|
| Parade-lehden numero (4.11.1962), jossa haastattelu julkaistiin. |
Marraskuussa 1962 julkaistiin elokuvalehti Paraden sivuilla harvinaislaatuinen haastattelu: "Elvis Presley – How he changed his public image".
Lehden pitkäaikainen toimittaja Lloyd Shearer oli Eversti Parkerin kutsusta saapunut Hollywoodiin It Happened at the Worlds Fair (Sydän tarjolla) –elokuvan kuvauksiin saman vuoden elokuussa.
Shearer oli alan arvostettu konkari, joka oli tavannut Elviksen jo Memphisissä kesällä 1956. Tuolloin viikon kestäneen vierailunsa aikana Elviksen Audubon Driven asunnolla, hän napsi valokuvia ja kirjoitti juttua nuoresta nousevasta lupauksesta, joka oli valmistautumassa ensimmäisen elokuvansa filmauksiin.
Nyt hän kohtaisi hieman vanhemman, jo suosionsa vakiinnuttaneen, mutta myös jollain tapaa vakavoituneemman ja mietteliäämmän maailmantähden. Erityisesti Sheareria kiinnosti haastateltavansa silminnähden muuttunut imago. Ajoitus oli Shearerille otollinen, sillä tässä haastattelussa Elvis tilittää tuntojaan poikkeuksellisen avoimesti ja vuolassanaisesti.
Onneksi kaikki tallennettiin ääninauhalle, koska luonnollisestikaan jokaista puhuttua sanaa ei lehteen painettu. Ensimmäistä kertaa tämän keskustelutuokion antia kuulimme RCA-levy-yhtiön julkaisemalla, niin kutsutulla Hopeaboksilla, vuonna 1980. An Elvis Monologue –nimeä kantanut levynpuolisko sisälsi kuitenkin vain osan haastattelusta.
Vuonna 1996 hollantilainen It's Elvis Time Fan Club julkaisi CD:n nimeltä Face To Face With Elvis, joka sisälsi haastattelun kokonaisuudessaan. Samaista CD:tä käytti lähteenään Jerry Osborne, saattaessaan haastattelun takaisin painettuun muotoon, kirjassaan Elvis - Word For Word. Sitä, ja kyseistä äänitettä apuna käyttäen, suomensin koko materiaalin.
"Toimin omien tuntemuksieni mukaan, fiilispohjalta..."
|
| Elvis, lukemassa Parade-lehteä hotellihuoneessa, Lloyd Shearerin otoksessa kesällä 1956. |
Elvis: Olen pyrkinyt pysymään samanlaisena koko tämän ajan. Luonnollisestikin sitä oppii ihmisistä paljon ja joutuu olemaan mukana monissa erilaisissa tilanteissa. Mutta olen yrittänyt pysyä samanlaisena, siis tarkoitan sellaisena kuin minut on kasvatettu. Ja otan aina huomioon toisten ihmisten tunteet. En ole ikinä… siis toisin sanoen, en ole potkinut ketään tieltäni (naurua). Ja olen aina kohdellut ihmisiä niin kuin haluaisin heidän kohtelevan minua. Ja otan huomioon toisten tunteet. En ole omaksunut sellaista ”hoitakaa nämä ihmiset pois täältä” –asennetta, joka kuuleman mukaan toisilla on, koska nuo ihmiset ovat vilpittömin mielin asialla.
He haluavat nimikirjoituksia ja kuvia ja muuta sellaista. Enkä kirjoittele nimmareita vain sen takia, että se kasvattaisi suosiotani tai että haluaisin heidän pitävän minusta. Teen sitä siksi, koska tiedän, että he ovat vilpittömiä. He näkevät sinut, ja he haluavat kotiin viemisiksi nimmarin. Heillä on mukanaan nimikirjoituskirja tai pieni kamera ja kaikenlaista muuta, joten sinun täytyy olla tietoinen siitä. Ja jos et suostu yhteistyöhön, niin he suuttuvat sinulle, he eivät ymmärrä, olet loukannut heidän tunteitaan ja samalla hankkinut itsellesi paljon vihamiehiä. Ja ilman mitään syytä, näin yksinkertaista se on.
Kun tähän hässäkkään… siis, tälle alalle (naurua) on ryhtynyt, niin elämäsi on julkista. Huolimatta siitä mitä muut sanovat, yksityiselämäni kuuluu minulle. Tiettyyn pisteeseen asti. Tarkoitan että, jokaisella täytyy olla edes jonkin verran yksityisyyttä. Mutta kun kerran tällä alalle on lähtenyt, niin työ on julkista, sinun täytyy yrittää viihdyttää ihmisiä, joten elämäsi ei kuulu enää yksistään sinulle. Koska ihmiset haluavat tietää mitä teet, missä olet, miten pukeudut, mitä syöt. Se on ihan luonnollista, tai normaalia, joten se täytyy ottaa huomioon.
