Summer Kisses, Winter Tears | 1960

Summer Kisses, Winter Tears julkaistiin ensimmäisen kerran EP-levyllä Elvis by Request: Flaming Star and 3 Other Great Songs, huhtikuussa 1961. 

Marraskuun 23. päivä 1960 pidettiin ennakkonäytös Loyola Theatre'ssa, Westchesterissä, Kailiforniassa, jossa näytettiin Flaming Star'in (Puoliverinen, 1960) alkuperäinen versio. Kaksi päivää myöhemmin kokeiltiin Academy Theatre'ssa, Kalifornian Inglewoodissa versiota, johon oli lisätty laulut Britches ja Summer Kisses, Winter Tears.

Ensin mainitussa Elvis alkaa tulkita laulua tytöistä, jotka käyttävät pöksyjä, ratsastaessaan aavikolla veljensä (Steve Forrest) kanssa. Jälkimmäinen laulu esitetään Elviksen istuessa intiaanien leirissä nuotiotulen äärellä, rauhanpiippua poltellen. Kohtaus sai koeyleisön puhkeamaan nauruun. Kokeilu ei siis ottanut tuulta alleen, kappaleet eivät istuneet elokuvan tunnelmaan ja ne päätettiin jättää pois.

Kappaleen yksi tekijöistä, Ben Weisman, on kertonut siitä seuraavaa:

"Summer Kisses, Winter Tears on kirjoitettu elokuvaan Flaming Star, mutta se leikattiin siitä pois. Olin paikalla äänityksissä ja heillä oli ongelmia. Lopulta pystyin selvittämään ne. Se oli osio, jossa oli intiaanilaulua ja rummut soivat tam-tam-tam-tam. He eivät saaneet siihen oikeaa fiilistä, joten minun piti mennä studioon ja antaa heille neuvoja. Kappale oli suloinen balladi ja se piti sisällyttää romanttiseen kohtaukseen. Sen sijaan tuottajat käyttivät sitä jonkinmoisessa intiaanien pow-wow-rauhanpiippukohtauksessa. Ja kun he esittivät sen elokuvan ennakkonäytöksessä ihmiset rupesivat nauramaan! Kohtauksen ei pitänyt olla hauska. Se ei vaan kuulunut siihen tiettyyn kohtaukseen, joten se ei koskaan päässyt elokuvaan. Lauluparka joutui kärsimään, mutta se on kaunis pieni laulu."

Poistetut kohtaukset ovat todennäköisesti päätyneet leikkaamon lattialta leffastudion takapihalla sijaitsevaan roskakoriin, mutta Summer Kisses, Winter Tears'in elokuvaversion äänite on säilynyt ja se julkaistiin ensimmäisen kerran virallisen levy-yhtiön Double Features -sarjassa, vuonna 1996.

Äänite todellakin poikkeaa aika paljon biisin normiversiosta, jonka Elvis levytti samana päivänä, 8. elokuuta 1960. Siinä tomtomit ja helistimet luovat aitoa leirinuotiotunnelmaa. Tämän kuullessaan ei voi kuin huokaista helpotuksesta, että kohtaus leikattiin elokuvasta, sillä se olisi tehnyt sille todella pahaa tuhoa. Näin jälkikäteen, harmittomana kuriositeettina, sitä on ihan hauska kuunnella.

Se varsinainen versio julkaistiin EP-levyllä Elvis by Request: Flaming Star and 3 Other Great Songs, joka nousi kotimaansa listalla sijalle 14. Pitkäsoitolle biisi päätyi ensimmäisen kerran vuonna 1965, Elvis for Everyone -nimeä kantavalle kokoelmalle.

LP-levy formaatissa kappale julkaistiin ensimmäisen kerran albumilla Elvis for Everyone, jolla juhlistettiin Presleyn 10-vuotista uraa RCA-levy-yhtiön leivissä.

Vaikka kolmikon Ben Weisman, Fred Wise, Jack Lloyd kynästä syntynyttä kappaletta ei sen julkaisuajankohtana juurikaan noteerattu, on siitä vuosien saatossa muodostunut kulttiklassikko. Sitä ovat coveroineet useat artistit, niin kansainvälisesti, kuin meikäläisittäinkin.

Ensimmäinen suomalainen versio löytyy vuodelta 1972 Robert Richard Orjavuonon tulkitsemana. Sittemmin sen ovat levyttäneet ainakin Topi Sorsakoski & Agents, Jussi Mäkelä, Juhamatti, Matti Esko, Tina Pettersson ja viimeisimpänä Jani Matti Juhani, albumillaan Elvistä suomeksi vol. 2. Meillä se tunnetaan nimillä Kesän suukot talvi vei, Talven kylmät kyyneleet ja Kesäkissa.

Soundi-lehden kolumnissa on toimittaja Saku Schildt arvioinut Topin ja Agentsien version kappaleesta levyllä Half And Half (1990) näin:

"Levyn helmi on alun perin Elviksen levyttämä Summer Kisses, Winter Tears, joka on kääntynyt hyvin suomalaisittain muotoon Talven kylmät kyyneleet. Kesäsuukot on unohdettu ja keskitytty talviseen kyynelvirtaan. Topi ja Agents tekevät jälleen kappaleesta täysin omansa sinisin sävelin."

Yksi eksoottisimmasta versioinneista on taiwanilaisen näyttelijän ja laulajan Feng Fei Fei'n tulkinta vuodelta 1976. Suomennettuna kappaleen 多少柔情多少淚 nimi kuuluu: Kuinka paljon hellyyttä ja kuinka paljon kyyneleitä. Jotain itämäista tunnelmaa kappaleen sävelkuluissa kieltämättä on. 

Israelilainen muusikko Ruth Dolores Weiss on muokannut kappaleesta jazzahtavan sovituksen albumilleen My Middle Name Is Misery (2012).

Elokuvaan Summer Kisses, Winter Tears lopulta kuitenkin pääsi, kun se kuultiin sekä Elviksen että Julee Cruise'n laulamana, saksalaisen ohjaajan Wim Wenders'in road moviessa Until the End of the World (Maailman ääriin, 1991). Julee Cruise (1. joulukuuta 1956 – 9. kesäkuuta 2022) oli erityisesti tunnettu 1990-luvun ikonisen tv-sarjan Twin Peaksin tunnuslaulun, Falling, tulkitsijana.

Tuorein esiintyminen laululla on ollut Baz Luhrmann'in Elvis-elokuvassa, paritettuna I Got A Feeling In My Body -biisin kanssa (ja kuullaan välissä myös hieman Charro-leffan teemaakin). Lumoava ja Elviksen takuuvarmalla tyylillä tulkittu kappale jatkaa siis ansioidusti omaa elämäänsä niin valkokankaalla kuin sen ulkopuolellakin, vaikka se alkuperäisestä elokuvasta karsittiinkin.

Summer Kisses, Winter Tears | Radio Recorders, Hollywood | 8.8.1960