Houston Astrodome | 1970

Kun Las Vegasissa oli saatu päätökseen kaksi comeback-sesonkia (heinä-elokuussa 1969 ja tammi-helmikuussa 1970) palasi Elvis ensimmäistä kertaa yhdeksän vuoden tauon jälkeen konserttiyleisön eteen kasinokaupungin ulkopuolella. Eikä mitenkään vaatimattomasti. Paikkana toimi Houstonissa sijaitseva yli 60 tuhatta henkeä vetävä Astrodome. Voi vain kuvitella, miltä esiintyjästä mahtoi tuntua astuessaan lähestulkoon välittömästi Vegasin hämärästä yökerhosalista valtavalle areenalle kymmenien tuhansien ihmisten eteen. "Sehän näyttää joltain hemmetin valtamereltä", oli Elvis todennut saapuessaan paikan päälle. Miten äijän sitten kävi? Se selviää seuraavasta.

Juttu on alun perin julkaistu The King -jäsenlehdessä nro 3/1995

Anne E. Nixonin alkuperäistekstin (lähes uskollisesti) suomettanut Käännöstoimisto Paju
Kuvatekstit ja johdannon on runoillut Kustantamo Välimäki

THERE'S NO PLACE LIKE THE DOME – eli Elvis Houstonissa 1970

Viitisen kilometriä Houstonista sijaitsee Astrodomena tunnettu jättiläismäinen rakennelma. Se on valtava, pyöreä, kupolikattoinen rakennus, jonka esikuvana on toiminut Rooman Colosseum. Vuonna 1965 valmistunut, ja yleisesti The Domena tunnettu, hökkeli on Houstonin karjanäyttelyn ja rodeon kotipaikka. 

Se on niin iso, että sinne mahtuu baseballin sisäkenttä, ja uskonnolliset herätyskokouksetkin ovat tuttua tavaraa Domessa. Siellä on yli 43.000 pehmustettua teatterituolia, viisi ravintolaa ja parkkitilaa 30.000 ajoneuvolle. 

Sitä on kutsuttu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Tähän modernin arkkitehtuurin ihmeeseen saapui Elvis Presley vuonna 1970 ottaakseen osaa 38. vuotuiseen rodeo- ja karjanäyttelyyn. Tuohon aikaan The Dome oli maailman suurin sisäareena (ja maailman ainut ilmastoitu areena), missä lämpötila oli mukavat parikymmentä astetta.

RAITIS ILMA RASSAA ROOREJÄ

Elvis oli saanut toisen Las Vegas -sesonkinsa International-hotellissa päätökseen 23. helmikuuta, levännyt laakereillaan päivän muutaman ja keskiviikkoiltana 25. helmikuuta lennähti Kirk Kerkorianin yksityisellä DC-9:llä Houstoniin yhdessä Sweet Inspirations ja Imperials-taustaköörien sekä bändin poikien kanssa. (Kerkorian oli vielä tuolloin Internationalin omistaja.) Koneessa olivat myös isä Vernon ja setä Parker. 

Elviksen ulostautuessa koneesta valkoisine housuineen ja liiveineen ja punaisine paitoineen tervehti häntä iso kasa reporttereita ja faneja. Lehdistötilaisuus hoidettiinkin välittömästi pois alta Houston Air Centre Terminal -nimisessä lokaalissa. Fanit eivät tietenkään kyseiseen tilaisuuteen päässeet, vaikka ikkunoihin tavan takaa koputtelivatkin.

Elvis on saapunut DC-9:llä Houstoniin.

Ja miksikäs Elvis sitten oli päättänyt lähteä Teksasiin? "Well, Teksasissahan minä aloitin. Muistaakseni ensimmäiset showni olivat juuri täällä. Esiinnyin Houstonissa, Corpus Christissä, Longviewssä, Dallasissa, Sweetwaterissa....Senkus nimeät paikan; olen ollut sielläkin.

Elvis myönsi ison Domen pelottavan, mutta oli innokas esiintymään jälleen elävän yleisön edessä. Tämä olisi hyvä tilaisuus päästä ihmisten ilmoille.

Häneltä kysyttiin, josko hänen tyylinsä oli muuttunut, mihin Elvis vastaamaan, että hänen mielestään soundit olivat ylipäätään muuttuneet, mutta että kaikki riippui kappaleista ja hän teki lavalla yhä sitä mikä huvitti. 