Täytyy ottaa huomioon se, että nuo ihmiset ovat rehellisiä. He eivät tiedä millaista elämää sinä elät. He eivät tunne sinua. Joten yritän muistaa sen, siinä kaikki. Se on yksinkertaista. Eikä tuota ongelmia. En vaivaa sillä suuremmin päätäni. Minulla ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Toimin omien tuntemuksieni mukaan, fiilispohjalta, niin kuin teen joka asian kohdalla. Luojan kiitos, olen ollut aika onnekas. En ole tehnyt mitään todella, todella pahoja päätöksiä. Mutta näin minut on kasvatettu. Minun lähiympäristöni, äitini ja isäni ja koko sukuni, me olemme aina ottaneet huomioon toisten ihmisten tunteet.
|
| Isä Vernon, Elvis ja äiti Gladys, kesällä 1956. Yksi Lloyd Shearerin mainitsemista kuvista. |
L: Niin, Gladys, ah, siinäpä oli vasta ihana, ihana ihminen. Minulla on muutama mahtava kuva teistä kahdesta. Taidanpa tehdä niistä asetelman keskiaukeamalle.
Elvis: Hyvä.
L: Hän todellakin oli hieno ihminen.
Elvis: Niin oli.
L: Siis, tiedäthän, minun näkökulmastani katsoen.
Elvis: Minä, ah…
L: Tyyni, ja pidättyväinen kaikessa. Mutta todella kultainen. Tarkoitan, kaiken sen alla.
Elvis: Jännä juttu, hän ei ikinä halunnut mitään, tiedäthän, mitään ihmeellistä. Hän ei muuttunut miksikään koko hässäkän aikana. Paljon asioita on ehtinyt tapahtua hänen poismenonsa jälkeen, joita olisin toivonut hänen vielä näkevän. Hän olisi varmasti ollut niistä hyvin iloinen ja ylpeä. Mutta sellaista elämä on, enkä saa… en saa häntä enää takaisin.
L: Noin kuusi vuotta sitten, Elvis, tytöt rakastivat sinua. Totta kai he aina rakastavat sinua. Muutenhan olisi jotain pielessä, muksut rakastavat sinua, myönnä pois.
Elvis: (naureskelee)
L: Mutta miehet inhosivat sinua. Olen varma, että he olivat kateellisia sinulle, ihmisillähän on yleensäkin taipumus vihata menestyjiä. Juttelin Everstin kanssa tänä aamuna, ja tulin siihen käsitykseen, että imagosi on muuttunut. Nyt miehetkin pitävät sinusta. Ja jos he eivät edelleenkään hirveästi pidä sinusta, niin eivät he ainakaan sinua inhoa. Se on vähän niin kuin (Clark) Gable'lla aikoinaan. Kaikki naiset rakastivat häntä ja kaikki miehet pitivät hänestä. Joten tässä kohdassa on tapahtunut muutos, koska ennen miehet vihasivat sinua, mutta nyt he pitävät sinusta. Mistä luulet tämän johtuvan? Olisiko armeijalla jotakin tekemistä asian kanssa?
Elvis: Se on mahdollisesti myötävaikuttanut paljonkin asiaan. Minun on hyvin vaikea analysoida sitä, koska en todellakaan osaa sanoa. Mutta uskoisin, että armeijalla on ollut paljon vaikutusta… ja myös sillä tosiasialla, että en ole ikinä ollut mikään egomaanikko tai kuvitellut olevani joku rakastaja tai naistenmies tai jotakin sen suuntaista. Koska se on huvittavaa… se on toki kohteliaisuuden osoitus, mutta se on… se on huvittavaa. En ole ikinä pitänyt itseäni, tai ajatellut olevani mikään naistenkaataja. En ole esittänyt sellaisia elkeitä, en ainakaan tietoisesti. Luulenpa, että miehet kuvittelevat… (naurua) minun tänä aikana vieneen jo tuhkatkin pesästä.
|
| "Naistenkaataja" vauhdissa, elokuvassa It Happened at the World's Fair. Käsittelyssä Yvonne Craig. |
L: Elvis, mitä odotat itseltäsi?
Elvis: Anteeksi?
L: Mitä odotat itseltäsi?
Elvis: Tarkoitatko siis viihdyttäjänä vai yksityishenkilönä vai artistina?
L: Sekä että.
Elvis: No, voin tehdä siitä yhteenvedon suhteellisen helposti. Minulla on paljon asioita joita haluaisin tehdä, paljon juttuja joita haluaisin aikanaan toteuttaa, mutta se vie varmasti aikaa. Ei pidä ylittää rajojansa.
"Minulla virtaa veri suonissani..."
 |
| Mietteliäänä It Happened at the World's Fair -leffan kuvaustauolla. |
Elvis: Haluaisin kehittyä niin hirvittävän monessa suhteessa, etenkin viihdealalla. No, näytteleminen on varmasti myös yksi sellainen asia. Ja luonnollisesti, minä yrittämällä yritän saada parempia lauluja ja laulaa hieman paremmin. Mutta mielestäni en ole… en ole pistänyt aivan kaikkea peliin, mutta, olen kuitenkin ollut äärimmäisen onnekas niin monessa asiassa, vaikkakin minulla on ollut ja on vieläkin joitakin erittäin yksinäisiä… on aikoja jolloin en todellakaan tiedä (naurua)… tuntuu siltä kuin en tiedä mitä tekisin seuraavaksi. Mutta olen käynyt monia erilaisia vaiheita läpi elämäni aikana. Olen kokenut onnellisuutta ja yksinäisyyttä, nähnyt elämästä sen vauraan ja keskivertoisen puolen, ja sen kun ei ollut yhtään mitään… Ja tragedian.
L: Missä mielessä?
