Suppose | 1966

Speedway-leffan kuvauksissa poseeraustauko, 21. kesäkuuta 1967. Vasemmalta oikealle Nancy Sinatra, New Yorkin kuvernööri Nelson Rockefeller, isä Vernon Presley, äitipuoli Dee Presley, Elvis ja velipuolet Ricky Stanley, David Stanley ja Billy Stanley. 

Elviksen 1960-luvun puolenvälin jälkeinen, kuolemankielekkeellä heiluva ura tuotti epätoivoisenoloisia taiteellisia etsintöjä. Elvis riutui leffauransa pohjamudissa, eikä hänellä ollut käytettävissään liikaa laadukkaita lauluja, joten hän tarttui niihin kuin hukkuva oljenkorteen, jos sellaisia vain eteen sattui siunaantumaan.

Jo elokuvaan Easy Come, Easy Go (Kalifornian paratiisi, 1967) tarjottu kappale herätti Elviksen huomion keskimääräistä paremmalla sävelellään ja sanoituksellaan, demolevyn etiketissä luki Suppose

Red West, Elviksen ystävä, lauluntekijä ja henkivartija oli juuri hankkinut modernin ja laadukkaan kannettavan äänityslaitteiston, josta Elvis teknologiafriikkinä innostui välittömästi. Hän alkoi kalustoa hyväksikäyttäen harjoitella löytämäänsä uutta kappaletta kotioloissaan. Charlie Hodge asettui pianon äärelle ja Elvis tulkitsi laulusta saman tien sen kaikkein sykähdyttävimmän version (kuuntele video alla).

Suppose tuolloin kuitenkin hyllytettiin ja Elvis levytti sen vasta elokuvaansa Speedway (Vauhtihullut, 1968). Kappaletta ei kuitenkaan kyseisessä rainassa käytetty, mutta se löysi tiensä leffan soundtrackille, sen bonusraidaksi. 

Kotiäänitys kesäkuulta 1966 julkaistiin ensimmäisen kerran A Golden Celebration (RCA ‎– CPM6-5172) -LP-boksilla, vuonna 1985. Kuuntele myös samoissa istunnoissa äänitetty toinen versio kappaleesta, joka on vielä edellistä tunteikkaampi – kyynelehtiikö Elvis lopussa?

Jossakin vaiheessa Elvis-faniyhteisössä huomattiin, että Suppose liikkuu hyvin lähellä John Lennonin klassikkoa Imagine. Puolustuksen puheenvuoro kuului näin: 1) molemmat kappaleet on tehty samassa sävellajissa ja niissä on samankaltainen pianointro. 2) molemmissa lauluissa käydään läpi asioita joita ei ole olemassa. 3) molemmissa artisti laulaa pianon säestyksellä, toistaen fraasia (suppose on synonyymi imagine-sanalle). 4) kappaleesta Suppose, itse asiassa, löytyy säe: ”it’s impossible to imagine”.

Ajatusleikkinä jännittävä, mutta mitään konkreettisia todisteita sille ei löydy. John Lennonin ystävä ja ryyppykaveri Harry Nilsson, tosin, diggasi Elviksen leffa-albumeja. Ja Nilssonin kertoman mukaan, hänellä ja Johnilla oli keskenään usein kiistoja siitä, että oliko Elvis vielä 1950-luvun jälkeen merkittävä artisti. Johnin mielestä ei. Lennon tunnetusti oli Elviksen musiikin suhteen vannoutunut 50’s-fani. Nilsson on myös kertonut, kuinka Elviksen Frankie and Johnny (1966) -soundtrack-albumi toimi inspiraationa hänen Harry-albumin (1969) tietyille teemoille. Ehkä hän soitteli Johnille Elviksen leffa-albumeja. Ja yhtäkkiä koko skenaario Suppose/Imagine-yhteydestä ei tunnukaan enää niin kaukaa haetulta.

Lue myös: The enigma of Suppose (elvis.com.au)

Speedway-leffa-albumilta löytyvä 20. kesäkuuta 1967 (MGM Sound Stage, Hollywood) äänitetty masterversio. Speedway oli Elviksen surkeimmin myynyt soundtrack, joka sijoittui Billboardin listalla sijalle 82. Joten albumin bonuskappaleeksi haudattu Suppose-balladi painui sen myötä unohduksiin.

Kappaleen sanoittaja Sylvia Dee (oikealta nimeltään Josephine Moore, 22. lokakuuta 1914– 12. kesäkuuta 1967) oli yhdysvaltalainen sanoittaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten sanoituksistaan Nat King Colen ikivihreään Too Young ja amerikkalaisen kantrilaulajan Skeeter Davisin klassikkoon The End of the World.

Dee syntyi Little Rockissa, Arkansasissa ja opiskeli Michiganin yliopistossa. Hän toimi copywriterina sanomalehden toimituksessa Rochesterissa, New Yorkissa, ja kirjoitti useita novelleja sekä Broadway-näytelmiä, kuten Barefoot Boy With Cheek.

Hän kirjoitti yhdessä Arthur Kentin kanssa kappaleen I Taught Him Everything He Knows, jonka levytti Ella Fitzgerald vuoden 1968 Capitol-julkaisulleen Misty Blue. Lauluja synnytettiin myös sellaisille viihdetaivaan tähdille kuten Connie Francis ja Sarah Vaughan.

Sylvia Dee on sanoittanut Nat King Colen miljoonahitin Too Young (1951), joka meillä tunnetaan muun muassa Olavi Virran vuoden 1952 levytyksenä, Liian nuori.

