 |
| Funny How Time Slips Away julkaistiin Elviksen kolmannellatoista stduioalbumilla Elvis Country (kuvassa levyn takakansi), tammikuussa 1971. Se oli Elviksen ainoa tietyn teeman ympärille rakennettu kokoelma lauluja, jos ei oteta lukuun leffa- ja gospel-albumeita. Levyä ei turhaan pidetä yhtenä Elviksen uran vahvimmista kokonaisuuksista. Yhdysvalloissa albumi saavutti Billboard 200 -listalla sijan 12. Top Country LP's -listalla se nousi sijalle 6. Samoin Briteissä. Joulukuussa 1977 RIAA myönsi sille kultalevyn. |
7. kesäkuuta 1970, ei Nashvillessa vallitsevasta kesäisestä säästä löydy rekisteröityä tietoa, mutta musiikillisesti se oli yli 30 äänitettyä kappaletta käsittäneen maratonsession päivistä valoisin ja aurinkoisin.
Istuntojen neljäntenä päivänä RCA Studio B:ssä nimittäin levytettiin sellaisia hienouksia kuten I Really Don't Want to Know, Faded Love, Tomorrow Never Comes, The Next Step Is Love, Make the World Go Away, I Washed My Hand in Muddy Water ja kantrimusiikin legendan, niin kutsutun outlaw countryn pioneerin Willie Nelsonin (fi.wikipedia.org) käsialaa oleva Funny How Time Slips Away.
Lue myös blogit:
I Really Don't Want to Know | 1970
Faded Love | 1970
The Next Step Is Love | 1970
Harva tietää, että Willie Nelson ei kuitenkaan ollut kappaleen alkuperäinen esittäjä, vaan se oli yhdysvaltalainen kantrilaulaja ja kitaristi Billy Walker, jonka levytys kappaleesta tallentui nauhalle 21. huhtikuuta 1961. Willie Nelson levytti oman versionsa vasta seuraavana vuonna. Walkerin versio nousi Hot C&W Sides -listalla sijalle 23.
 |
| Billy Walker. |
Kuriositeettina mainittakoon, että 30. heinäkuuta 1954 Billy Walker yhdessä Slim Whitmanin kanssa oli pääesiintyjänä keikalla, joka pidettiin Overton Park Shellissä, Memphisissä, jossa oli myös uusi tulokas, jota mainostettiin nimellä "Ellis Presley". Se oli Elviksen ensimmäinen ammattiesiintyminen kappaleen That's All Right (Mama) -levytyksen jälkeen. Walker pysyi aktiivisena esiintyjänä aina kuolemaansa asti. Hän menehtyi liikenneonnettomuudessa 21. toukokuuta 2006, 77-vuotiaana.
Funny How Time Slips Away syntyi kun Willie Nelson teki työmatkoja kotoaan Teksasin Pasadenasta esiintyäkseen Esquire Ballroomissa Houstonissa. Hän käytti aikansa kirjoittaakseen kappaleita levy-yhtiölleen D Recordsille. Näillä reissuilla syntyivät myös klassikot Night Life ja Crazy. Willie on kertonut kappaleista seuraavaa:
"Kirjoitin yhdessä viikossa laulut Crazy, Funny How Time Slips Away ja Night Life. Silloin ehkä päätin mennä Nashvilleen. Joten lähdin Nashvilleen vuoden 1946 Buickillani ja menin heti paikkaan nimeltä Tootsie's Orchid Lounge, jonka olin kuullut olevan paikka, missä kannattaa olla, jos haluat lauluntekijäksi. Ja todellakin, se oli juurikin sitä. Toivon, että olisin silloin tiennyt, mitä kappaleista tulisi. Ehkä on parempi, etten tiennyt – tein tarpeeksi virheitä. Minulla ei ollut aavistustakaan, että kappaleista tulisi niin menestyneitä."
Ennen kuin Elvis äänitti kappaleen, oli jo moni muu artisti ehtinyt ottaa siihen tuntumaa, mukaan lukien Jimmy Elledge, joka julkaisi vuonna 1961 version, joka nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 22. Vuonna 1964 Joe Hinton sai versiollaan suuren crossover-hitin, joka nousi ykköseksi Cash Box R&B -listalla ja sijalle 13 Billboard Hot 100 -pop-listalla Yhdysvalloissa. Seuraavana vuonna The Supremes julkaisi version albumillaan The Supremes Sing Country, Western & Pop. Sitten vuonna 1967 orkesterinjohtaja ja trumpetisti Harry James julkaisi version albumillaan Our Leader, jossa äänessä oli Ernie Andrews.
