|
| There's Always Me on albumin Something for Everybody avausraita. Se oli Elviksen kuudes studioalbumi, joka julkaistiin toukokuussa 1961. Lopun bonusbiisiä I Slipped, I Stumbled, I Fell (elokuvasta Wild In The Country) lukuunottamatta kaikki sen kappaleet oli nauhoitettu samassa sessiossa maaliskuun 12.–13. päivä 1961. Albumin A-puoli sisälsi balladeja ("The Ballad Side") ja B-puoli rytmikkäämpiä esityksiä ("The Rhythm Side"). Yhdysvalloissa levy nousi Billboardin listaykköseksi ja sinnitteli sillä sijalla kolme viikkoa. Briteissä listasija oli 2. Vuonna 1999 RIAA tarkisti kirjanpitoaan ja huomasi, että albumi oli myynyt kultaan oikeuttavat lukemat. |
Don Robertson (5.12.1922–16.3.2015) kirjoitti toinen toistaan upeimpia balladeja Elvikselle. Hänen katalogistaan löytyy sellaisia hienouksia, kuten I'm Counting On You, Anything That's Part Of You, I Met Her Today, They Remind Me Too Much of You ja I Really Don't Want To Know.
Pekingissä, Kiinassa syntynyt amerikkalainen pianisti ja laulaja-lauluntekijä niitti mainetta etenkin country- ja populaarimusiikin saralla. Sooloartistina hänen isoin hittinsä oli The Happy Whistler (1956), joka nousi Yhdysvalloissa listasijalle 6 (Briteissä sija 8.). Hänet valittiin Nashville Songwriters Hall of Fameen vuonna 1972.
There's Always Me on loistava esitys: avaus on maaginen, ja pienellä vaivalla saavutetaan paljon. Hieno kappale, josta jokainen laulaja olisi ylpeä. – Robert Matthew-Walker (Elvis Presley – A Study In Music)
Elviksen lisäksi Robertson värkkäsi hittejä myös sellaisille musiikin kokopäivätyöläisille kuten Bing Crosby, The Chordettes, Les Paul & Mary Ford, Frankie Laine, Al Martino, Hank Snow, Dean Martin ja Hank Locklin. Kuriositeettina voidaan mainita Bonanza-tv-sarjasta tutun Lorne Greenen levyttämä Ringo, jonka Robertson kynäili pitkäaikaisen yhteistyökollegansa Hal Blainen kanssa.
Varsinainen yhteistyö Presleyn ja Robertsonin kanssa alkoi 1960-luvun alussa, vaikkakin Elvis oli jo vuonna 1956 levyttänyt hänen kappaleensa I'm Counting On You. Elvis ihastui Robertsonin kappaleisiin niin paljon, että ystävystyi laulunkirjoittajan kanssa, mikä ei ollut kovin yleistä Elvis-piiireissä.
Yksi komeimmista esityksistä, jossa artistin ja laulunkirjoittajan kemiat kulminoituvat taianomaisella tavalla on Nashvillessa, maaliskuussa 1961, nauhoitettu Roy Orbison -tyyppinen kappale ja Robertsonin tuotannon kruununjalokivi, nimeltään There's Always Me.
Ernst Jorgensen kirjassaan Elvis Presley – A Life In Music – The Complete Recording Sessions:
"Lauluntekijä Don Robertson oli saanut biisinsä I'm Counting On You Elviksen ensimmäisiin RCA-sessioihin, kun hän oli samaan aikaan itse aloittamassa esiintymisuraa (huhtikuussa 1956 hänellä oli hitti The Happy Whistler). Mitä hän myöhemmin kutsui nuoruuden typeräksi välinpitämättömyydeksi.
Hän oli lähettänyt kappaleen Elviksen toiseen levytyssessioon, mutta veti sen pois, kun hänen levy-yhtiönsä oli vakuuttanut hänet nauhoittamaan sen itse – jolloin hän joutui (RCA-tuottaja) Steve Sholesin epäsuosioon. Ja hän huomasikin, ettei olekaan enää ehdolla uusiin Elvis-toimeksiantoihin.
