Bing Crosby (3.5.1903–14.10.1977) oli oman aikansa supertähti, jo ennen Elvistä ja Sinatraa. Hän myi levyjä kuin halpaa leipää. Suosituin niistä oli White Christmas, joka edelleen pitää Guinnessin ennätysten kirjan myydyimmän musiikkisinglen sijaa hallussaan. Kappale on yksi soitetuimmista ja eniten versioiduimmista joululauluista.
Elvis, Beatles ja Michael Jackson ovat pyrkineet rinnalle, eivät tuloksetta, mutta jääneet yksittäisen levytyksen myötä himmeimmille mitalisijoille. Bing oli todellinen vanhan liiton ylittämätön mestari.
Crosby levytti kappaleen vuonna 1942 elokuvaan Holiday Inn, jossa se esitettiin duettona Marjorie Reynoldsin kanssa. Seuraavana vuonna esitys palkittiin parhaan laulun Oscarilla.
Päätallenteen vaurioitumisen vuoksi Crosby äänitti laulun uudelleen vuonna 1947 saman orkesterin ja taustaryhmän kanssa, kuin alkuperäisenkin version. Ja juuri se on nykyään se eniten kuultu versio kappaleesta, joka myös esitettiin uudelleen Bing Crosby -elokuvassa, nimeltään White Christmas, vuonna 1954.
Lue myös laulun kattavaa taustoitusta suomalaisesta Wikipediasta.
Elviksen versio nojautuu mustan lauluyhtyeen, The Driftersin, vuoden 1953 marraskuussa levytettyyn doo-wop-versioon. Vai nojautuuko?
Shane Brown, englantilainen tutkija ja kirjailija, joka on muun muassa julkaissut ansiokkaan teoksen Reconsider Baby. Elvis Presley: A Listener’s Guide, on perehtynyt Elviksen White Christmas -levytykseen pieteetillä ja murtaa nettiblogissaan kappaleeseen liittyviä myyttejä. Suomensin blogista pitkähköjä osioita, koska huomiot ovat niin erinomaisia.
Shane Brown:
"Elviksen White Christmas -levytyksestä on kerrottu useita myyttejä. Ensimmäinen niistä on se, että siinä käytettiin samaa sovitusta kuin The Driftersin levytyksessä muutama vuosi aikaisemmin. Vaikka Elvis selvästi mallintaa osan laulustaan Drifters-versiosta, sovitukset eivät kohtaa.
Driftersin versio alkaa taustalaululla, kun taas Elviksen versio piano- ja kitaraintrolla. Taustalaulu jatkuu läpi Driftersin version, mutta Elvis avaa kappaleen ilman taustalaulua, ja hänen levytyksensä taustalaulu on paljon hillitympää kuin Drifterseillä. Itse asiassa taustalaulut molemmissa versioissa ovat TODELLA erilaiset.
Kappaleen alussa Elvis laulaa "may your days" -osion suoraviivaisella, perinteisellä tavalla, mutta Driftersit eivät – he laulavat tämän osan samalla tavalla kuin Elvis myöhemmin.
Drifters toistaa koko kappaleen – Elvis toistaa vain toisen puoliskon, tällä kertaa käyttämällä laululinjaa, joka on hyvin samanlainen kuin Drifterseillä.
Drifters-versio sisältää muita instrumentteja, kuten esimerkiksi urut, ja heidän versionsa päättyy melko eri tavalla kuin Elviksellä. Joten sen sijaan, että Elvis olisi suoraan kopioinut Driftersien sovituksen, hän ainoastaan käyttää heidän laululinjaansa kappaleen toisessa osiossa."
|
| Bing Crosbyn alkuperäinen savikiekkojulkaisu vuodelta 1942. Kääntöpuolella toinen Irving Berlin -sävelmä Let's Start The New Year Right. |
Siinä missä Bing Crosby ymmärsi 1950-luvulla komeetan lailla tähtitaivaalle ilmestynyttä uutta rokkistaraa, niin laulun tekijä Irving Berlin (11.5.1888–22.9.1989) pahoitti Elviksen versiosta niin paljon mielensä, että soitteli radioasemille, etteivät soittaisi kappaletta. Vai soitteliko?