Kappaleesta on muodostonut kantristandardi ja klassikko. Secondhands.com -sivusto listaa sille 144 levytettyä versiota. Edellä mainittujen lisäksi listalta löytyy nimiä kuten Wanda Jackson (1963), Brenda Lee (1965), Stevie Wonder (1965), Ray Price (1965), Jerry Lee Lewis (1965), Rick Nelson (1967), Tom Jones (1967), Al Green (1973), Bryan Ferry (1974), Tina Turner (1978), Leon Russell (1998), Cybill Shepherd (1999), B.B. King (2005) ja George Jones (2005). Myös yksi kotimainen käännöslevytys löytyy, Lea Lavenin tulkinta vuodelta 1976, Ei se mitään.
Studioversion viimeisen säkeen lempeä melankolia (varsinkin kun hän laulaa "don't know when though") on yksinkertaisesti ihmeellistä. – Paul Simpson, The Rough Guide To Elvis
Elvis ei kauan kuhnannut biisin kanssa, vaan heitti sen ykkösotolla sisään. Se tuntuu uskomattomalta, kun kuuntelee lopputulosta. Kaikki tuntuu osuvan kohdalleen. Elviksen bluesmainen ja vaivattoman oloinen tulkinta. Presleyn luottokitaristin James Burtonin korviahivelevä, tunnelmallinen dobrolla soitettu väliosa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on nappisuoritus. Asian enempi käsittely olisi todennäköisesti tehnyt sille vain hallaa.
Shane Brown, kirjassaan Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener's Guide, tykkäsi myös:
"Elviksen näkemys Willie Nelsonin Funny How Time Slips Away -kappaleesta on merkittävä. Aiemmin sessioissa, Elvis oli tehnyt parhaansa käyttääkseen kaiken äänellisen voimansa, mutta tässä hän on rento, ei vain laulunsa, vaan myös leppoisan temmon ja ajan kanssa, joka annettiin toisen säkeen jälkeiselle instrumentaaliselle breikille. Kyseessä on mestarillinen äänitys ja huomattava parannus edellisenä vuonna Las Vegasissa nauhoitettuun live-versioon. Valitettavasti Elvis levytti vain yhden Willie Nelsonin sävellyksen, mikä on sääli, kun otetaan huomioon joitain hänen 1960- ja 1970-luvuilla kirjoittamiaan mahtavia kappaleita. Ainakin olisi ollut hienoa kuulla Elviksen yrittävän Crazyn ja Night Lifen kaltaisia biisejä."
Kuten Shane Brown'kin sen jo mainitsi, ei Elvis ollut ensimmäistä kertaa asialla levyttäessään kappaletta studiossa, sillä hän oli esittänyt sen jo kolmeen eri otteeseen konsertissa, lähes vuotta aikaisemmin, Las Vegasin comeback-sesongillaan, elokuussa 1969. Ja vielä kerran helmikuun 1970 Vegas-sesongilla. Siitä lähtien Funny'sta muodostui Elviksen vakionumero keikoilla ja hän esitti sen vuosien 1969–1977 välillä yhteensä 217 kertaa. Live-versio kuultiin ensimmäisen kerran tähän päivään mennessä kolminkertaista platinaa myyneellä albumilla Elvis As Recorded at Madison Square Garden (1972).
Funny oli kappale, jolla Elvis tervehti keikoillaan yleisöä (kts. video). Rutiiniksi muodostui käytäntö, jossa Elvis pyysi sytyttämään valot konsertttisaliin, jotta näkisi kaikki paikalle saapuneet ihmiset. "Näen yleensä vain ensimmäisen rivin", hän valitteli yleisöllleen. Sen jälkeen aloitettiin laulu sanoilla: "Well hello there, my it's been a long, long time..." Se oli käypä aloitus pitkään lavoja karttaneelta artistilta.
Funny How Time Slips Away (Willie Nelson)
Well, hello there
My, it's been a long, long time
How am I
doin'?
Oh, well, I guess I'm doin' fine
It's been so long now and
it seems that
It was only yesterday
Mmm, ain't it funny how time
slips away?
How's your new love?
I hope that he's doin' fine
Heard you told
him, yes, baby
That you'd love him till the end of time
Well, you
know, that's the same thing
That you told me
Well, it seems like
just the other day
Mmm, ain't it funny how time slips away
I gotta go now
Guess I'll see you hanging round
Don't know when
though, oh, no
Never know when I'll be back in town
But I remember
what I told you
That in time you're gonna pay
Well ain't it
surprisin' how time slips away?
Yeah, ain't it surprisin' how time
slips away?