Sen jälkeen hän teki kuitenkin sarjan suuria hittejä muille artisteille, mukaan lukien Hank Locklinin Please Help Me I'm Falling; Hill & Range -kustannusyhtiön kirjoittajana. Hänellä oli luontainen kyky tehdä sellaisia balladeita, joita Elvis rakasti, joten häntä ei voitu pitää mustalla listalla ikuisesti yhden nuoruuden rikkomuksen perusteella.
Aloittaessaan työskentelyn Robertsonin There's Always Me -kappaleen parissa Elvis julisti: 'Tämä on minun lauluni'. Hän heittäytyi kappaleen haastavaan lopetukseen, ja kun hänellä oli masteri valmiina, hän oli onnellinen. Vain päiviä myöhemmin hän soitti sen lauluntekijälle ilmeisen ylpeänä."
|
| There's Always Me julkaistiin singlenä kuusi vuotta levytyksen jälkeen, elokuussa 1967. Levyn kannessa luki "Summer Vacation Special – By Popular Demand", paitsi että se ei täsmentänyt, kuka oli lomalla ja kenen pyynnöstä uusi single julkaistaan. Kun käyttökelpoinen materiaali oli jälleen loppunut lähes kokonaan ja uusi elokuva oli jo käynnistymässä, Eversti Parker ja RCA valitsivat kaksi tallennetta Something for Everybody -albumilta, mutta auttamatta liian myöhään. Musiikki edusti julkaisuvuonnaan jo tsaarinaikaista kamaa ja kiinnosti tuskin ketään. Yhdysvalloissa single löytyi Billboardin listasijalta 56. Vahvistamaton tieto kertoo, että Briteissä se olisi noussut sijalle 47. Australiassa sinkusta tosin tykätiin, siellä se nousi listasijalle viisi. |
Don Robertson, Ken Sharpin kirjassa Elvis Presley – Writing for The King:
"Olin saanut puhelun yhdeltä Elviksen avustajalta (en muista kuka), joka kertoi minulle, että Elvis oli sanonut haluavansa tavata minut ja minut kutsuttiin Radio Recordersiin Hollywoodiin, missä hän levytti.
Kun pääsin Radio Recordersiin, minut ohjattiin pääaulaa pitkin kohti studion valvomoa, jossa hän työskenteli. Ovi studioon oli auki ja kävellessäni ohi näin Elviksen seisovan mikrofonin edessä. Hänellä oli päässään merikapteenin hattu ja hän näytti hyvin huolitellulta.
Minut ohjattiin sivulle pieneen oleskelutilaan, josta oli näkymä studiolle. Muutaman minuutin kuluttua Elvis piti tauon ja tuli loungeen ja kättelimme ja esittelimme itsemme. Juttelimme 15 tai 20 minuuttia ja vaihdoimme lyhyitä tarinoita elämästämme.
Muistan yhden lauseen sanatarkasti, kun hän puhui Sun Recordsista ja Sam Phillipsin sihteeristä/assistentista. Elvis sanoi minulle: "Jos häntä ei olisi ollut, ajaisin edelleen kuorma-autoa".
Kun hän palasi töihin, hän käveli ensimmäisenä mikrofoninsa luo ja katsoi minua ilkikurinen hymy kasvoillaan ja lauloi tuhman version There's Always Me -kappaleen ensimmäisistä säkeistä.
Yhtenä toisena kertana Elvis kutsui minut kotiinsa levytysten jälkeen Jordanairesien ja joidenkin muusikoiden kanssa. Sinä iltana hän soitti minulle hänen levytetyn versionsa There's Always Me'sta, ja se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin sen. Huoneessa oli paljon ihmisiä. Hän oli melko varovainen uusien julkaisemattomien äänitteiden suhteen, joten kuuntelimme sen kuulokkeilla.