Elvis: Lähinnä siinä, kun menetin äitini armeijassa ollessani. Ja siltikin ajattelen, että tuon kaltaisten asioiden – niin traagisia kuin ne ovatkin – tarkoituksena on tehdä sinusta hieman parempi ihminen. Koska silloin sinä… sinä opit enemmän itsestäsi. Se auttaa sinua ymmärtämään paremmin omaa itseäsi, ja sitä kautta myös muita ihmisiä. Ja se voi vain olla avuksi. Mutta pidän kuitenkin siitä hommasta mitä teen. Pidän ihmisten viihdyttämisestä. Mitä minuun tulee, niin raha tai taloudelliset asiat eivät ole se tärkein asia. Ne eivät voi olla, koska silloin se näkyisi. En välittäisi enää ihmisistä, en välittäisi enää esiintymisistä.
On tietenkin hienoa saavuttaa asema, jolloin voit hankkia kaikennäköistä. Mutta pidän ihmisten viihdyttämisestä. Sen vuoksi valitsen kaiken levytettävän materiaalin, ja yritän valita parhaat mahdolliset laulut. Yritän myös tehdä elokuvissa parhaani, sillä kokemuksella mitä minulla on. Mutta kuten sanoin, suhtaudun itseeni ihmisenä, joka on ollut erittäin onnekas… minulla virtaa veri suonissani, ja kaikki voi loppua muutamassa sekunnissa, joten mistään yliluonnollisesta tai muita ihmisiä paremmasta asiasta ei ole kyse.
L: Pidätkö itsestäsi?
Elvis: Joskus (naurua).
L: Eikun yleensäkin
 |
| Elvis polttaa päreensä, mutta vain roolihahmonsa Mike Edwardsin muodossa, elokuvassa It Happened at the World's Fair. |
Elvis: Siis, tarkoitan itseni pitämisellä sitä, että olen ylpeä siitä tavasta miten minut on kasvatettu kohtelemaan muita ihmisiä, kunnioittamaan ja uskomaan heihin. Mutta kun pinnani kiristyy tiettyyn pisteeseen asti, niin olen todella pahaluontoinen, äärimmäisen pahaluontoinen. En enää tiedä mitä teen.
L: Poltatko usein päreesi?
Elvis: En kovin usein. Itse asiassa, pystyisin varmaankin laskemaan ne kerrat. Mutta silloin kun sitä tapahtuu, niin aina on tullut aika pahaa jälkeä (naurua). Mutta sitä ei satu kovin usein. Totta kai kaikilla palaa pinna joskus. Ja jälkeenpäin en erityisemmin pidä itsestäni.
"Suuri intohimoni on jalkapallon pelaaminen."
 |
| Elviksen oma futisjoukkue. Elvis ylärivissä, toinen vasemmalta. |
Elvis: Olisin halunnut mennä yliopistoon. Olisin halunnut pelata (amerikkalaista) jalkapalloa. Minun suuri intohimoni on jalkapallon pelaaminen. On aina ollut, ja on edelleenkin, usko tai älä. Ja minulla on kotona (Memphisissä) oma jalkapallojoukkue. Pidän rajuista urheilulajeista. Eikä tarkoitukseni ole arvostella ihmisiä, jotka tykkäävät pelata golfia tai tennistä yms. Mutta minä pidän rajuista lajeista, missä otetaan mittaa mies miestä vastaan, kuten nyrkkeily, jalkapallo ja karate jne.
L: Onko sinulla mitään työn ulkopuolella olevia harrastuksia, siis jotain muuta kuin naiset, joita me kaikki tietenkin harrastamme, mutta tarkoitan siis olisiko jotain muutakin kuin elokuvien teko mistä pidät?
Elvis: Voin vastata siihen heti, ja tämä ei ole leikinlaskua, että jutska mitä eniten seuraan on ammattijalkapallo. Tunnen kaikki pelaajat, heidän numeronsa ja missä joukkueessa he pelaavat. Kaverit kyselevät minulta visailukysymyksiä peleistä, silloin kun meillä ei ole mitään tekemistä. Futis on isoin juttu minulle tällä hetkellä. Katselen kaikki pelit jotka ehdin. Ja jos vain pystyn, niin hommaan pelifilmejä joukkueilta itseltään. Mutta sitten takaisin viihdealalle, ja musiikkiin, se on varmasti minulle se kaikkein isoin juttu.
L: Millaista elämää elelet? Missä päin Bel Airia asustelet? Bellagio Roadilla?
Elvis: Jep, asun Bellagio Roadilla.
L: Minkälainen asunto sinulla on? Oletko vuokrannut sen?
Elvis: Kyllä, vuokraan sitä vuoden kerrallaan.
L: Millainen talo se on? Kenellä se on ollut aikaisemmin?
Elvis: En tiedä kenelle se on kuulunut.
L: Missä se sijaitsee?
Elvis: Se on Bellagio Roadilla. Lähellä Beverly… jaa-a, katsotaanpas, mikä sen Bel Airissa sijaitsevan hotellin nimi on?
L: Bel Air Hotel
Elvis: Niinpä niin, aivan oikein, eli aika lähellä Bel Air Hotellia
L: Mikä talon numero on? Tiedän kaikki talot siltä seudulta.
Elvis: Mikä sen talon numero on Gene (Smith)?
Gene: 10539
Elvis: 10539 Bellagio Road
L: Onko se sama talo jota Mrs. Owens aikoinaan vuokrasi?
