|
| Elvis ja tuottaja Chips Moman, American Sound Studiolla, tammikuussa 1969. |
Tammikuussa 1969 Elvis palasi 14 vuoden tauon jälkeen levyttämään kotikaupunkiinsa Memphisiin, American Sound Studiolle. Elviksen ura oli jo pitkään vellonut pohjamudissa. Kymmenkunta vuotta kestänyt elokuvaura oli ollut taiteellinen mahalasku. Elvis oli juuri edellisenä vuonna tehnyt näyttävän ja menestyksekkään paluun tv-spesiaalissa, jossa hän mustaan nahkaan sonnustautuneena oli laulanut pääasiassa vanhoja 1950-luvun hittejään. Nyt Elviksen oli todistettava levyjä ostavalle yleisölle, että hän kykenee tekemään myös täysipainoista uutta musiikkia.
American Sound Studiolla oli legendaarinen maine, olihan siellä tahkonnut klassikkoja muun muassa sellaiset nimet kuin Aretha Franklin, Neil Diamond ja Dusty Springfield. Studiorakennuksesta oli kuitenkin hohdokkuus kaukana. Se oli parhaat päivänsä nähnyt – rähjäinen ja rapistunut, jossa rotat luikkivat nurkissa. Elvistä eivät kuitenkaan paikan nukkavierut puitteet häirinneet. Hän totesi vain: ”What a funky place!”
Studion omistaja, tuottaja Chips Moman oli nuori ajassa kiinni oleva hittiseppä, ja muusikot alansa raudanlujia ammattilaisia. Pitkästä aikaa Elvis pääsi levyttämään laadukasta materiaalia, johon hän iski kiinni lähes epätoivoisella kiihkolla ja raivolla. Näillä eväillä ei voitu epäonnistua. Sessiot muodostuivatkin yhdeksi merkittävimmistä Elviksen uralla. Tammi-helmikuun maratonistunnoissa levytettiin yhteensä 36 biisiä 12 päivän aikana. Se tuntuu käsittämättömältä määrältä nykypäivänä, eikä heikkoja lenkkejä juurikaan löydy.
Tilinpäätös ei ollut hullumpi. Hiteiksi nousivat singlet Suspicious Minds (Elviksen viimeinen ykköshitti Yhdysvalloissa), In The Ghetto, Don’t Cry Daddy ja Kentucky Rain. Ja lisäksi platinaa myivät albumit Back In Memphis ja klassikon asemaan noussut From Elvis In Memphis.
Tuloksena oli yksi kaikkien aikojen suurimmista white soul -albumeista (ja yksi suurimmista soul-albumeista), joka sisälsi lyhyitä mutta merkittäviä retkiä myös kantriin, popiin ja bluesiin. Presley kuulostaa nuorentuneen taiteellisesti niiden tusinan kappaleen aikana, jotka hän käy läpi albumillaan, ja häntä on tukemassa hänen koko levytyshistoriansa paras soitanto ja taustalaulu. – Bruce Eder, ote AllMusic.comin From Elvis In Memphis -albumin arvostelusta
Nyt noukin jälkimmäisenä mainitulta pitkäsoitolta raidan Long Black Limousine. Siihen on kolme syytä: se aloitti nämä historialliset sessiot, laulun tarina ja tulkinta.
Aluksi hieman epävarma Elvis oli uuden tuottajan ja outojen muusikoiden parissa hermostunut, eikä artistin vilustuminen auttanut yhtään asiaa. Hyvin pian hän kuitenkin löysi itsevarmuutensa ja paneutui kappaleeseen antaumuksella – jopa niin, että piinkovat Memphisin studiomuusikot, jotka eivät tätä ennen juurikaan olleet olkapäitään notkauttaneet tälle entiselle Hollywood-tähdelle, vaikuttuivat kuulemastaan.
Kaikki tajusivat, että mies oli tosissaan. Paikan asenneilmapiiri muuttui hetkessä. Jopa vilustuminen kääntyi eduksi ja toi toivottua rouheutta ja uskottavuutta Elviksen tulkintaan, joka laulun loppua kohden muuttuu lähes tuskaiseksi huudoksi.
