Kesäkuussa 1958 Elvis sai intistä lomaa levytyssessiota varten. Hän oli astunut Setä Samulin palvelukseen paria kuukautta aikaisemmin, ja lähtö Länsi-Saksaan suorittamaan loput velvollisuudesta lähestyi.
Presley saapui Nashvillessa sijaitsevaan RCA:n vastavalmistuneeseen Studio B -rakennukseen täydessä tällingissä. Armeijan harmaisiin sonnustautunut salskea solttupoika, muistutti erehdyttävästi sitä pitkätukkaista huligaania, joka villitsi teinitytöt vielä muutama kuukausi takaperin.
Huoliteltu ulkoasu oli vain hämäystä, koska musiikin alkaessa ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö kyseessä olisi ollut se sama belsebuubi, joka tunsi muttei tunnustanut nimeä Elvis The Pelvis.
Sessiot tuottivat sellaisia helmiä ja klassikoita kuten A Big Hunk O'Love, A Fool Such As I ja I Got Stung.
"I Got Stung palaa I Need Your Love Tonight- ja A Big Hunk O’Love -kappaleiden kiihkeään sointiin. Tämän session soundien painotus näyttää olleen kovassa, äänekkäässä, suoraviivaisessa rock'n'rollissa, eikä sen viimeisenä levytetty kappale tehnyt poikkeusta. Kesti kaksi tusinaa ottoa saavuttaa master-versio, mutta sitä kannatti odottaa. Sanoitukset tuskin olivat taaskaan suurta runoutta – "mehiläinen"-metafora olisi ollut hieman väsynyt vähemmän osaavissa käsissä, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Jälleen kerran kyse oli enemmän saundista kuin merkityksestä." – Shane Brown, Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener's Guide
|
| Solttupoika Presley, 1950-luvun viimeisessä levytyssessiossaan. |
Biisin eri ottoja kuunnellessa on häkellyttävää huomata kuinka lähellä alkuperäistä masteria ollaan jo ensimmäisistä otoista lähtien. Aivan kuin sovitukset olisivat jo hyvissä ajoin työstetty valmiiksi ja lyöty lukkoon kuka tekee mitäkin, ja vielä sen jälkeen harjoiteltu huolella, mutta todellisuudessa kaikki tapahtui enemmän tai vähemmän tuona samaisena iltana. Elvis kuunteli demot ja bändi tapaili samalla omia kuvioitaan, jonka jälkeen kaikki oli valmista äänitystä varten.
Kun otetaan vielä huomioon, että studiobändin kokoonpano oli yhtä uusi kuin tilaisuuden ulkoiset puitteetkin, on suoritusta pidettävä vähintäänkin hatunnoston arvoisena. Eikä ihme, olihan intrumenttiensa äärellä sellaisia virtuooseja ja legendoja kuten Hank "Sugarfoot" Garland (kitara), Chet Atkins (kitara), Floyd Cramer (piano), Bob Moore (basso) ja Murrey ”Buddy” Harman (rummut).
I Got Stung julkaistiin lokakuussa 1958 singlellä, jolla oli kaksi A-puolta. Kyseessä on amerikkalainen erikoisuus, jonka tarkoitus ei ole aivan selvinnyt. Nelivitosen toisella puolella kuultiin kappale One Night, joka nousi listasijalle 4. Ja I Got Stung jäi sijalle 8.
Sen sijaan Isossa-Britanniassa I Got Stung oli iso hitti. Siellä se nousi ykköseksi, ja pysyi niillä sijoilla kolme viikkoa. Eikä siinä vielä kaikki. Vuonna 2005 biisi julkaistiin uudelleen, ja myös silloin se saavutti saarivaltakunnassa ykkössijan.
Aaron Schroederin ja David Hillin (oikea nimi David Hess) kirjoittama kappale on kiveen hakattu klassikko, joista jälkimmäisenä mainittu lauluntekijä on kiteyttänyt asian hienosti:
"I Got Stung on ylittänyt ajan. Sen levytti ensin Elvis ja sitten se linkittyi Beatlesiin, mikä sopi kuvioon. Paul McCartney coveroi sen Elvis-tribuuttialbumilla. Kun kuuntelen tuota albumia, on hämmästyttävää, että Paul todella palasi juurilleen laulunsa suhteen.
Myönnämmepä sen tai emme, me kaikki etsimme jonkinlaista kuolemattomuutta. Kirjoitat kappaleen ja se ikään kuin virtaa sinusta ulos, ja todennäköisyys on, että ymmärrät, että olet vain instrumentti ja että se todella tulee jostakin suuremmasta energialähteestä. Siinä mielessä kappale, kuten I Got Stung, kosketti kuolemattomuutta, koska se on osa koko universaalia energiajärjestelmää, joka jatkuu ikuisesti."
P.S. Meikäläisittäin ikimuistettavimman version biisistä on levyttänyt Rauli Badding Somerjoki, jonka tulkinta kera Hectorin nerokkaiden sanojen voidaan heittämällä lukea yhdeksi Suomi-rockin klassikoksi.
I Got Stung | RCA Studio B, Nashville | 10.6.1958