Elvis: Mrs. Owens omistaa sen edelleen. Juuri häneltä me sen vuokrasimme. Se on kolmanneksi… luulisin, että se on seudun kolmanneksi suurin talo. Se on Espanjan tiilellä katettu, ja siinä on pienet parvekkeet yms. Erittäin, erittäin viehättävä talo.
L: Hienoa. Tiedätkö…
Elvis: Minun on nyt mentävä. Palaan asiaan taas muutaman minuutin kuluttua.
(Muutaman minuutin kuluttua…)
L: Yksi erittäin mielenkiintoinen asia on otettu esille YK:ssa juuri tällä hetkellä...
Elvis: Gene, mitä helvettiä olet mennyt kertomaan? Sinä tiedät, että saan kaikki Etelän tyypit kiinni persuksiini. (Word for Word -kirjan tekijän huomautus: "Tämä haastattelijan viimeisin kysymys – arvoitus jo itsessään - ja täysin epäjohdonmukainen vastaus, ovat selvästikin irti asiayhteydestä. Kuitenkin, tässä on kaikki mitä nauhalta löytyy.")
 |
| Turvasaattueen ympäröimänä IHATWF:n kuvauksissa Seattlen maailmannäyttelyssä, syyskuussa 1962. Miehet mustissaan vasemmalta oikealle: Joe Esposito, Alan Fortas, Billy Smith, Elvis ja Richard Davis. |
L: Minkä tyylistä elämää elät? Sinun kanssasi asuu Bel Airissa kahdeksan kaveria… seitsemän kaveria. Kuinka monta heitä on tällä hetkellä?
Elvis: Katsotaas, itse asiassa minulla on kirjanpitäjä ja kaveri, joka…
L: Voisitko kertoa myös heidän nimensä?
Elvis: Pikku hetki. Totta kai, miksi ei. Minulla on kirjanpitäjä. Hänen nimensä on Joe Esposito. Hän on Chicagosta… tapasin hänet armeijassa. Hän oli toiminut kirjanpitäjänä aikaisemminkin. Ja sitten Gene (Smith), joka pitää huolta autoista, autojen huoltomies, tiedäthän, pitää ne kunnossa. Ja sitten vielä yksi poitsu Alan Fortas, joka on Memphisistä. F-o-r-t-a-s, A-l-a-n, Alan Fortas. Ja yksi kaveri on nimeltään Ray Sitton, S-i-t-t-o-n. Itse asiassa minulla on vain viisi kaveria töissä. Ja he huolehtivat asioista, he ja Billy, joka on pikkuserkkuni. Hän on pieni kaveri, joka lopetti koulunsa kesken. Hänen täytyi lopettaa koulunkäynti kesken, koska hänen täytyi saada töitä, ja kokonsa takia hänen oli vaikea löytää työpaikkaa, joten hän tuli minulle hommiin.
L: Mikä hänen nimensä on?
Elvis: Hänen nimensä on Billy Smith. Ja hän on äitini sukulaisia. Hän tekee vähän tilapäistöitä. Mutta jokaisella heillä on oma hommansa. He pitävät huolta vaatteista ja pakkaamisesta ja purkamisesta sekä hoitavat työpuhelut. He vastaavat fanipostiin ym. Ja ovat matkaseurana. En voi matkustaa yksin. Heitä on itse asiassa vain viisi. Joitakin ihmisiä liittyy porukkaan silloin tällöin, ja he saattavat viipyä jonkin aikaa, mutta he eivät ole työntekijöitä. He ovat vain kavereita tai satunnaisia vierailijoita.
 |
| Moottoripyörien Rolssi. Harley Davidsonin ohjaimissa IHATWF:n kuvaustauolla. |
L: Sinulla näyttää olevan Dodge ja Rolssi (Rolls Royce)?
Elvis: Jep, se on Dodge-asuntoauto, vähän niin kuin asuntovaunu, jolla matkustamme. Se ja Chrysler-farmari. Niillä me matkustelemme edestakaisin maata.
L: Ja sinulla on myös Rolssi?
Elvis: Kyllä, minulla on Rolssi. Tosin, se pysyy täällä (Kaliforniassa). Sitä en vie koskaan minnekään.
L: Onko sinulla Volkswagenia?
Elvis: Ei, minulla ei ole Volkswagenia.
L: Entä muita autoja?
Elvis: Siinä kaikki, mitä minulla on täällä. Jollei yhtä tilaustyötä oteta huomioon: valkoinen Cadillac Limousine vuosimallia ’60 tehdään minulle tilaustyönä. Kotona (Memphisissä) minulla on vuoden ’61 Cadillac Limousine ja vuoden 1956 Lincoln Continental Mark II. Ja siinä kaikki. Poikkeuksena kamat, joita ne käyttävät täällä, kuten kuorma-auto, jolla kuskataan ruokatavaraa sisään.
L: Onko sinulla Gracelandissa vakituista henkilökuntaa töissä?
Elvis: Minulla on kolme portinvartijaa. He tekevät kahdeksan tunnin työvuoroja. Ja kaksi kotiapulaista.
L: Ovatko he (kotiapulaiset) värillisiä?