"Jatkatko elokuvien tekemistä?", tiedusteli toimittaja ja Elvis sanoi toivovansa pystyvänsä tekemään parempia elokuvia. Taaksejääneen elokuvataipaleen Elvis kuittasi yskäisemällä ja, niin, vitsi: "Anteeksi, mutta en siedä tätä raitista ilmaa. Olen tottunut International-hotellin jätetynnyreihin. Jos en saa haisteltavakseni jätteitä, en tunne oloani kotoisaksi!" Palasi hän kuitenkin vielä sen verran filmeihin, että totesi elokuvasuunnitelmien olevan sillä hetkellä jäissä, ja vitsaili tekevänsä piirretyn Walt Disneylle.

Relana pressissä.

Minkäslaista matskua oli sitten tarkoitus lauleskella? "Sellaista, mitä olen tehnytkin. Eri juttujen yhdistelmää: vähän rokkia ja vähän kantria...Paljon erityylisiä lauluja, ja toivonkin saavani aikaan hyvän shown."

Jordanairesit eivät olleet nyt mukana, Elvis kertoi, koska he olivat kiireisiä Nashvillessä tienaten siellä mukavasti taskurahoja.

"Mitä mieltä olet kantrimusiikin kasvavasta suosiosta?" "Sehän on fantastista. Kantrihan on aina ollut vaikuttamassa minunkin musiikkiini, mikä on sekoitus kantria, gospelia ja rhythm and bluesia. Lapsena sain vaikutteita kaikista näistä.

"Pidätkö sitten itseäsi pohjimmiltasi kantrilaulajana?" "En sanoisi pelkästään kantri, juuri koska pidin kaikenlaisesta musiikista lapsena ollessani. Tietenkin Grand Ol' Oprya kuulin arvatenkin ensimmäisenä, mutta pidin myös gospelista, gospel-kvarteteista ja kaikesta muustakin."

Elvis naurahti kysyttäessä, kuunteliko hän koskaan vanhoja Sun-levytyksiään. "Nehän kuulostavat hassuilta! Niissä on tosi paljon kaikua. Mutta juuri sitä tarkoitankin: mielestäni soundit ovat ylipäätään parempia tänään." Elvis myönsi, että levyillä oli tuolloin (eli 1970) luultavasti enemmän kikkailua, mutta totesi niin levytysteknikkojen kuin -tekniikoidenkin parantuneen.

Videolta löytyy 25. helmikuuta 1970 pidetty ja paikallis-tv:n kuvaama pressitilaisuus kokonaisuudessaan sekä keinotekoisesti paranneltua yleisöstä kuvattua kasimillista konserttimatskua.

Palatessaan aktuelliin asiaan eli tuleviin konsertteihin Elvis totesi, että tärkein asia oli elävältä yleisöltä saamansa inspiraatio; sitä hän oli kaivannut. Ja vaikka Vegasissa olikin ollut rankkaa, oli hän nauttinut esiintymisestä. "Nautin myös täälläkin, koska kyseessä on live-yleisö ja se on tärkeintä.

Vernon Presleytä kyseltäessä isukki astui itse esiin ja istahti poikansa viereen, joka siitä köhisemään: "Voi tätä raitista ilmaa!"

"Elvis, tuosta räätälin taidonnäytteestä juolahti mieleeni, että merkitseekö se...", aloitti kysyjä ja lopetti saman tien Elviksen katkaistessa hänet. "Mistä? Mistä?", naureskeli EP. "Tuollaista asustetta emme ole tottuneet näkemään", tavasi toimittaja. "Malli otettiin ihan tavallisesta karateasusta", ehätti Elvis sanomaan ennen kuin taustalta alkoi kuulua sireenien ääntä. "Tullaanko mua noutamaan?", heitti hulvattoman hauskaksi heittäytynyt jalanvispaajamme. Toimittaja ei kuitenkaan antanut Elviksen keskeytyksen lannistaa itseään: "Merkitseekö tällainen asuste ja kaikki muukin, että olet muuttamassa tyyliä siitä, mitä teit muutama vuosi takaperin?"

"Enpä tiedä. Sun pitäisi nähdä show. On vaikea sanoa; en ainakaan tunne muuttuneeni. Ei asulla ole sen kanssa niin paljoa tekemistä. Sain idean karateasusta, koska olen harrastanut karatea pitkän aikaa ja annoinkin teettää pari asua sen pohjalta".

"Miten sitten rentoudut? Sanoit harrastaneesi..."

"Karatea! Jos nyt voi rentoutua tällä tavalla", sanoi Elvis heilutellessaan käsiään ilmassa. "Luen paljon, ratsastelen ja kaikennäköistä."

"Asutko pääsääntöisesti...?"

