Elviksen viimeisen Hawaii-filmin jälkeen uskomme rock-kuninkaaseen petti. Elvis oli lihava lellukka, joka lauloi vatsa vyön yli hyllyen mielenkiinnotonta musiikkia. Lähtiessäni katsomaan jo pikkunappulasta asti ihailemaani King-Elvistä oli tunnelmani suunnilleen tällainen. »Pitää nyt vielä kerran nähdä mitä soopaa ja nyyhkyromantiikkaa on kerätty lahjakkaan rasvoittuneen säveltaiturin ympärille.» Stop! Mitä tapahtui? Ensinkin Elvis on laihduttanut kaikki liiat kilonsa pois, on jäntevän ja teräksisen näköinen ja palannut beat-rytmiin mestarillisten balladitulkintojensa ohella.
LP-levy »California Holiday» ja samainen filmi on strong man show, vahvan miehen show, osoitus siitä, että rock and rollin kuningas, mies joka sai Beatlet innostumaan pop-musiikkiin, on yhä sama ainoa ja alkuperäinen Elvis. Vieläkin olemme sitä mieltä, että Elvis saisi laulaa enemmän rhythm and blues -vivahteisia lauluja ja kovarytmisiä rockeja, mutta vastaavasti hänen kannattajiaan löytyy kaikista ikäluokista, joten se on ymmärrettävää. Eikä Elviksen filmikään muuten ollut niin satumaisen siirappinen kuin tavallisesti. Se oli erittäin hyvä, kovavauhtinen musical, joka yhdessä tämän LP-levyn kanssa osoittaa, että huhut rock-kuninkaan kuolemasta ovat täysin naurettavia, eivätkä ainoastaan vahvasti liioiteltuja.
Huomatkaa vain miten aika ja muodinvaihdokset eivät ole pystyneet syömään sellaisia herroja kuin Sinatra ja Presley. Nykyään kaikki merkit ennustavat rock and rollin paluuta puhtaassa muodossaan. Sen aloittivat Beatlesit lauluillaan »Rock And Roll Music» ja »Long Tall Sally», viime syksynä uutena todisteena rock-pioneeri Bill Haley päihitti Pariisin suurgaalassa selvästi Spencer Daviksen ja muita brittien huippubändejä.
Kaiken takana on siis yksi ja ainoa Elvis Presley, joka on nykyisen beatin isä. Tällä levyllä on yksi Elviksen kaikkein parhaista lauluista »Adam And Evil», samoin blues-vaikutteinen »Down In The Alley». Mukana on tietysti pääsävelmä »Spinout», jonka yliosassa Elvis käyttää suorastaan muhkealla tavalla valtavaa vibratoaan. Iloista mukaansatempaavaa ja huoletonta beatia edustavat »Beach Shack», »Never Say Yes» ja »Stop, Look And Listen», joka on kiihkeä, mutta hyvin tyylitelty Elvis-go-go. Lisää tällaista, Presley! Elviksellä on muuten jatkuvasti vankka ihailijakerho, joka ei anna vuosien vaikuttaa rockaajapojan ja rollaajamiehen taidon tunnustamiseen. Roll on Presley!
Jyrki Hämäläinen (Suosikki-lehti, nro 2/1967)