Elvis: Kyllä, he ovat värillisiä. Ja isäni pitää huolen minun kaikista henkilökohtaisista… hän on myös minulla töissä… Tarkoitan, että hän saa samalla lailla palkkaa, mutta hän pitää huolta minun henkilökohtaisista liikeasioista, kuten pankkitoiminnasta ja kaikista muista liiketoimista, hän hoitaa ne kaikki.
L: Hoitaako Spain and Fisher (kirjanpitotoimisto) kirjanpitosi?
Elvis: Kyllä, Spain and Fisher hoitaa kirjanpitoni. Heillä onkin aikamoinen duuni (naurua).
L: Oletko ostanut mitään muuta Gracelandin lisäksi? Tarkoitan, että…
Elvis: Ostin noin kymmenen eekkerin (n. 40 000 neliömetriä) kokoisen alueen Gracelandia vastapäätä, ihan vähän aikaa sitten. Sen omisti eräs naisihminen, jolta yritimme ostaa aluetta jo aikaisemmin, koska se on hyvällä paikalla. Se on aivan ostoskeskuksen vieressä. Ja yritimme ostaa aluetta, mutta tämä nainen ei silloin halunnut myydä sitä. Ja sitten yhtäkkiä hän tarvitsikin rahaa, joten me teimme kaupat. Nyt homma on ihan kondiksessa. (Word for Word -kirjan tekijän huomautus: "Alue mihin tässä viitattiin on sama, missä Lisa Marie –lentokone ja Gracelandin vierailijoiden parkkialue nykyään sijaitsee.")
"Luen paljon filosofiaa sekä jonkin verran runoutta."
 |
| Kuvaustaolla vähemmän filosofisissa tunnelmissa: kortinpeluussa. Kuvissa myös Elviksen lemmikkisimpanssi, Scatter. |
Elvis: Oi, luen aika paljon.
L: Mitä sitten luet?
Elvis: Kerronpa sinulle mitä minä touhuan. Tarkoitan, että (naurua) hyvin, hyvin harva ihminen tietää tästä. Mutta pysyn ajan hermolla, siinä mitä tapahtuu modernissa lääketieteessä, lääketieteessä yleensä, lääketieteellisten keksintöjen ja erilaisten sairauksien suhteen. Kukaan ei tiedä tästä, ja olen harrastanut tätä jo pitkän, pitkän aikaa. Hommasin lääkäreiden käsikirjan PDR:n, mikä on lyhenne sanoista Physician's Desk Reference, ja se on aika mielenkiintoinen.
Yhteen aikaan, kun pääsin koulusta, suunnittelin, että haluan opiskella lääkäriksi tai johonkin vastaavaan lääketieteelliseen ammattiin. Ajattelin, että se on minun alani, mutta minulla ei ollut rahaa, jotta olisin päässyt yliopistoon. Aloin kuitenkin harrastamaan asiaa, ja se on todella mielenkiintoista. Mutta en lue juurikaan (bestseller) kirjoja, joita muut ihmiset lukevat.
L: Oletko lukenut…? (Kirjan nimeä ei kuulu, suom. huom.)
Elvis: Kyllä luen sitä ja luen paljon filosofiaa sekä jonkin verran runoutta. Oletko ikinä kuullut kirjasta, jonka nimi on Leaves Of Gold?
L: Kuka sen on kirjoittanut?
Elvis: Se on eri ihmisten tekemä. Se sisältää eri miesten filosofioita elämästä ja kuolemasta, ja kaikesta muusta. Tämän kaltaiset jutut kiinnostavat minua, nähdä erilaisten ihmisten näkökulmia erilaisista asioista.
L: Olet varmasti treffannut tuhansia tyttöjä. Kevyesti. Ainakin sataa tyttöä.
Elvis: (naureskelee)
L: Jos et ajattele, että tämä on liian henkilökohtaista, niin sinähän täytät 28 vuotta ensi tammikuussa. Olet silloin kuusi vuotta vanhempi kuin isäsi oli, hänen mennessään naimisiin. (Vernon oli naimisiin mennessään alaikäinen eli 17-vuotias, joten hän valehteli ikänsä viidellä vuodella, väittäen olevansa 22-vuotias. Näin ollen, jos Elvis olisi tuolloin mennyt naimisiin, olisi hän itse asiassa ollut yksitoista vuotta vanhempi kuin hänen isänsä, suom. huom.)
Elvis: Niin, tuohon kysymykseen voin vain vastata sanomalla, että haluisin kyllä mennä naimisiin. Haluaisin perustaa perheen. Näin se todellakin on. Sehän on ihan normaalia. Kukapa haluaisi vanheta ja olla yksin, tiedäthän mitä tarkoitan?
L: Niinpä, mutta sinä et tule ikinä olemaan yksin… funtsaa nyt.
Elvis: Se saattaa olla totta. En voi sanoa etteikö se olisi. Mutta se on melko yksinäistä kun olet, ah…
L: Et ole ikinä yksin, tiesitkö sitä. Sinulla on noin seitsemän tuhatta daamia tuolla jossain, mutta…
Elvis: Nii-in, mutta silti, he eivät voi olla kanssasi koko aikaa, ja on aikoja jolloin olet yksin huoneessasi ja kaipaat jotakuta vierellesi. Mutta, tarkoitan, ei minulla ole mikään kiire edetä asioissa. Minun täytyy…
L: Onhan sinulla kuitenkin Gene (Smith).
Elvis: Minulla on Gene? Kiitti! (Naurua.)
