|
| ”Siinä oli kuva Elviksestä. Mustavalkonen kuva väritettynä, missä sillä oli semmonen joku stetson päässä ja haalarit. Tosi hieno. ”, kuvaili muusikko J. Karjalainen taannoisessa haastattelussaan Elvis Country -albumin kantta. Kansikuva on otettu vuonna 1937 Lee Countyn vankilassa Tupelossa, jossa Elviksen isä kärsi vankilatuomiota sekkipetoksesta. |
Syyskuun 22. päivä 1970 Elvis levytti RCA:n studiolla Nashvillessä vielä neljä biisiä tulevaa kantrialbumia (Elvis Country) sekä sinkkujulkaisuja varten. Takana oli jo kesäkuussa pidetty maratonsessio, jossa oli äänitetty kaikkiaan 34 laulua. Ja elokuussa oli vielä ehditty käydä Las Vegasissa kuukauden mittaisella esiintymissesongilla, josta osa filmattiin tulevaan That’s The Way It Is -dokumenttielokuvaan.
💡 Lue myös blogi: Faded Love
Elviksen olisi pitänyt aloittaa levytykset jo edellisenä päivänä, mutta artistia ei studiolla näkynyt. Kun hän vihdoin saapui paikalle, oli hän ärtynyt ja kyllästyneen oloinen. Mukana ollut Elviksen vaimo Priscilla kommentoi paikalla olleille ihmettelijöille, että siihen on ”syynsä”. Elviksen lääkkeiden väärinkäyttö alkoi jo värittää heidän jokapäiväistä elämäänsä.
Heti aluksi Elvis alkoi hiillostaa tuottaja Felton Jarvisia, vedoten kiireeseen, koska Elviksen oli lennettävä Los Angelesiin jo saman päivän iltana.
Sessio aloitettiin kanadalaisen laulaja-lauluntekijä Gene MacLellanin kappaleella Snowbird, joka oli julkaistu vuonna 1969 MacLellanin maannaisen Anne Murrayn albumilla This Way Is My Way. Seuraavan vuoden kesäkuussa se päätyi singlen b-puolelle (a-puolella kappale Just Biding My Time). Kääntöpuolen kappale kuitenkin osoittautui paljon suositummaksi, ja siitä tulikin nopeasti kansainvälinen hitti. Single oli Yhdysvalloissa ensimmäinen kanadalaisen naisartistin julkaisu, joka myi kultaan oikeuttavat lukemat.
Elviksen repertuaarista löytyy myös toinen MacLellan-levytys: gospel-kappale Put Your Hand In The Hand, joka äänitettiin 8. kesäkuuta 1971.
Snowbirdin ovat levyttäneet useat artistit, kuten esimerkiksi 🔈 Bing Crosby (Count Basien orkesterin kanssa), 🔈 Andy Williams ja 🔈 Lynn Anderson, mutta Murray on kuitenkin kappaleen tunnetuin esittäjä ja siitä onkin muodostunut hänen bravuurinsa.
Kitaristilegenda Chet Atkinsin 🔈 instrumentaaliversio voitti Grammy-palkinnon (Best Country Instrumental Performance) vuonna 1971.
Elvis tarttui kappaleeseen nopeasti, purkitti sen kuudella otolla, sovituksen noudatellessa lähes täsmälleen Murrayn alkuperäistä. Elviksen vakituinen sessiokitaristi James Burton oli estynyt tulemasta levytyksiin, joten häntä tuuraamaan pyydettiin Muscle Shoals -studioiden kitaristi Eddie Hinton. Hän oli kuitenkin niin hermostunut kuninkaan kohtaamisesta, että myöhemmin katsottiin paremmaksi äänittää Hintonin osuus uudelleen kitaristi Harold Bradleyn toimesta.
Vaikka Elvis ei tuolloin mahdollisesti ollutkaan kovin innostunut levyttämään, niin se ei kuulunut lopputuotteessa. Taika oli edelleen läsnä.