Sylvia Deen katalogista löytyy myös Elviksen Blue Hawaii (Sininen Havaiji, 1961) -elokuvaan levyttämä Moonlight Swim (sävel Ben Weisman). Kappale ei kuitenkaan ole Elviksen alkuperäisesitys vaan sen levyttivät jo vuonna 1957 Nick Noble sekä näyttelijä Tony ”Psyko” Perkins.

Suorastaan kylmäävä sattuma on se, että Dee menehtyi kesäkuussa 1967, ja Elvis levytti Supposen vain muutama päivä hänen kuolemansa jälkeen. Voidaankin siis olettaa, että se oli Sylvia Deen aivan viimeisiä kirjoittamia kappaleita, ellei jopa viimeinen?

Suppose on surumielinen ja yksinkertainen balladi, jossa laulun kertoja on jätetty yksin. Jollei kuitenkaan ihan itsemurhaan viittaava kuvaus rakkauden hauraudesta, se on sen kaltainen vainoava numero, joka tuntuu siltä kuin se pitäisi kuulla David Lynch -elokuvassa.

Paul Simpson

Supposen säveltäjä George Goehring on lähes täydellinen mysteeri. Hänestä ei juurikaan löydy tietoa muuten kuin töidensä kautta. Connie Francisin hitti Lipstick on Your Collar (1959) on ehdottomasti hänen tunnetuin sävellyksensä (sanat Edna Lewis). Säveltäjä on muistellut vuonna 1982, että hän oli henkilökohtaisesti säveltänyt kappaleen Connielle, ja vieraillut ennalta ilmoittamatta laulajan New Jerseyssä sijaitsevassa kodissa ja soittanut hänelle kappaleen pianolla. Se oli syvällisintä infoa, mitä tästä miehestä löytyi.

Goehring on kyllä ollut ahkera säveltäjä, hänen diskografiastaan löytyy muun muassa sellaisia nimiä kuten The Platters, Barbara Streisand ja Skeeter Davis, mutta laulut ovat hyvin keskinkertaisia tai suoranaista roskaa, kuten juurikin Sylvia Deen kanssa värkätyt Please Don’t Talk to the Lifeguard (Andrea Carroll) ja Robot Man (Connie Francis). Vertailuissa näihin, Suppose nousee klassikon asemaan.

Suppose löytyy vähän yllättäenkin vuoden 2018 elokuvasta, Duck Butter, joka kertoo kahden tytön välisestä romanssista. Leffan lopussa nähdään rakkaudessaan riutunut Sergio (Laia Costa) laulamassa kappaletta acapellana karaokessa, aloittaen sen sanoilla: ”I didn’t write this song… but neither did Elvis”. Valitettavasti esitystä ei löydy netistä, joten kannattaa kaivaa elokuva esille jostakin.

Mitään kunnollista coveria ei kappaleesta ole tehty, mutta hieman eksoottisella korostuksella kuorrutettuna siitä voi nauttia tuntemattoman suuruuden Jake Calypson tulkintana.

Elvis syttyi musiikista ja syntyi sävelistä. Joku yksinkertainen, jopa banaali laulu, saattoi hänen kauttaan löytää vielä tuntemattomia olomuotoja, saaden ne nousemaan tuhkasta, herkkänä, joka puolelta aistikkuutta ja merkityksiä sykkivänä. Kauniina.

Vuosien varrella Elviksen kunnianhimo ohjastettiin moninaisille väylille: Elviksen tavoitteena oli ennen kaikkea kehittyä hyväksi elokuvanäyttelijäksi, siinä kohtalo ja Hollywood päättivät toisin. Elvis leimattiin rock’n’rollin kuninkaaksi, vaikka hän vain halusi tulla hyväksi balladilaulajaksi. Se haave toteutui kuin miljoona volttia. Ainakin meidän muutaman miljoonan kuuntelijan allekirjoittamana.

Suppose (säv./san. George Goehring ja Sylvia Dee)

Suppose no rose should ever grow again
Suppose no brook should ever flow again
Suppose no star should ever glow again
Suppose you didn’t love me

Suppose there were no bees or butterflies
Suppose no bird should ever cross the skies
Suppose the sun should never never rise
Suppose you didn’t love me

It’s impossible to imagine a world without a star
But imagining no you is more impossible, by far
Suppose the Springtime never should arrive
Suppose the tall green trees should not survive
Suppose I had no wish to be alive 
Suppose you didn’t love m
e

Pasi Välimäki

Olen Elvis-harrastaja jo vuodesta 1977 lähtien. ElvisMesta-blogin (elvismesta.blogspot.com) tarkoituksena on jakaa omaa vuosien varrella kertynyttä tietämystä Elvis Presleystä. Lisäksi medioissa näkee artistiin liittyen usein väärää tietoa, asiavirheitä ja turhia uskomuksia, joihin sivut pyrkivät omalta osaltaan tuomaan oikaisua ja samalla toimimaan lähdeaineistona kaikenlaiseen julkaisutoimintaan. Tietenkin tarkoitus on myös tarjota mielenkiintoista sisältöä faneille ja muille asiasta kiinnostuneille. MusaMesta-blogi (musamesta.blogspot.com) on perustettu alustaksi kaikenlaiseen musiikkiin liittyvään häröilyyn. Fokus on konserttimuisteluissa, netistä bongatuissa videoissa/biiseissä ja artistidiggailussa. Olen kuitenkin antanut itselleni täyden vapauden toimia, kunhan se vain jotenkin liittyy musiikkiin – elämän pituiseen intohimooni.

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!

Uudempi Vanhempi

نموذج الاتصال