Juuri ennen nauhoituksen loppua hän sanoi minulle: 'Kuuntele tätä loppua'. Hän oli hyvin ylpeä puolioopperamaisesta lopetuksestaan, niin kuin hänen olisi pitänytkin olla.
Yllätyksekseni hän tiesi kaiken siitä, että Floyd Cramer oli saanut vaikutteita pianonsoittotyylistäni ja ilmoitti kaikille huoneessa, että minä olin se, joka oli keksinyt Floyd Cramerin "slip-note" -tyylin.
Minut tekee surulliseksi se, että en koskaan oikeastaan kertonut Elvikselle, kuinka hyväksi hän sai tuntemaan oloni. En myöskään koskaan kertonut hänelle, kuinka paljon arvostan hänen hienoja esityksiään kappaleistani.
Oletin, että hän tiesi kuinka hyvä hän oli. Mutta nyt toivon, että olisin pukenut sen sanoiksi. Se antoi minulle opetuksen. Aina kun artisti tekee erinomaisen version jostakin kappaleestani, varmistan, että kiitän artistia (ja jos mahdollista, myös kaikkia muita levyn parissa työskennelleitä). En usko, että kukaan heistä, riippumatta siitä kuinka rikkaita tai kuuluisia he ovat, on immuuni laulunkirjoittajan kehuille."
|
| Don Robertson vuonna 1965 julkaistun albuminsa Heart on My Sleeve kannessa. Levy löytyy myös YouTubesta ja Spotifysta. |
Elviksen 1960-luvun alun levytykset ovat lyömättömiä. Hän oli harjoittanut ääntään armeija-aikanaan Saksassa, ja tulokset olivat kuultavissa heti intistä paluun jälkeen: hyvää yritettiin, mutta priimaa tuppasi tulemaan. There's Always Me oli luonnollinen jatko operettimaisille italo-iskelmille, kuten It's Now Or Never ja Surrender, ja edustaa albumin Something for Everybody ehdottomasti vahvinta antia.
Valitettavasti sama laatutaso ei levyllä säily koko sen keston ajan, vaan sisältö on ailahtelevaa, etenkin, jos sitä verrataan vuotta aiemmin julkaistuun briljanttiin Elvis Is Back! -albumiin. Elviksen etuna kuitenkin oli se, että lauloi hän tuolloin vaikka siitossonnista, niin se kuulosti hyvältä. (Niin, siitä siitossonnista laulettiin vasta vuonna 1968, elokuvassa Stay Away, Joe).
"Tämä mitäänsanomaton yritys on täysin nimensä mukainen. Sekalaisia tyylejä sisältävä kauppakassi, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti miellyttää mahdollisimman laajaa yleisöä, mutta se oli lähempänä sitä, että se ei miellyttänyt ketään. Balladit olivat heikkoja ja yksi levyn rokeista I Slipped, I Stumbled, I Fell oli veltto kappale ontuvasta elokuvasta Wild In The Country." – Roy Carr & Mick Farren, Elvis The Illustrated Record (1982)
Noin siinä sitten käy, kun päästetään punk- ja rock-journalistit arvostelemaan iskelmäpainotteista Elvis-albumia. Rauha heidän muistolleen, mutta vaikka kuinka yrittäisin tihrustella objektiivisten linssien läpi, niin siltikin tuomio on mielestäni epäreilu ja hätäinen. Kuten sanottu, Elvis lauloi tuolloin 1960-luvun alussa kuin enkeli (en tosin ole kuullut enkelin laulua – vielä), hänellä oli taustallaan Nashvillen parhaat muusikot ja biisitkin olivat vielä varsin laadukkaita. Ja sitä paitsi, levy saundaa aivan fantastiselta.