"Memphisissä. Puolet ajasta siellä ja puolet Los Angelesissa." Häneltä kysyttiin, esittäisikö hän ensimmäisiä levytyksiään konserteissa. No kyllähän hän tahtoisi, ihan vain todetakseen toimisivatko ne.

Eversti lopetti lehdistötilaisuuden lyhyeen heiluttamalla sikariaan: "Se siitä. Mennään!"

OHJELMA NUMERO KAHDEKSAN

Astorodomen konserttien mainosjuliste. Elviksen esiintymisiä seuraavina päivinä paikalla esiintyivät vielä Charley Pride, Bobby Goldsboro ja Buck Owens & Roy Clark.

Lehdistöstä päästyään Elvis seuralaisineen suunnistivat loistokkaaseen Astroworld-hotelliin (astroworldhotel.com), mistä hän oli varannut koko kahdeksannen kerroksen. Astroworldin ylelliset huoneistot olivat jopa kalliimpia kuin Internationalissa.

Elvis oli ollut kärsimätön pääsemään Houstoniin. "Siellä sitä ollaan karjan seassa", oli hän kertonut helmikuiselle Vegas-yleisölleen. Kuten lehdistölle totesi, Elviksen ensimmäiset läpimurrot olivat olleet Teksasissa 1954–55, ja nyt hän palaisi ennen konserttikiertueidensa alkua takaisin niiden ihmisten pariin, jotka antoivat hänelle alkupotkun persauksiin. Everstin adjutantti oli ennustanut: "Houston tulee olemaan mahtava juttu. Elvis palaa omiensa luo".

Jännitys kasvoi avaruuskaupungissa. "The Man is in town", julistivat radioasemat, eikä kenenkään tarvinnut kysyä, mistä oli kysymys. Elviksen pärstä oli lehtien etusivuilla ja otsikot lisäsivät bensaa tuleen: "ELVIS IS BACK IN HOUSTON FULL OF FUN AND READY TO HUM, totesi Houston Post. Siitä sitten vaan hummailemaan.

Tulossa oli kuusi showta: sekä matinea- että iltaesiintymiset niin perjantaina 27. ja lauantaina 28. helmikuuta kuin sunnuntaina 1. maaliskuuta. Niin nuorimmilla kuin köyhemmilläkin faneilla oli nyt mahdollisuus nähdä kingi: lippujen hinnat alkoivat yhdestä dollarista ylöspäin. 

Käyttämätön konserttilippu helmikuun 28. päivän iltapäiväkonserttiin.

Paikalla saattoi huomata, että monet Elviksen 50-luvun fanit toivat nyt omat muksunsa mukanaan. Ja faneja sateli myös ympäri maailmaa, mm. Englannista ja Australiasta. Sateleminen tuotti kyllä jonkin verran hankaluuksia, sillä edessä oli melkoista jonotusta kilometrien pituisissa liikenneruuhkissa.

Ennen Elviksen ilmestymistä saivat fanit istua läpi usean rodeotapahtuman: villihevosella ratsastusta, vasikanlassoamista, härkäpainia ja kaiken maailman paraateja ja kilpailuja. Vankkurirallin aikana traktori veti perässään esiintymislavan keskelle areenaa. 

(Katso video, jonka alussa näkyy rodeoshow'ta ja kuinka esiintymislava roudataan areenalle.)

Lavalla olivat jo valmiina Imperials ja Sweet Inspirations, samoin kuin Elvarin bändi: James Burton, John Wilkinson, Jerry Scheff, Glen Hardin, Bob Lanning ja Charlie Hodge. Teknikot saapuivat kiinnittämään äänikaapeleita ja muusikot tarkistivat instrumenttejaan ja mikrofonejaan. Yleisö alkoi nousta varpailleen.

Astrodomen konserteissa rumpupatteriston takana istui vielä edellisellä Elviksen Las Vegasin sesongilla soittanut, vain 21-vuotias, Bob Lanning, jonka jälkeen pallin otti haltuun taas vakiotakoja Ronnie Tutt.

Samaan aikaan toisaalla eli kadun toisella puolella Elvis ilmestyi Astroworld-hotellin sokkeloisista uumenista eli huoltosisäänkäynnistä ja tusinan poliisimiehen suojelemana nousi bussiin, mikä kuljetti hänet yli kadun. Rodeo/karjanäyttelyn kahdeksas ohjelmanumero oli valmis ottamaan paikkansa valonheittimien loisteessa.

Kaikki Domen valot sammuivat, mikä merkitsi kirkumisen alkamista. Pimeyden suojissa Elvis oli siirtynyt bussista punaiseen Chevrolet avokattojeeppiin. Kuusi valonheitintä poimi Elviksen näkyviin ja yleisön melu sen kun yltyi. Jeeppi kiersi areenaa Elviksen seisoessa tukien itseään pitämällä tuulilasista (siis sen karmista) kiinni ja vilkutellessa tuhansille älämölöä pitäville ihmisille. 

