla. 

Vaikka kokonaisnäkemys saattaa ottaa taiteellisia vapauksia, niin Luhrmann on tunnettu siitä, että hänen elokuvissaan yksityiskohdat ovat vimpan päälle hiottuja. Eikä Elvis-leffa tee poikkeusta. On suorastaan hengästyttävää katsella miljöitä ja asuja, jotka on tarkkaan ja uskottavasti kopioitu alkuperäisistä. Vähintäänkin lavastuksesta ja puvustuksesta olisin valmis jakamaan trailerin perusteella Oscarin.

Elvis onkin kaivannut jo pitkään pientä buustia suuren yleisön suuntaan. Kyllä tämä varmasti hyvää tekee jo 45 vuotta haudassa maanneelle vanhan maailman supertähdelle. EPE (Elvis Presley Enterprises) ei ole kovin dynaamisesti markkinoinut parasta veturituotettaan. Eivät sellaiset, kuten esimerkiksi viime vuosina julkaistut Elvis-sinfoniaorkesterilevyt oikeasti kiinnosta kuin mummoja ja pappoja. 

Ja A Little Less Conversation -sukseestakin tulee jo kuluneeksi 20 vuotta. Kunpa vastaavanlaisen comebackin näkisi nytkin, mutta onko kaikki jo niin pieninä palasina maailmalla, vai vieläkö yhtenäiskulttuuri saavuttaisi sen viimeisen heikosti lepattavan liekkinsä leimahduksen, ennen kuin se sammuu lopullisesti? Kunkku olisi juuri oikea seremoniamestari sytyttämään tarvittavan kaltaisen roihun ja tuomaan valon kansalle joka pimeydessä vaeltaa.

Kokonaisuus: kyllä, elokuvassa on vahva Luhrmann-allekirjoitus, mutta tässä tapauksessa se ei välttämättä ole mikään huono asia. Tuleeko tästä SE leffa, tuleeko tästä ISO? Ainakin kutsu Cannesin elokuvafestareille on tiettävästi melko varmasti takataskussa. Siellä saatu vastaanotto ratkaisee paljon. Kuten on jo tullut parikin kertaa mainittua: jännää on, kuin lannanajo!

Pasi Välimäki

Olen Elvis-harrastaja jo vuodesta 1977 lähtien. ElvisMesta-blogin (elvismesta.blogspot.com) tarkoituksena on jakaa omaa vuosien varrella kertynyttä tietämystä Elvis Presleystä. Lisäksi medioissa näkee artistiin liittyen usein väärää tietoa, asiavirheitä ja turhia uskomuksia, joihin sivut pyrkivät omalta osaltaan tuomaan oikaisua ja samalla toimimaan lähdeaineistona kaikenlaiseen julkaisutoimintaan. Tietenkin tarkoitus on myös tarjota mielenkiintoista sisältöä faneille ja muille asiasta kiinnostuneille. MusaMesta-blogi (musamesta.blogspot.com) on perustettu alustaksi kaikenlaiseen musiikkiin liittyvään häröilyyn. Fokus on konserttimuisteluissa, netistä bongatuissa videoissa/biiseissä ja artistidiggailussa. Olen kuitenkin antanut itselleni täyden vapauden toimia, kunhan se vain jotenkin liittyy musiikkiin – elämän pituiseen intohimooni.

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!

Uudempi Vanhempi

نموذج الاتصال