Spotify-sarjassamme Tällaiselta se olisi saattanut kuulostaa, julkaisee ElvisMesta koosteen 1960-luvun loppupuolen kahdesta sessiosta.
10.–12. syyskuuta 1967 ja vielä 15.–17. tammikuuta 1968 (kappaleet Too Much Monkey Business ja U.S. Male) järjestettiin Nashvillen Studio B:ssä levytyssessiot, joista olisi voitu julkaista albumi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kappaleet ripoteltiin samaan tapaan bonuslauluiksi leffasoundtrackeille, kuin muutama vuosi aikaisemminkin (kts. Elvis – Ask Me).
Nyt biisit eksyivät sellaisille "klassikkoteoksille", kuten Clambake (1967), Speedway (1968) ja Singer Presents Elvis Singing Flaming Star And Others (1968). Sekä parille sinkulle.
Teko oli vailla järkeä. Tuolloin ei enää leffalevytkään myyneet kummoisesti (Clambake listasijalla 40 ja Speedway sijalla 82). Elviksen uutta tulemista enteilevät levytykset olisi ehdottomasti pitänyt julkaista pitkäsoitolla, sen sijaan, että ne hukutettiin elokuvasoundtrackien kumisevaan tyhjyyteen.
Kyseisiin sessioihin jopa roudattiin kirjaimellisesti suolta, swamp-rockin pioneeri, laulaja-lauluntekijä-kitaristilegenda Jerry Reed, koska Elvis halusi kappaleeseen Guitar Man samanlaisen saundin, kuin Reedin alkuperäislevytyksellä. Ja sehän onnistui vain noutamalla mies studioon rämeeltä, kesken parhaimman kalastuskauden. Reed soitti myös kappaleessa Too Much Monkey Business ja hänen toisessa omassa biisissään U.S. Male.
Äänitetty materiaali oli rouheaa ja aivan eri maailmasta kuin elokuviin tehdyt pakkopullat. Nyt Elvis taas levytti sitä mitä halusi, ja minkä parissa hän tunsi olevansa enemmän kotonaan. Jälki oli sen mukaista. Julkaisematta jäänyt albumi olisi toiminut erinomaisena ensimmäisenä aaltona Elviksen tulevalle comebackille, mutta sitä ei nähnyt niin artisti, kuin levy-yhtiökään.
Elviksen selkärangattomuus omien levyjulkaisujensa suhteen on ollut piinallisen välinpitämätöntä. Elvis ei kokenut olevansa sen sortin taiteilija, joka on enää niistä tilivelvollinen. Hän tuli studioon, äänitti laulunsa ja sen jälkeen vastuu tulevista julkaisuista siirtyi muualle.
Näin jäi julkaisematta jälleen yksi hieno albumikokonaisuus. Mutta tällaiselta se olisi saattanut kuulostaa:
P.S. Valitettavasti Spotifysta ei löytynyt Hi-Heel Sneakersin alkuperäistä masteria, vaan ainoastaan editoimaton master-versio. Ei ole huono sekään. Kappaleen alussa kuullaan Elviksen pelleilyä Bobbie Gentryn biisistä Ode to Billie Joe.