Valonheittimien seuratessa Elvistä bändi iski taustalla takovaa rytmiä. Salamavalovalmistajien paratiisi oli lähempänä kuin milloinkaan tuhansien napatessa itselleen muistoa rodeokunkusta.

Täyden kierroksen tehtyään jeeppi suuntasi keskellä areenaa olevan lavan luo, jolle päästäkseen Elvis teki ansiokkaan hyppysuorituksen, nappasi kitaransa ja alkoi päästellä All Shook Upia. Yleisön mylvintä oli korvia särkevää. Ylhäällä korkealla oleva sähköinen tulostaulu vilkutti viestiä "Tervetuloa Houstoniin – Elvis, Elvis, Elvis!!!" ja valtava Elviksen siluetti oli näkyvissä samaisella elektrisiteettitekniikalla. 

Satakunta poliisia miehitti areenan reunoja; Elviksellä oli paremmat turvajärjestelyt kuin presidentti Nixonilla oli ollut vieraillessaan Houstonissa. "The Eyes of Texas were upon Elvis", kirjoitti Gary Pepper myöhemmin Elvis Monthlyssa. Ja niin ne olivatkin: Elvis pyöri väkkäränä, sillä koko lava pyöri 80 astetta sekä oikeaan että vasempaan.

Aikaa ennen videoskreenejä. Elviksen siluetti on heijastettu sähköisenä piirroskuvana katsomon yläpuolelle.

Ensimmäisessä showssa, jota nelisentuhatta vammautunutta lasta oli katsomassa rodeoisäntien kutsumana, Elviksellä oli yllään kaulasta kultanyörein koristeltu asu, valkokultainen vyö, valkoiset bootsit ja huivi. Esitetyt kappaleet olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samat kaikissa kuudessa showssa: All Shook Upin jälkeen esitettiin I Got a Woman, Blue Suede Shoes, Don't Cry Daddy, Heartbreak Hotel, Hound Dog, Love Me Tender, One Night, Release Me, Walk a Mile in My Shoes, In the Ghetto, I Can't Stop Loving You, Polk Salad Annie, bändiesittely, Suspicious Minds ja Can't Help Falling in Love.

Elvistä oli vaikea kuulla yleisön pauhulta, eritoten hänen puhettaan oli lähes mahdotonta ymmärtää. Noinkin jättimäisen paikan akustiikka ei tietenkään ollut sieltä parhaimmasta päästä. Itse asiassa ensimmäisen shown jälkeen Elvis haetutti omat teknikkonsa Los Angelesista, jotka painivat äänentoisto-ongelmien parissa tuntikausia. 

Siltikään lopputulos ei ollut paljoa siedettävää parempi. Kuten Glen Hardin kertoi Jerry Hopkinsille: "Elvis sanoi kaikille 'Tästä tulee melko hirveätä, mutta ei panna kampoihin vaan tehdään mitä voidaan'. Sitä paikkaa ei tosiaankaan oltu tarkoitettu mihinkään vakavampaan keikkailuun. Siellä saattoi kuulla kaiun pomppivan joka puolella. Niinpä Elvis vain lauloi, vaikka tiesi sen kuulostavan karmeelta, ja sitten painuttiin himaan".

Akustiikka ei kuitenkaan lainkaan häirinnyt kaikkia faneja. Eräs innokas kymmenvuotias tyttö pälätti: "Hän tanssi mahtavasti ja se, miten hän laskeutui lavalle got me all shook up! (siis se meni sekaisin, uh-huh-huh!). Hän laittoi showhun kaikkensa ja lauloi todella upeasti". Sean Shaver yhtyi tähän kirjoittaessaan Strictly Elvis -lehdessä "Hän on suurenmoinen! Hän on näyttävämpi kuin koskaan aiemmin".

Polk Salad Annie oli Elviksen esiintymisen kohokohta. Amerikkalainen fanikka Sharon Murphy kuvaili esitystä Elvis Monthlyssa: "Esittäessään tätä laulua Elvis itse tulee musiikiksi. Hän tulee musikaalisemmaksi kuin useimmat instrumentit ja musikaalisemmaksi kuin yksikään poplaulaja. Hänen liikkeensä, etupäässä lantiosta lähtevät, eivät ainoastaan tulkitse rytmiä vaan myös melodiaa. Juuri kun yleisö luulee esityksen olevan ohitse, se alkaa uudelleen entistäkin iskevämpänä. Vielä yksi mikrofonin vispaus ja kappale tulee sähköistävään loppuunsa".

