Elviksen 1950-luvun päättänyt elokuva ja siinä nähdyt musiikkiesitykset olivat
viimeisiä nuoruuden ja luovuuden alttarille uhrattuja näytöksiä, ennen
lopullisen naiivuiden ja kirkasotsaisuuden kuolemaa.
New Orleans on erinomainen näyte Elviksen vokaaliakrobatiasta – hän
venyi ajan mittapuiden mukaan lähes kaikkeen. Kappaleessa hivellään
kutkuttavasti jazz-musiikin rajapintoja ja monitahoisten kulttuurillisten
ristiinnaintien yhtymäkohtia. Presleyn ykkösrutistuksia, joka on harmittavasti
jäänyt hänen tuotannossaan pimentoon. Mutta kuten me ElvisMestassa sen
liiankin hyvin tiedämme, se ei ole ainoa lajiaan.
New Orleans on raita Elviksen eittämättä vahvimmalta soundtrackilta
King Creole (1958). Itse elokuvaa pidetään yleisesti hänen
parhaimpanaan. Myös Elvis oli sitä mieltä. Ohjaajana toimi, ei enempää eikä
vähempää kuin valon ja varjon mestari,
klassikkoelokuvan Casablanca arkkitehti,
Michael Curtiz.
Jazz-pianisti Dudley Brooks, ohjaaja Michael Curtiz ja Elvis, King Creole -elokuvan levytessioissa, Radio Recorders -studiolla, tammikuussa 1958. |
Musiikkikaupunkien kuningatar New Orleans on ollut merkittävä
populaarimusiikin hautomo, joka on oikeastaan synnyttänyt koko lajityypin.
Itsekin siellä poikenneena voin allekirjoittaa miljöön maagisuuden – ja
erityisesti sen tukahduttavan kosteuden. Tuota tihkuvaa aistikkuutta on
lauluntekijäkaksikko, Roy C. Bennett ja Sid Tepper, jotka
tehtailivat Elvikselle yli 40 laulua, lähinnä elokuviin, onnistuneesti
tiivistäneet kappaleen tunnelmaan.
Sid Tepper on myöhemmin muistellut Elviksen uskomatonta laulukykyä, joka
ulottui bluesista balladeihin: "Lähetimme hänelle demon, ja hän kuunteli sen
kahdesti ja oli heti valmis, aivan kuin olisi laulanut kappaletta koko
elämänsä. Lempilaulajani oli Frank Sinatra, mutta hän ei ollut
läheskään yhtä monipuolinen kuin Elvis. Sinatran kanssa oli vaikea
työskennellä, hän oli ammattimainen pilkunviilaaja."
New Orleans | Radio Recorders, Hollywood | 15.1.1958
Tags
Videot | Leffabiisit