Something for Everybody -sessioissa nauhoitettin myös Chuck Willisin R&B-originaali I Feel So Bad, jonka piti olla levyn päätösbiisi, mutta kun Elvis kuuli, että hänen managerinsa Eversti Parker aikoi julkaista seuraavaksi vain tulevaa leffaa promoavan singlen, niin hän päättikin, että I Feel So Bad onkin sinkkujulkaisun A-puoli, eikä Parkerin kaavailema I Slipped, I Stumbled, I Fell, joka sitten päätyi albumille. Varmasti hyvä ratkaisu sinkkurintaman suhteen, mutta se kuitenkin heikensi albumikokonaisuutta.
Mutta palataanpa vielä hetkeksi itse aiheeseen, eli levyn avausraitaan. Sitä on luonnehtinut Shane Brown, kirjassaan Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener's Guide seuraavasti:
"There's Always Me oli helposti Elviksen dramaattisin balladi, niiden seitsemän vuoden aikana, joina hän oli toiminut levyttävänä artistina. Kappale alkaa yksinkertaisella piano-introlla – tämä oli lähes vastakohta balladilaululle, jollaista Elvis oli toteuttanut Wild in the Country -soundtrackille.
Kappaleen ensimmäinen puolisko on hillitty, hiljainen ja kaunis, "sillan" aikana Elvis laulaa vahvemmalla äänellä, ennen kuin palaa taas hiljaisempaan tyyliin ja työskentelee kohti loistavasti rakennettua lopun kliimaksia. Sovitus on toteutettu erinomaisesti, varsinkin lopetus, joka olisi niin helposti voinut olla liioiteltu (ja sitä se olisi ollutkin vuosikymmen myöhemmin).
Elviksen tarinakertojataidon lisäksi on vakuuttavaa, kuinka hän myös saa hänen hahmonsa käymään läpi täydellisen muodonmuutoksen alle 150 sekunnissa. Alussa hän on arka, ujo ja haavoittuvainen, sitten hän saa itseluottamusta keskiosassa ja tulee ulos täysin päättäväisenä, voittaakseen lopussa rakkaansa omakseen.
Tulkinta on balladilaulamisen mestarikurssi – kunpa koko loppulevy olisi yhtä jännittävä, ja kunpa kaikki hänen näyttelijäsuorituksensa olisivat näin hyviä."
Kappaletta on coveroitu vuosien varrella yli 20 kertaa, mikä on aika hyvin, näinkin tuntemattomalle Elvis-biisille. Ja porukka onkin varsin kirjava. Sieltä löytyy sellaisia nimiä kuten Jim Reeves (1962), Dickie Rock and The Miami Showband (1963), Los Tamare (1963), The Honeycombs (1965), Eddy Arnold (1966), Ike Lozada (1970), Nora Aunor (1972), Ray Price (1979) ja Don Robertson itse (demoäänitys, vuosi tuntematon)
Kappale mahtui mukaan myös vuonna 2015 julkaistulle kokoelmalle If I Can Dream – Elvis with the Royal Philharmonic Orchestra, jossa taustat oli tehty uusiksi brittiläisen sinfoniaorkesterin taholta. Levy myi hyvin etenkin Isossa-Britanniassa, jossa se debytoi listaykkösenä, ollen siten kahdestoista Presleyn ykkösalbumi saarivaltakunnassa. Maailmanlaajuisesti albumia on myyty yli puolitoistamiljoonaa kappaletta.
There's Always Me kuultiin myös vuoden 2018 iPhone -televisiomainoksessa, jossa esiintyi Elvis-matkijoita ympäri maailmaa.
There's Always Me (Don Robertson)
When the evening shadows fall
And you're wondering who to call
For
a little company
There's always me
If your great romance should end
And you're lonesome for a friend
Darling,
you need never be
There's always me
I don't seem to mind somehow
Playing second fiddle now
Someday
you'll want me, dear
And when that day is here
Within my arms you'll come to know
Other loves may come and go
But
my love for you will be eternally
Look around and you will see
There's
always me