Sharon jatkaa näillä mietteillään Suspicious Mindsista: "Hänen aloittaessa yleisö ei ole ansassa vaan lumoutunut (caught in a strap?). Kukaan ei voi kieltää Elviksen olevan tanssija nähtyään tämän esityksen. Jokainen liike on täydellinen. Mutta hän kieltäytyy mukautumasta nykyaikaiseen käsitykseen tanssijasta. Hän on alkuperäinen. Hänen esiintymisensä katseleminen on yhtä suuri osa Presley-magiaa kuin hänen kuuntelemisensa"

Pyörivä lavarakennelma hinattiin keskelle areenaa, mukanaan bändin jäsenet ja taustakuorot. Maestro itse kyyditettiin paikalle vähän myöhemmin, avomallisella Chevrolet Blazerilla. Lavan rakenteesta ja käytännön seikoista johtuen, Elviksen suuri taustaorkesteri jätettiin Las Vegasiin.

Show kesti noin 45 minuuttia. Päätösbiisin jälkeen jeeppi haki hikisen ja väsähtäneen päätähden uudelleen vielä yhdelle kierrokselle areenan ympäri. Hullaantuneen yleisön kirkuessa Elvis heitti huivinsa eräälle onnekkaalle fanille muistoksi tapahtuneesta.

Kuninkaan poistumisen jälkeen seurasi vielä viimeiset kolme ohjelmanumeroa, jotka kylläkin olivat eräänlainen antikliimaksi, sillä noin puolet yleisöstä otti jalat alleen. He olivat tulleet vain ja ainoastaan katsomaan Elvistä. 

Elvis palasi loisteliaaseen Astroworld-lukaaliinsa samalla tavalla kuin oli tullutkin eli bussilla ja "huoltoluukun" kautta. Jotkut oivaltavat fanit olivat todellakin oivaltaneet Elviksen käyttäväin juuri tätä sisäänkäyntiä, ja heidät palkittiin Elviksen pysähtyessä juttelemaan ja otattamaan itsestään kuvia onnellisten ihailijoidensa kanssa. Tätä tapahtui sekä ennen että jälkeen kaikkien kuuden shown. 

Levättyään Elvis palasi kohtaamaan yleisönsä perjantain iltashowssa. Tällä kertaa setä oli pukeutunut valkoiseen, vihreällä ja hopealla koristeltuun asuun. Laulut olivat samat kuin matineassa, paitsi että Kentucky Rain korvasi One Nightin.

RÖYHKEÄÄ ESILLÄOLOA

Elvis ja puoliakustinen Gretsch Country Gentleman, maaliskuun 1. päivän iltapäiväshow'ssa.

Lauantaina 28. päivä väki jonotti jälleen Domeen. Iltäpäiväshowssa eräs mies hyppäsi katsomosta arcenalle ja lähti juoksemaan kohti Elvistä. Aina valpas poliisimies huomasi hänet ja pyysi ystävällisesti erästä kollegaansa lähtemään takaa-ajoon. Karkuri saatiinkin kampitetuksi ennen Elviksen luo ehtimistään. 

Elvari pysyi coolina ja jatkoi rauhassa Polk Saladin esittämistä, mutta yleisö haukkoi roskaruokiensa lisäksi myös henkeään, kun tämä nopsajalka laitettiin käsirautoihin ja siirrettiin hellempään huomaan. "Hän on idolini. Halusin vain antaa hänelle kirjoittamani laulun", huusi raudoitettu mies. (Menikö Elvikseltä jälleen hitti sivu suun? Oliko Parkerilla sormensa pelissä? Eikö hän saanut miestä luopumaan provikoistaan? Miksi ihmeessä kyselen tässä näitä idioottimaisia kysymyksiä?) 

Tässä showssa Elvis käytti vaaleansinistä asua valkoisella koristelulla ja vyöllä ja lauloi saman repertuaarin kuin edellisiltana, paitsi että jätti Blue Suede Shoesin pois ja korvasi sen Long Tall Sallylla. 

Elvis saapumassa areenalle lauantain iltapäiväshow'hun, asunaan vaaleansininen Blue Brocade Suit.

Lauantain iltashow veti suurimman yleisön: ennätykselliset 43.614 katsojaa. Iso areena kiehui; siellä ei oltu koskaan nähty mitään Presley-hysteriaan verrattavaa. Aikaisempi yleisöennätys oli 26.000 muutaman vuoden takaa. Elviskään ei ollut koskaan aiemmin esiintynyt niin suurelle yleisölle; hänen aikaisempi "ennätyksensä" oli Dallasin Cotton Bowlilta vuodelta 1956. 

