Elvis Presleyn ääni tummentuu ja saa lisää mahtavuutta vuosien mukana. Salaperäisenä legendana tunnettu Elvis on lopullisesti vakuuttanut asemansa all-round-laulajana, joka laulaa mitä vain ja aina hyvin. Musiikillisesti hänen edellinen levynsä »Harem Holiday» oli pettymys, samoin filmikin, mutta viimeisellä LP-levyllään El osoittaa kiistatta olevansa lajissaan maailman ehdoton ykkönen. Englannin nuoriso on äänestänyt hänet maailman huipuksi kohta kymmenen vuoden ajan omista pitkätukkaisista idoleistaan huolimatta.
»Frankie And Johnny» on ehkä Elviksen monipuolisin LP-levy tähän asti. Siinä on dixielandia, rock and rollia, bluesia, balladeita ja jopa tulista mustalaismusiikkia taustalla, jota haitari hallitsee! »Frankie And Johnny» on folk-balladi New Orleansista 1800-luvulta, missä mustasukkainen Frankie-tyttö ampuu uhkapelurimiehensä Johnnyn. Elviksen tyyli on tässä laulussa hyvin lähellä Frank Sinatran swingiä ja jos taustalla olisi Count Basie tai Nelson Riddle olisi virtuoosi Elvis kuulostanut aivan Frankilta.
Vanhat trad-melodiat »Down By The Riverside» ja »When The Saints Go Marchin In» on sulatettu yhteen ja medley on korvia hivelevä. Elviksen kyvyistä laulaa bluesia on keskusteltu paljon, mutta »Hard Luck» on bluesia niin puhtaassa muodossa, kuin se valkoiselle laulajalle on mahdollista. Huuliharppu antaa oman folk-sävynsä lauluun, sillä blueshan on juuri folk-musiikkia aidoimmassa muodossaan.
Mustalaismelodiassa »Chesayssa» on haitariavaus aivan kotimaiseen tangotyyliin, mutta haitarin rytmin kiihtyessä Elvis lyö suorastaan knock-outin laulaessa temperamentilla ja niin tulisesti, että meikäläisten tangolaulajien olisi kuunneltava se kymmeneen kertaan saadakseen vaikutteita New Orleansin mustalaismusiikista.
»Shout It Out» on rock and rollia ja »Please Don't Stop Lovin Me» on alussa aivan samantyylinen kuin »As Long As I Have You», joka oli Elviksen ehkä parhaassa filmissä »King Creole». Ainoa vanhahtava sävelmä muuten vitaalisella ja monipuolisella levyllä.
Elvis Presley ei ole nuori pitkätukkainen poju, mutta hänen dynaaminen lauluäänensä saa edelleen monien kitarabändien vokalistien ns. laulun kuulostamaan vielä enemmän niin sanotulta. King is here to stay!
Jyrki Hämäläinen (Suosikki-lehti, nro 7/1966)