L: (Naurua) sait juuri (Geneltä) silmäniskun.
Elvis: Haluaisin kyllä mennä naimisiin jonakin päivänä. Mutta ei minulla ole mitään suuren suurta hoppua. Homma ei toimi niin. Täytyy ottaa iisisti ja olla varma asiasta.
L: Jos sinun pitäisi aloittaa kaikki alusta, niin tekisitkö jotain toisin?
Elvis: En, en usko.
 |
| Kainalossa elokuvan "tarpeistoa". |
L: Mitä mieltä olet tyttöjen kanssa treffailusta?
Elvis: Luonnollisestikin deittailu on mukavaa, totta kai. Aikaisemmin seurustelin paljon enemmän kuin nyt. Mitä vanhemmaksi tulet, niin sitä haluaa keskittyä enemmän muihin asioihin, kuin vain olemaan treffeillä joka ilta eri tytön kanssa.
L: Onko tyttöjen kanssa treffailu viihdealalla haitallista?
Elvis: Ei välttämättä. En katso sillä olevan suurta merkitystä tapaileeko tyttöjä viihdealan puitteissa vai ei. Se riippuu niin tytöstä itsestään.
L: Pitävätkö viihdealalla työskentelevät tytöt kuitenkin yhteyksiä yllä, vaikka heidän motiivinsa ovat varmasti hieman kyseenalaisia?
Elvis: Paha kysymys… Mutta voin kyllä vastata siihen… On joitakin, jotka pitävä yhteyksiä. Heillä on motiivinsa, ymmärräthän, ja jotkut haluavat deittailla vain deittailun ilosta. Mutta se mitä sanoit äsken siitä seurustelun haitallisuudesta, niin ajattelisin kuitenkin, että olisi parempi jos löytäisi sen (naurua), löytäisi joskus sen yhden ja oikean. Se on kuitenkin sellainen asia, jonka kanssa ei voi hätäillä. Se on asia, mistä monet ihmiset ajattelevat, että jos en ole naimisissa tiettyyn ikään mennessä, niin peli on menetetty. Itse en ajattele niin. En tietenkään puhu muiden ihmisten puolesta, sillä jokaisen elämä on hieman erilainen.
Mutta mitä meikäläiseen tulee, niin en ole voinut rynnätä suinpäin avioliittoon, enkä voi tehdä sitä vieläkään. Minun täytyy olla täysin varma asiasta. Minun on kyettävä luottamaan kumppaniini täydellisesti. Minun on pakko. Odotan toiselta nyt paljon enemmän sellaisia asioita, mitä en ennen olisi odottanut: tietynlaista huumorintajua, miten makuasiat kohtaavat eri asioissa, ymmärtäväisyyttä minua ja minun ajattelutapaani kohtaan. Se vie aikaa. Tarkoitan, että se vie aikaa löytää sellainen ihminen tai saavuttaa toiseen sen kaltainen luottamus.
L: Minkälaisista miehistä pidät?
Elvis: Enpä ole paljon ajatellut asiaa.
L: Siksi se onkin hyvä kysymys. Nyt sinun täytyy ajatella asiaa.
Elvis: On olemassa miehiä, jotka… he eivät… eivät teeskentele. On miehiä, jotka selkäsi takana herjaavat sinua, ja naamat vastakkain he ovat parhaita kavereitasi. Pidän miehestä, joka on suurin piirtein saman oloinen koko ajan, se on aika rehtiä, sellaisesta joka on jokseenkin oma itsensä.
"Elät täällä vain kerran. Uusintaa ei ole luvassa."
Elvis: En usko, sillä olen ajatellut tätä asiaa ja miettinyt tätä tilannetta ennenkin. Minulla on oma tapani suhtautua oppimiseen, niin kuin minulla on aina ollut, opin asioita omalla tavallani. Ei minulla ole näitä kavereita sitä varten, että voisin oppia heiltä jotakin. He ovat kaikki erilaisia. Heillä kaikilla on omat pienet metkunsa mielessä (naurua), heillä on oma elämänsä elettävänään. Mutta he eivät missään nimessä ole tyhmiä. En minä sen vuoksi heidän kanssaan ole, että he ovat idiootteja. He ovat aika fiksuja poikia, ja he ovat oppineet paljon, vain seuraamalla tätä alaa ja matkustamalla mukana.
Mutta voit toki ympäröidä itsesi älyköillä ja ihmisillä joita sinä kutsuit vertaisiksi. Silloin tulee porukkaan varmasti eripuraa. Voit tulla kateelliseksi jostakin… kateellisuutta saattaisi olla ilmassa, ja se on huono homma. Ainoa asia mitä siinä tilanteessa saattaisit oppia, olisi se, kuinka tullaan katkeraksi ja kateelliseksi jne. Minulla on oma tapani oppia, ja minä opin ihmisiltä. Opin ihmisiltä joiden kanssa teen töitä. Opin jokapäiväisestä elämästä itsestään, johon liittyy paljon erilaisia ihmisiä.