Elvis nautti olostaan. Ei vain esiintymisien aikana, vaan myös ennen niitä. Odotellessaan merkkiä kavutakseen punaiseen jeeppiin hän käveli ympäriinsä ja jutteli rodeon lehmipoikien kanssa kysellen kaikennäköistä heidän elämästään. Hän oli aidosti kiinnostunut siitä, millä tapaa erilaiset ihmiset elelivät. Hänen täytyi kylläkin olla varuillaan, ettei olisi astunut siellä täällä maassa oleviin, lehmien jättämiin käyntikortteihin.

Iltashowssa Elviksen yllä oli ruskea/hopeakoristeinen valkoinen asu ja hän lauloi samat kappaleet kuin edellisillan showssa. Houstonin hysteria oli entistäkin selvempää; yleisön mylvintä jatkuvaa ja korvia särkevää.

Vuonna 2022 lafka nimeltään Tupelo Productions julkaisi kaikki Astrodomen konsertit yhteen cd-boksiin pakattuna. Heikkotasoisista yleisönauhoituksista oli pyritty nykytekniikalla tekemään mahdollisimman hyvälaatuisia. Lisäksi paketti sisälsi yhden dvd:n, jolta löytyi kasimillistä yleisöstä kuvattua materiaalia, radiomainos ja Houstonin ensimmäinen pressitilaisuus (sama mikä löytyy YouTubesta). Boksi sisälsi myös 16 sivuisen kirjasen. Katso Elvis At The Astrodome -julkaisun unboxing- ja esittelyvideo.

Shown jälkeen, Elviksen palatessa Astroworld-hotelliin ja astuessa hissiin, eräät salaa sisälle livahtaneet tyttäret saartoivat Elviksen. Hotellissa ja sen ympäristössä oli muutenkin niin paljon ihmisiä, että hotelli myi loppuun kaikki ruokansa, juomansa, valokuvaustarvikkeensa ja sanomalehtensä. Lehdet hävisivät myyntipisteistä niin nopeasti, että rodeon arvosteluja lukemaan tahtovat lehmipojatkin joutuivat lainaamaan lehteä faneilta.

Neljä showta takana, kaksi edessä. Sunnuntaina 1. maaliskuuta Priscilla Presley, Patsy Gambill (Elviksen serkku) ja Joanie Esposito saapuivat lentäen Houstoniin. Paikalle saapuivat myös Dee Presley kolmine poikineen. Priscillalla oli yllään seksikäs musta minihame ja rimpsuin koristellut liivit. Nam.

Sunnuntain matineaan Elvis valitsi saman asun kuin perjantain ensimmäiseen showhun ja esitti samat kappaleet kuin lauantai-iltana. Shown aikana hän kohotti yleisölle lasiaan: "Vettähän tämä vain on, mutta teidän kunniaksenne. Kuulen kyllä teidät, vaikka en teitä näekään". Love Me Tenderin aikana yleisö kohahti, kun Elvis hyppäsi alas lavalta ja tallusteli areenalla.

Elvis ottaa lähikontaktia yleisöön poistumalla lavalta.

Tämän iltapäiväshown jälkeen pidettiin toinen lehdistö- ja palkinnonjakotilaisuus hotellissa. Paikalla oli parisataa henkilöä, suurimmaksi osaksi rodeon virkailijoita ja lehdistön edustajia, ja Elvis kätteli suurinta osaa. Hotellin sisäpihan vastakkaisen siiven ikkunoista ja rappusilta yrittivät sadat fanit nähdä edes vilauksen idolistaan ja pitivätkin melkoista meteliä. 

Elvis tuntui nauttivan tilanteesta: hän vilkutti tytöille, työnsi toisen jalkansa ikkunasta ulos ja huusi: "Pysykää siellä vaan, tulen kohta ulos!" Sama poliisi-immeinen, joka oli huomannut showssa Elvistä kohti sprintanneen laulunväsääjän, kertoi lehdistölle: "Näin köyden putoavan ylemmältä parvekkeelta. Ne yritti päästä Elviksen luo sillä keinolla. Ne oli hypänneet sinne toiselta katolta!" 

Tämän toisen pressitilaisuuden tarkoitus oli luovuttaa Elvikselle erinäisiä lahjoja ja kultalevyjä. RCA:n virkailijat olivat saapuneet paikalle New Yorkista ja yhtiön pääjohtaja Rocco Laginestra lahjoitti palkinnot kolmesta kultamyyntiin yltäneestä singlestä (In the Ghetto, Suspicious Minds ja Don't Cry Daddy) ja kahdesta albumista (Elvis in Person at the International Hotel ja From Elvis in Memphis). 

