They Remind Me Too Much of You | 1962

Don Robertson kirjoitti Elvis Presleylle toinen toistaan upeimpia biisejä, etenkin balladiosastolla. Hänen katalogistaan löytyy sellaisia hienouksia, kuten I'm Counting On You, Anything That's Part Of You, I Met Her Today, Love Me Tonight, I Really Don't Want to Know ja nyt käsittelyn alla oleva sävellys.

Elviksen Hollywood-tuotanto lyödään kerralla lokaan historiankirjoissa lähes säännöllisesti. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Elvis oli loistava tulkitsija olosuhteista huolimatta. Eikä sitä, että monet leffabiiseistä olivat mainettaan parempia. Kuten esimerkiksi elokuvassa It Happened At Worlds Fair (Sydän tarjolla, 1963) esitetty taianomainen ja polvet notkauttava tulkinta kappaleesta, They Remind Me Too Much of You.  

Mitä tulee itse elokuvaan, niin Elvis jaksaa vielä yrittää, tilannetaju on tallella ja hän on aidosti hauska. Kyllä, Presley oli taitava koomikko, niin elokuvassa kuin oikeassakin elämässäkin. Leffa on hyvin kuvattu ja valaistu – se vielä näyttää ihan oikealta elokuvalta, mitä ei voi sanoa kaikista myöhemmin tehdyistä tuotannoista, ja siinä myös liikutaan aidoissa ympäristöissä, kuten Seattlen maailmannäyttelyssä. Välillä projisointikangasta käytetään apuna taustalla, mikä oli hyvin yleistä tuohon aikaan. Siitä pääsemmekin aasinsillalla videon kohtaukseen.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita yllättävänkin runsaasti sisältävässä rainassa meno hiljenee hetkeksi, kun pääsemme yksiraiteisen kyytiin Mike Edwardsin (Elvis) ja nukkuvan Sue-Linin (Vicky Tiu) seuraan. Erityisen asetelmasta tekee se, että Elvis ei esitä laulavansa kappaletta, vaan hän ikään kuin on vaipunut ajatuksiinsa, joita laulun keinoin tuodaan katsojalle julki.

They Remind Me Too Much of You julkaistiin singlen One Broken Heart for Sale kääntöpuolella, tammikuussa 1963. Se oli ensimmäinen Elvis-sinkku, joka ei Yhdysvalloissa noussut top vitoseen. Billboardin Hot 100 -listalla se saavutti korkeimmillaan sijan 11. Briteissä sinkku nousi sijalle 12.

Paul Simpson on kirjassaan The Rough Guide to Elvis, kuvaillut esitystä seuraavasti: "Ylivoimaisesti elokuvan paras kappale on They Remind Me Too Much of You, joka lauletaan yksiraiteisen kyydissä Elviksen pohtiessa uutta rakkauttaan, vaikka sen lohduttomat tunteet tuntuvatkin hieman ennenaikaisilta, koska hän on vasta tavannut hänet."

Paul ei ole ehkä ihan hiffannut laulun sanomaa. Näkisin, että Elviksen roolihahmo muistelee haikeana entistä rakkauttaan, jonka hänen maailmannäyttelyssä juuri tapaamansa hoitsu (Joan O'Brien) on palauttanut mieleen. Ja nimenomaan sen seikan ymmärtäminen luo kohtaukseen tasoja, mikä onkin kaivattu lisä, muuten niin kepeään ja vähän yksiulotteiseen komediaan.

Soundtrackin levytyssessioista tekee poikkeuksellisen se, että laulun säveltäjä oli myös paikalla. Elvis ja Don Robertson olivat ystävystyneet aiemmin, joten Elvis oli kutsunut hänet studioon. Ja se on juurikin Robertson, joka soittaa kappaleessa pianoa.

Don Robertsonin demo ei ole huono sekään.

Ernst Jorgensenin kirja Elvis Presley – A Life In Music – The Complete Recording Sessions, tietää kertoa mielenkiintoisen välikohtauksen soundtrackin levytyksistä:

"Ei ollut epäilystäkään siitä, että Don Robertson oli tuolloin Elviksen suosikkisäveltäjä, ja aamun istunto alkoi kahdella hänen balladillaan. Elokuvakappaleiden piti soveltua juonen vaatimuksiin, joten materiaalin ei pitänyt kuulostaa pakotetulta. Robertson oli panostanut kahteen rakkauslauluun, jotka seisoivat omillaan. Elvis käytti aikaa ja pyrki luomaan oikeanlaisen tunteen jokaiseen kappaleeseen ja työskenteli kahdeksan oton verran kappaleen I'm Falling In Love Tonight parissa, ja They Remind Me Too Much Of You vaati yhdeksän ottoa, ennen kuin hän oli tyytyväinen. 

Robertsonin läsnäolo antoi hänelle kadehdittavan aseman mainostaa ja tukea omaa materiaaliaan. Kun Elvis aloitti työskentelyn They Remind Me Too Much Of You'n parissa, hän muistaa kuinka 'joku valvomossa oli sitä mieltä, että melodia oli liian lähellä Chapel In The Moonlightia, joten ajattelin: Herranen aika, mitä voin tehdä tilanteelle?, joten kikkailin vähän pianolla... Menin Elviksen luo, joka seisoi laulumikin edessä ja kun ihmiset koppissa väittelivät asiasta, lauloin hänelle tämän pienen fraasin, jonka olin keksinyt. Oli vain millimetrien päässä, että laulu olisi hylätty! Olen varma, että jos en olisi ollut siellä, se olisi poistettu ja Elvis olisi jäänyt ilman yhtä hänen tyylikkäimmistä elokuvaballadeistaan.'"

Kappaletta on myös verrattu Robertsonin sävellykseen Anything That's Part of You, jonka Elvis oli levyttänyt lokakuussa 1961, mutta henkilökohtaisesti en ole kiinnittänyt huomiota kyseisiin seikkoihin, vaan olen aina pitänyt sitä omana ensiluokkaisena itsenäisenä teoksena – kaunis, surullinen ja yksinäisyyttä huokuva balladi, jonka Elvis laulaa haavoittuvasti ja herkästi. Se on ainoa aito asia sitä ympäröivän Hollywoodin keinotodellisuuden keskellä.

They Remind Me Too Much Of You | Radio Recorders, Hollywood | 22.9.1962