Shane Brown:
"Albumista on monia artikkeleita ammattilehdissä ja paikallisissa sekä valtakunnallisissa sanomalehdissä vuonna 1957. Joten niistä voimme varmasti löytää ensimmäisen maininnan Irving Berlinistä, joka yritti saada White Christmasin soittokieltoon? Ei, on vastaus siihen. Itse asiassa tarina ei näytä ilmestyneen missään ennen vuotta 1990, jolloin Laurence Bergreen sisällytti anekdootin arvostettuun Irving Berlinin elämäkertaansa As Thousands Cheer. Siinä meille kerrotaan, että kuultuaan levytyksen ensimmäistä kertaa 'hän käski välittömästi henkilökuntansa soittamaan radioasemille eri puolilla maata pyytääkseen heitä olemaan soittamatta tätä barbaarista rock and roll -versiota'.
Kirjan muistiinpanoissa Bergreen mainitsee Walter Wagerin haastattelun tiedon lähteeksi. Wager oli kirjailija ja myöhemmin ASCAP:n johtaja – ja tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka Wager tiesi nämä asiat, jos hän ei ollut yhteyksissä Berliniin tuolloin – eikä löydy mitään viitteitä siitä, että hän olisi ollut. Itse asiassa kyseessä olisi voinut helposti olla tarina, jonka Berlin kertoi hänelle myöhemmin ja jonka Wager toisti 1980-luvun lopulla Bergreenille.
Tarina lanseerattiin Elvis-maailmaan vuonna 1994 CD:n If Every Day was Like Christmas julkaisemisen myötä. Siinä Berlinin kirjan tarina on purettu Charles Wolfen taholta. Siitä lähtien se on otettu totuutena – ja miksipä ei? Mikään ei tuolloin osoittanut, että tarina olisi väärä, liioiteltu tai epätarkka. Se on toistettu monta kertaa sen jälkeen, viimeksi Elvis' Christmas Albumin FTD-painoksen kirjasessa, ja kyllä, myönnän sen, omassa kirjassani Elvis Presley: A Listener's Guide (kukaan meistä ei ole erehtymätön!). Emme kyseenalaista näitä tarinoita, ennen kuin jokin saa sen yhtäkkiä romahtamaan – ja asia, joka saa sen romahtamaan, on se, että siitä ei puhuta ennen 1990-lukua.
Elämme maailmassa, jossa on monia ilmaisia sanoma- ja aikakauslehtien verkkoarkistoja ja vielä enemmän sellaisia, jotka eivät ole ilmaisia tai ovat vain tutkijoiden ja akateemikkojen käytettävissä. Näin voimme palata taaksepäin ja katsoa, miten asioista tuolloin raportoitiin – ja juuri sen halusin tehdä noin vuosi sitten. Mutta siinä oli ongelma. Tätä tarinaa, jossa yksi 1900-luvun arvostetuimmista lauluntekijöistä yritti kieltää uuden sensaation Elvis Presleyn levytyksen, ei löytynyt mistään näistä julkaisuista.
Ei Billboardista tai Varietysta, ei New York Timesista tai Washington Postista, ei fanilehdistä, ei paikallisista sanomalehdistä. Ei ollut/ole mitään loogista syytä, miksi näin valtavaa tarinaa ei olisi raportoitu joissakin (tai kaikissa) näistä julkaisuista – ellei sitä sitten koskaan tapahtunutkaan. Se olisi ollut suuri uutinen. Ja meidän tulee myös muistaa, että Berlin sai enemmän kuin kohtuullisen osuutensa julkisuudesta vuonna 1957, koska se oli hänen juhlavuotensa, hän oli ollut 50 vuotta show-bisneksessä – vieläkin painavampi syy siihen, miksi tällaista räikeilyä ei olisi nostettu otsikoihin.