Rolexien vertailua ja stetsonin sovittelua toisessa pressitilaisuudessa. Katso osoitteesta rolexmagazine.com lisää juttua kyseisestä Elvikselle lahjoitetusta Rolex King Midaksesta sekä Girls! Girls! Girls! -elokuvassa käytetystä Rolex Submarinerista.

Rodeon virkailijoilta Elvis vastaanotti stetsonin, mikä ikävä kyllä oli hänelle pikkaisen liian iso, ja erikoisen kultakellon: 2.500 dollarin arvoisen King Midas Rolexin. Koko maailmassa näitä oli valmistettu erittäin vähän, ja Elviksen kellon numero oli 343. Elvis oli ihaillut samanlaista, rodeon pääjohtajan Louis Pearcen kelloa, kun tämä virkaveljineen oli käynyt Vegasissa lyömässä lukkoon sopimusta Houstonin keikoista. Vastaanottaessaan kelloa Elvis naurahti: "Tarkoitus ei ollut vihjailla!" 

Elvikselle ja everstille lahjoitettiin plakaatit, jotka nimesivät heidät rodeon elinikäisiksi kunniajäseniksi. Rodeon toimitusjohtaja Dick Weekley antoi Elvikselle tunnustusta, sanoen tämän esiintymisten olevan koko karjanäyttely/rodeoshown 38-vuotisen historian menestyksekkäin tapahtuma. 

Vielä lopuksi sheriffi Buster Kern lahjoitti superstaralle kultaisen apulaissheriffin laatan: "Tiedän, että haluat päästä kaupungista ulos maanantaina, ja tästä saattaa olla apua". Parkkeri ei jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan älähti: "Kuinkas minä sitten pääsen pois? Haluatko minun liftaavan?" No saatiinhan setäkin laatoitettua. 

Kaikkien juhlallisuuksien ja selkääntaputtelujen jälkeen Elvis lohkaisi: "Mulle pitäisi antaa palkinto röyhkeästä esilläolosta!" 

Kultaa ja kunniaa. Tilaisuudessa jaettiin jalometalleja ja sheriffin plakaatteja.

Toimittaja Maxine Mesingerille Elvis totesi: "Nämä esiintymiset säväyttivät minua suuresti. Rakastin sitä. Tiedän, että minut on jo kiinnitetty takaisin esiintymään Las Vegasin Internationalhotellissa, mutta mitään muuta ei keikkailusta ole vielä päätettykään. Haluaisin kyllä päästä tien päälle". 

Elviksen charmi tehosi nti Mesingeriin, joka kutsui Elvistä "lämpimäksi ja ystävälliseksi ihmiseksi". Kokoontuneelle lehdistölle Elvis kertoi: "Tiesin, että Domella tulisi olemaan vaikeaa. Siellä ei saa paljoa kontaktia ihmisiin. Päätinkin vain antaa kaikkeni, hoitaa keikat ja lähteä livohkaan. Äänentoisto risoi minua ensimmäisenä iltana; kuulin oman kaikuni. Lennätimme omat teknikkomme tänne ja ongelmat saatiin setvittyä". 

Kaliforniassa asti Los Angeles Times raportoi Elviksen esiintymisistä otsikolla "Elvis saa Domen polvilleen. Whole lotta shakin' goin' on in Houston". Tähän tilaisuuteen Elvis oli vetänyt yllensä kaksivärisen ruskean lännentyylisen takin, valkoisen liivin, tumman kuvioidun huivin ja leveän nahkavyön, jonka solki oli sen näköinen. että kumartuessa sillä voisi hyvinkin tehdä harakirin. 

HYVÄSTIT HOUSTONILLE

Maaliskuun 1. päivän iltapäiväkeikalla. Vasemmalta oikealle: Charlie Hodge, John Wilkinson, James Burton, Elvis ja The Sweet Inspirations.

Ja sitten sunnuntai-illan viimeiseen showhun kävi miehemme tie. Priscilla oli myös bussissa kyyditsemässä rakasta aviomiestään, joka oli hypännyt vihreästi koristeltuun haalariinsa. 

Avaten shown Blue Suede Shoesilla Elvis jatkoi esittäen I Got a Womanin, Long Tall Sallyn, Don't Cry Daddyn, Heartbreak Hotelin, Hound Dogin, Love Me Tenderin (minkä aikana pomppasi jälleen lavalta alas), Kentucky Rainin, Release Men, Walk a Mile in My Shoesin, I Can't Stop Loving Youn ja riehakkaan Polk Salad Annien. Bändin esittely antoi aikaa vetää hieman henkeä ennen kuin lopetti shown Suspicious Mindsilla ja Can't Help Falling in Lovella. 