Tämän Vern Stovallin ja Bobby Georgen kirjoittaman kappaleen ovat levyttäneet monet artisitit sekä ennen että jälkeen Elviksen, kuten esimerkiksi Glen Campbell (1962), Bobby Bare (1964), Merle Haggard (1967) ja The Grateful Dead (1969). Yleensä kappaleen sovitukset ja tulkinnat ovat olleet hyvin vahvasti kantriperinteeseen nojautuvia.
Elvis kuitenkin vaistonvaraisesti noukki studiolle ominaisen soulin ja bluesin hengen ja siirsi sen tulkintaansa. Hän ikään kuin saadessaan haltuunsa oikeat työkalut, pystyi siltä istumalta muovaamaan laulun tunnelman haluamakseen ilman musiikillisia raja-aitoja. Aivan kuten uransa alussa, jolloin hän estoitta yhdisteli kantria ja rhythm and bluesia – ja päinvastoin.
Tarina kertoo tytöstä, joka lähtee toteuttamaan unelmaansa, jättäen pikkukaupungin pölyt taakseen, ja joka lupaa palaavansa takaisin komealla autolla. Näin myös lopulta tapahtuu, mutta pitkä musta takavetoinen onkin ruumiiden kuljetukseen rekisteröity ajoneuvo.
Laulu on ihokarvoja nostattava, erityisesti siksi, koska sen kohdalla ei voi olla ajattelematta kappaleen esittäjää: Tupelon pikkukaupungin poikaa, joka myös lähti valloittamaan maailmaa ja lopulta kyyditettiin kotikaupunkinsa multiin limusiinilla, sillä poikkeuksella, että Elvistä kuljettanut auto oli valkoinen ja saattueletka eeppinen.
|
| Elviksen hautajaissaattue Memphisissä, 18.8.1977. |
Paul Simpson kirjassaan The Rough Guide To Elvis (2002) luonnehtii Elviksen esitystä seuraavasti:
"Memphisissä kesällä 1955 Elvis ohjeisti tyttöystäväänsä vaaleanpunaisten Cadillacien vaaroista. Neljätoista vuotta myöhemmin legendaaristen Memphis-istuntojensa ensimmäisellä nauhoitteella hän varoitteli rakastettuaan hyvin erilaisesta menopelistä: mustasta limousinesta. Siitä hetkestä lähtien, kun kellot alussa soivat enteellisesti, Long Black Limousine on Elviksen synkin levytys sitten Heartbreak Hotellin.
Tommy Coghillin pahaa-aavistelevat kitaran soinnut hänen lopettaessaan ensimmäisen säkeen lisäävät yleistä uhan tuntua. Tuottaja Chips Moman lisäsi puhaltimet ja jouset sekä taustalaulajat, jotka huutavat 'You're riding in a long black limousine' sielukkaasti ja omahyväisesti.
Peter Guralnick alkuperäisessä Rolling Stone -arvostelussaan, puhui 'ankarasta, melkein shokeeravasta suuttumuksesta... Elviksen äänen intohimoinen voimakkuus muuttaa melko tavallisen kappaleen raivoisan yhteiskunnallisen protestin välineeksi.' Melkein yhtä järkyttävää on se, kuinka Elvis vihdoin myöntää tuskallisesti, kritisoidessaan rakastaan hänen piittaamattomien tapojensa vuoksi, että myös hänen sydämensä ja unelmansa kulkevat rakkaan mukana hautaan."
Long Black Limousine (säv./san. Vern Stovall ja Bobby George)
There’s a long line of mourners
Driving down our little street
Their
fancy cars are such a sight to see, oh yeah
They’re all your rich
friends who knew you in the city
And now they’ve finally brought you
Brought
you home to me
When you left you know you told me
That some day you’d be returnin’
In
a fancy car, all the town to see, oh yeah
Well now everyone is watching
you
You finally had your dream, yeah
And you’re ridin’ in a long
black limousine
You know the paper told how you lost your life, oh yeah
The party, the
party and the fatal crash that night
Well the race upon a highway, oh
the curve you didn’t see
Well you’re riding in that long black
limousine
Through tear-filled eyes I watch as you ride by, oh yeah
A chauffeur,
a chauffeur at the wheel dressed up so fine
Well I’ll never, I’ll never
love another
Oh my heart, all my dreams, yeah they’re with you
In
that long black limousine
Yeah, yeah, they’re with you in that long black limousine
Yeah, yeah,
yeah, they’re with you in that long black limousine