Mutta mitään ei ollut. Vuoteen 1990 asti.
Ainoa lähde tarinalle on se Walter Wagerin haastattelu, jota Bergreen käytti kirjassaan – kaikki muut tarinan kertaukset ovat peräisin siitä. Miksi Wager vääristeli, liioitteli tai valehteli? Joskus tuntuu siltä, että haastateltavat kertovat meille mitä me haluamme kuulla, tai muistot ovat hämäriä ja sumuisia 30 vuoden kuluttua tapahtumista. Tai ehkä Berlin kertoi hänelle tarinan ja Wager vain toisti sen – ja Berlin liioitteli tai tai vain tekaisi hyvän jutun. Selvää on kuitenkin se, että Berlin ei koskaan yrittänyt saada hänelle rakkaan White Christmasin levytystä soittokieltoon.
Ehkä jossain on totuudenhippu – ehkä Berliini halusi soittaa noille radioasemille, mutta häntä neuvottiin olemaan tekemättä sitä, tai hän ajatteli sen tuovan liikaa ei-toivottua huomiota levytykselle, tai kenties rojaltimaksut olivat vain liian houkuttelevia. Emme varmasti koskaan saa vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta lähimenneisyytemme jatkuvan digitalisoinnin ansiosta tiedämme nyt, että Berlin tai hänen henkilökuntansa eivät soittaneet kyseisiä puheluita."
Totta on kuitenkin se, että Elviksen joulualbumi herätti närkästystä ja se sai ansaitsematonta ryöpytystä kriitikoiden taholta. Se ei kuitenkaan estänyt levyn menestystä. Päinvastoin. Albumi pysyi viisi viikkoa Billboardin ykkösenä vuodenvaihteessa 1957-58, ja tätä nykyä se on kaikkien aikojen myydyin joulualbumi.
Totta on myös se, että albumi oli soittokiellossa useilla Yhdysvaltojen radioasemilla. Yksi tarina kertoo työntekijän erottamisesta, kun hän soitti Elviksen White Christmasin – mikä sekin saattoi vain olla mainostemppu. Tarina menee näin:
Portlandin Oregonin radioasema KEX oli kieltäytynyt soittamasta kappaletta ja se herätti kuuntelijoiden keskuudessa keskustelua Presleyn joululevytyksistä. Heidän disc jockey Al Priddy soitti kappaleen eräänä sunnuntaina, ja hänet irtisanottiin seuraavana päivänä, mikä teki siitä kansallisen uutisen. Asema jatkoi tapauksen uutisoimista ja palkkasi Priddyn takaisin kaksi viikkoa myöhemmin väittäen, että ylivoimainen kuuntelijoiden palaute sai heidät muuttamaan mielensä.
Lue myös blogi Santa Claus Is Back In Town | 1957
|
| Elvis vastaanottaa Las Vegasissa Grammy-organisaation myöntämän Elämäntyö-palkinnon. Elviksen vieressä vasemmalla on Bing Crosbyn veljenpoika Chris Crosby. |
Elviksen ensimmäinen joulualbumi on jo legenda sinällään – se elää omaa elämäänsä. Crosby ja Presley -yhteydet eivät kuitenkaan loppuneet siihen.
Elvikselle myönnettiin vuonna 1971 Grammy-organisaation Bing Crosby Award, jonka hän vastaanotti henkilökohtaisesti Las Vegasissa, Crosbyn veljenpojan ojentamana. Nykyään palkinto tunnetaan nimellä Grammy Lifetime Achievement Award (Elämäntyö-palkinto). Elvis oli palkinnon saadessaan vain 36-vuotias. Bing Crosbylle kyseinen palkinto myönnettiin ensimmäisenä, vuonna 1963.
Vuonna 1977 musiikkimaailma menetti kaksi suurta ääntä, kun ensin Elvis ja pari kuukautta myöhemmin Bing Crosby, siirtyivät taivaalliseen laulukuoroon.
White Christmas | Radio Recorders, Hollywood | 6.9.1957