Muusikko J. Karjalaisen Elviksen esitys ainakin lumosi. Hän kertoi äskettäin Radio Suomen Näistä levyistä en luovu -ohjelmassa mielenkiintoisen tarinan valinnastaan:
”Elviksen Snowbird. Siis aivan mieletön biisi jälleen kerran. Kylmät väreet. Ja tästä on semmonen stoori, että ’vähäpoikana’ eli kymmenvuotiaana kävin enon luona Apollon kadulla. Se asu siellä sillon. Rami-eno. Sillä oli levysoitin ja muutamia levyjä, ja yks niistä oli tää Elviksen semmonen kokoelma, Elvis Country. Siinä oli kuva Elviksestä. Mustavalkonen kuva väritettynä, missä sillä oli semmonen joku stetson päässä ja haalarit. Tosi hieno. Ja sitten mä löysin sieltä tän biisin, ja sen jälkeen joka kerta kun mä menin sinne Ramin luokse, niin mä aina otin sen Elviksen levyn ja soitin tän biisin. Ja mä aattelin, että ’wau, tää on hieno biisi!’ Ja jälkeenpäin ajateltuna, niin jonkunlainen niinku Hän-biisin esi-isä. Ihan selvästi on, tossa muudissa.
Ja sitten vielä kolmas tämmönen pikkutarina tästä kappaleesta, että kun mä tein Kari Tapiolle sillon niitä kantribiisejä, niin se Kari kun se harjotteli niitä, se soitteli mulle aina, ja se tykkäs niistä, se oli kiva saada palautetta. Ja joka puhelun jälkeen: ’Tee mulle vielä yks biisi, tee vähän semmonen kun Snowbird’. Se oli ihan semmonen kun joku Graalin malja, tai semmonen joku haave, että mä saisin tämmösen biisin. Eikä mikään ihme, koska toi on todella vaikuttava ja hieno, se kuulostaa aina niin todella hyvältä.”
Prinssi Edwardin saarella, josta lauluntekijä Gene MacLellan on kotoisin, kiertää kappaleen synnystä yhtä monta tarinaa kuin on kertojaakin. Anne Murray kuitenkin kertoo seuraavaa: ”Gene sanoi minulle, että hän kirjoitti laulun 20 minuutissa, kun hän käveli Prinssi Edwardin saaren rannalla. Se on jotenkin niin nähtävissä. Gene, tuo pieni ja hentoinen kaveri biitsillä, keskellä talvea, näkee nuo linnut ja loihtii eteensä kuvan.” Yksinkertaisin tarina on usein se todennäköisin.
Tekijä itse on myös levyttänyt kappaleen, albumilleen Street Corner Preacher (1970). MacLellanin 🔈 versiossa kuullaan jopa yksi ylimääräinen säkeistö:
My mind says that I only want to be
A wanderer and just like you I’m
longing to be free
But in my hearth I know it just a lie
For
without her love the vision of my happiness will die
Cd-julkaisun Elvis – Today, Tomorrow & Forever (2002) sisältämä vihkonen tietää kertoa, että Snowbird, joka sen lisäksi, että on ihan oikea lintu, tarkoittaa Kanadan slangissa henkilöä, joka matkustaa etelään talvea pakoon, ja Amerikan slangissa kokaiiniaddiktia. Jälkimmäinen tuskin kuitenkaan on ollut lauluntekijällä mielessä. Laulun lopullista merkitystä ei koskaan saada selville: Gene MacLellan kärsi masennuksesta koko ikänsä ja teki itsemurhan vuonna 1995.
Yleisesti laulu käsitetään metaforana vapaudelle, kertojan kykenemättömyyteen jättää kaikki mennyt sydänsuruineen, kontrastina linnun vapaus vain lentää pois.
Snowbird (säv./san. Gene MacLellan)
Beneath this snowy mantle cold and clean
The unborn grass lies
waiting
for its coat to turn to green
The snowbird sings a song he
always sings
And speaks to me of flowers
that will bloom again in
spring
When I was young my heart was young then too
Anything that it would
tell me,
that’s the thing that I would do
But now I feel such
emptiness within
For the thing that I want most in life
Is the
thing I can’t win
Spread your tiny wings and fly away
And take the snow back with you
Where
it came from on that day
The one I love forever is untrue
And if I
could you know
that I would fly away with you
The breeze along the river seems to say
That she’ll only break my
heart again
should I decide to stay
So little snowbird take me
with you when you go
To that land of gentle breezes
where the
peaceful waters flow