Ja nyt minun yksityiselämääni. En yritä tehdä kehenkään vaikutusta sillä, että hankkisin ryhmän älykköjä ympärilleni. Ei sillä, että halveksisin heitä, mutta saatat huijata itseäsi kuvittelemalla, että muka oppisit jotakin, vaikka et oppisi hemmettiäkään. Se ei hyödytä sinua yhtään. Näin on. En usko tekeväni siinä suhteessa virhettä. Minulle on sanottu tämä ennenkin: ”älä tee sitä virhettä.” Eräs tyttö sanoi minulle yhtenä iltana: ”Elvis, älä tee sitä virhettä, että ympäröisit itsesi ihmisillä, joilta et voi oppia mitään.” Tyttö ei ikinä tajunnut sitä, mutta nousin ylös ja kävelin pois. Hymyilin ja kävelin pois. En koskaan sanonut sanaakaan. Mutta kaikella sillä viestitin, että se olet sinä, jolta en voi oppia mitään (naurua). Et voi huiputtaa itseäsi.
Omaksun asioita omalla tavallani, ajattelen omalla tavallani, eikä kukaan muu – huolimatta heidän älykkyydestään tai vakaumuksestaan – saa minua muuttumaan tai ajattelemaan tietyllä tavalla, jos en itse koe sitä oikeaksi. Sellaista älykönpenikkaa ei maa päällään kannakaan, joka saisi minut uskomaan johonkin asiaan, jollen ole todella ajatellut sitä ensin. Joten en yritä ympäröidä itseäni älyköillä. On paljon tärkeämpää, että ympärilläsi on sellaisia ihmisiä, jotka voivat tehdä sinut hieman onnellisemmaksi. Koska elät täällä vain kerran. Uusintaa ei ole luvassa. Ja minä opin koko ajan. Vähän kerrallaan kokemukseni karttuvat, ja olen saanut aika hyvän opetuksen ihmisluonnosta.
L: Mitä sanoisit, Elvis, onko olemassa jotakin perusasiaa, jonka olet tähän mennessä oppinut elämästä?
Elvis: Se mitä olen oppinut, ei välttämättä päde niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät ole samalla alalla, jotka eivät elä samanlaista elämää kuin minä. Joten, sitä on erittäin vaikea mennä sanomaan.
L: Tarkoitan, että onko sinulla omia kokemuksia, joita voisit…
Elvis: Se mitä tähän ikään mennessä olen käynyt läpi, henkilöt ja olosuhteet, joita olen kohdannut, ovat opettaneet minulle paljon ihmisistä, elämästä ja erilaisista asioista. Se on tehnyt minulle erittäin hyvää, kun olen saanut auttaa muutamia ihmisiä. Ja olen nähnyt ihmisiä niin erilaisissa elämäntilanteissa. Kuten – annan esimerkin – nainen, joka käy läpi muutosta elämässään kuvittelee, että hän on ainoa ihminen jolle se tapahtuu… tai on ikinä tapahtunut (naurua).
L: Niinpä.
Elvis: Ja se toimii tunnetasolla, että hän kuvittelee olevansa ainoa… koskaan ei ole ollut muita.
(Haastattelijan seuraava kysymys katkeaa niin pahasti kesken, että siitä ei saa aikaiseksi minkäänlaista johdonmukaista lausetta, joten siirrytäänpä suoraan Elviksen vastaukseen, suom. huom.)
Elvis: Ja kun olet nähnyt muita ihmisiä ja tiedät, että he käyvät elämässään aivan normaalia vaihetta läpi. Kuten esimerkiksi tytöt, jotka ovat iältään kahdeksantoista, kaksikymmentäkaksi, kaksikymmentäkolme, kaksikymmentäneljä, niin monet heistä, jos he eivät ole vielä naimisissa, siis ainakin osa heistä tuntuu elävän jonkinlaisessa epävarmuuden tilassa. He etsivät jotain, mutta eivät tunnu tietävän mitä se olisi. Koska tyttö on siinä iässä niin paljon kypsempi kuin mies. Ja he etsivät jotakin, ja monet heistä ovat epätoivoisia. He ovat yksinäisiä ja todella masentuneita, joten he kokeilevat erilaisia asioita. He muuttavat toiseen kaupunkiin, ja jos se ei toimi, niin he haluavatkin takaisin kotiin, ja sitten sitä ja sitten tätä. Joten siitä on apua, jos ymmärrät, että se on vain tietty vaihe elämässäsi, mikä sinun täytyy käydä läpi.
"Luulisin, että tärkein juttu olisi ottaa toiset ihmiset huomioon."
 |
| Elvis ei koskaan voittanut Oscareita elokuvistaan, mutta hän sai kinkun! Sitä ojentamassa kuvernööri Albert D. Rosellini, Seattlen maailmannäyttelyssä, syyskuussa 1962. Elviksen vierellä myös ohjaaja Norman Taurog ja Eversti Parker. |
Elvis: En haluaisi sanoa heti tähän perään, että… Tarkoitan siis, että en haluaisi jäädä paikoilleni. Haluan kehittyä. Haluan tehdä paljon erilaisia asioita, mutta ymmärrän myös sen, että se vie aikaa. Ei kannata puraista suurempaa palaa kuin pystyy nielemään, tässä hullunmyllyssä. Et voi ylittää omia kykyjäsi… omia rajojasi. Täytyy tuntea omien kykyjensä rajat.
L: Mihin itse rajasi asetat?