Koska laulaja Charlie Pride perheineen oli yleisön joukossa, Elvis lauloi pätkän tämän viimeisintä hittiä (Kaw-Liga) matkien Pridea, ja kehotti yleisöä tulemaan katsomaan myös tämän seuraavan illan showta. (Pride sai maanantai-iltana väkeä paikalle noin 20.000.) 

Ja niin Elvis-kunkku pyörähti vielä kerran riemusaatossa ympäri areenaa kuudennen ja viimeisen esiintymisensä jälkeen. Yleisön kirkumisen vielä soidessa korvissaan Elvis palasi Astroworld-hotelliin. 

Lavalta lähdettiin, sillä millä oli tultukin, eli punaisella Chevrolet Blazerilla.

Huoltosisäänkäynnillä oli jo niin paljon faneja odottamassa, että aidat kaatuivat ja kasa ihmisiä putosi Elviksen päälle. Onneksi setä saatiin kuitenkin ajoissa turvaan. Tohtorismies kutsuttiin paikalle tarkastamaan Elvistä, mutta kaikki oli kunnossa. Elvis oli myös huolissaan, josko joku faneista olisi saattanut loukkaantua, ja lähetti lähetin kyselemään mahdollisista vahingoista. Sekä Elvis että Parker olivat Houstonissa kärsineet kurkkuvaivoista ja kummallekin annettiin päivittäin antibiootteja. 

Maanantaina paikalle saapunut myrskytuuli sai Elviksen lähtöä odottelevien fanien olon vähemmän mukavaksi. Elvarin matkatavarat (mustat laukut, joissa kullattu "E.A.P."), kasa asupusseja, kolme kitaraa ja vieläpä RCA merkkinen matkatelevisio tuotiin alas iltapäivällä. Ensiksi ulos saapui Priscilla samaisine tseksikkäine asusteineen pitäen voimakkaan tuulen takia hatustaan kiinni ja siirtyen samantien odottavaan bussiin yhdessä Charlie Hodgen kanssa. 

Fanit saattoivat nähdä hotellin työntekijöiden asettuvan riviin uloskäynnin sisäpuolella. Elviksen tullessa hän kätteli näitä jokaista ja ulos astuessaan kätteli faneja ja jakoi näille nimikirjoituksiaan. 

Elvis ei olisi ollut Elvis, ellei olisi jälleen saanut päällensä uutta omituista vaatekertaa: mustat leveälahkeiset housut sinisillä laskoksilla, sininen mokkatakki käsivarsissa, rinnuksessa ja selässä olevilla rimpsuilla, sininen paita ja valkoinen silkkihuivi. Ja tietenkin sikari kädessään. 

Ennen bussiin nousemistaan hän huomasi erään fanin, jolla oli vauva mukanaan, ja piipahti vielä signeeraamaan tällekin valokuvan. Sitten bussiin ja kohti lentokenttää. 

Lähdössä Houstonista. Vielä ehtii antaa muutaman nimmarin.

Elvis, Priscilla, Vernon ja muut seurueen jäsenet lennähtivät Los Angelesiin (jälleen Kirk Kerkorianin piikkiin), kun taas Dee poikineen suunnisti Memphisiin. Elvis kertoi kentällä odottaneille faneille, että hänen täytyi päästä katsomaan Lisa Marieta. Losista Presleyt siirtyivät Palm Springsin asunnolleen hyvin ansaitulle lomalle.

Elviksen kuudesta Astrodome-esiintymisestä kertyneet luvut ovat vaikuttavia minkä tahansa mittapuun mukaan (eivät kylläkään enää, suomettaja huomauttaa): hän sai 100.000 taalaa joka showsta plus 50 prossaa lipputuloista eli yhteensä noin 1,2 miljoonaa amerikkalaista rahaa.

Kaikki yleisöennätykset rikkoutuivat; kolmen päivän aikana Elvis oli saanut paikalle hämmästyttävät 207.494 katsojaa. Monien mielestä näitä lukuja ei tultaisi koskaan ylittämään. Toisten mielestä Elvis ei varmastikaan palaisi Domelle sen surkean akustiikan takia. Kummatkin mielipiteet tulivat vielä todistetuksi vääriksi: Kuningas oli palaava! Mutta se onkin jo toinen tarina.

... ja se toinen tarina on luettavissa ElvisMestan blogista Event Number 8