Elvis: Se on vähän niin kuin ihmiset, jotka koko ajan kyselevät minulta: ”Miksi et tee taiteellista elokuvaa? Miksi et tee sitä elokuvaa tai tätä elokuvaa? Miksi et tee jotain…?” No, hyvä niin. Kyllähän minä haluaisin. Haluaisin tehdä jotakin sellaista jonain päivänä, missä saisin tuntea, että olen todella tehnyt hyvää työtä näyttelijänä, jossakin määrätynlaisessa roolissa. Mutta se tapahtuu ajan kanssa, kunhan muutama vuosi on ensin vierähtänyt. Uskon todella niin. Luulen, että niin lopulta tapahtuu. Se on päämääräni. Jokin päämäärä on oltava.
Mutta jos sillä välin kykenen viihdyttämään ihmisiä sillä mitä minä teen, niin olisin hullu, jos yrittäisin lähteä sormeilemaan tai muuttamaan tilannetta. En voi… olisi naurettavaa ottaa asiat omiin käsiinsä ja sanoa: ”Nyt minä kuulkaas… nyt minä muutun.… aion yrittää vedota toisenlaiseen yleisöön, aion…” Koska voi olla, että et aio mitään. Ja jos mokaat muutaman kerran, niin kovin montaa uutta tilaisuutta et tässä bisneksessä enää saa. Se on sen ikävä puoli. Joten, on parempi niin, jos se mitä teet on ihan okei, niin pidä kiinni siitä, kunnes aika itse muuttaa asioita. Niin minä ainakin uskon.
L: Tykkäätkö työn teosta?
Elvis: Kyllä, tykkään tehdä töitä. Mutta välillä on kiva pitää vähän taukoakin, jolloin minun ei vain tarvitse tehdä yhtään mitään, mihin minulla on armeijan jälkeen ollut erittäin vähän mahdollisuuksia. Mutta nämä ovat velvollisuuksia ja asioita, jotka täytyy tehdä.
L: Näyttäisi siltä, että pidät hyvää huolta itsestäsi, syöt paremmin, ja sinun painosi… Paljonko painat tällä hetkellä, 170 paunaa (n. 85 kg)?
Elvis: 174 paunaa
L: Tarkkailetko mitä syöt? Noudatatko ruokavaliota?
Elvis: Kyllä, minä…
L: Kuinka teet sen? Syötkö terveysruokia?
Elvis: Syön terveysruokia ja yritän käyttää myös hieman tahdonvoimaa, en syö itseäni täyteen. Koska tällä alalla, ja erityisesti elokuvissa, liikapaino voi olla erittäin paha juttu. Se todella voi olla sitä.
L: Poltatko sikareja? Poltatko yleensäkin paljon?
Elvis: Kyllä, mutta en vedä henkeen. En edes tiedä kuinka vedetään henkeen. Se on vain jotakin tekemistä käsilleni. Tavallaan se on vaihtoehto kynsien pureskelulle. Se on hermostuneisuutta. Tarkoitan siis, että en ole hermostunut sillä tavoin, että tärisisin pelosta, minulla vain on paljon hermoenergiaa. Haluan touhuta koko ajan jotain.
L: Juotko paljon? Saatko nukuttua tarpeeksi?
Elvis: Minä en nuku. Saan nukuttua ehkä noin neljä tuntia yössä… jos olen onnekas (naurua). Enkä juo ollenkaan alkoholia.
L: Sehän vain lihottaa.
Elvis: Ou jea, siitä masu kasvaa (naurua).
L: Tekisitkö jotakin toisin, jos joutuisit aloittamaan viihdealalla nyt?
Elvis: Siis, jos joutuisin mitä?
L: Tarkoitan, että vieläkö heiluttelisit kitara kainalossa lanteitasi entiseen malliin, vai olisiko tyylisi muuttunut?
Elvis: Tekisin juuri niin miltä minusta tuntuisi. En pane suurta painoa sille, millä tavalla homma hoidetaan. Teen asiat niin kuin olen ne aina tehnyt: impulsiivisesti ja hetken mielijohteesta. En osaa toimia muulla tavalla.
L: Oletko mielestäsi muuttunut paljon?
Elvis: Esiintyjänä vai ihmisenä?
L: Ihmisenä.
Elvis: No, jos ajatellaan, että olin vasta 19-vuotias kun aloitin nämä hommat (naureskelee). Joten, kun tulet vähän vanhemmaksi, opit enemmän asioita ja näet ne hieman eri tavalla, ja näet myös ihmiset hieman eri tavalla, tiedäthän, näitä tavallisia juttuja.
L: Tämä on viimeinen kysymys, mutta hyvä sellainen. Jos olisit isä, ja sinulla olisi poika, kuten minulla, ja sinun pitäisi antaa hänelle elämänopetus, tyyliin: ”Kuulepas poika, haluaisin ihan näin meidän kesken kertoa sinulle, että…” – mietipä asiaa hetki. Se saattaa viedä tovin, mutta mitä sinä kertoisit hänelle? Vain yhden asian.
Elvis: Jos minulla olisi poika?
L: Niin, jotakin mitä olet oppinut. Mitä kertoisit hänelle?
Elvis: Minulla ei ole omaa poikaa eikä omia lapsia, enkä tiedä millaista se tarkkaan ottaen olisi, mutta luulisin, että tärkein juttu olisi ottaa toiset ihmiset huomioon, eli sama asia mistä puhuin jo aikaisemmin. Sillä se on ainoa asia, miten voit välttyä paatumiselta, ja sitä kautta, näin ajattelisin, kasvat myös paremmaksi ihmiseksi.
L: Kiitos.