Amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Mac Davis, joka kirjoitti Elvikselle hänen uransa suurimpia hittejä, on kertonut kynäilemästänsä Don't Cry Daddy -kappaleesta seuraavaa:
"Ekan kerran kun tapasin Elviksen hänen himassaan, hän sanoi, että levytän tämän biisin. Soitin siis sen hänelle tuolloin. En ikinä unohda sitä. Kaikki menivät hiljaiseksi. Se on aika surullinen laulu. Kun laulu loppui, oli todella hiljaista, ja Elvis sanoi, että levytän biisin vielä joku päivä omistettuna isälleni. Ja kiitos Luojalle, hän levytti sen. Hän piti sanansa."
Davisin nerokkaasti kirjoittama pienoisnäytelmä, In The Ghetto, on köyhälistöalueelle syntyvästä ja siellä kasvavasta, syrjäytyneestä ja väärille poluille eksyneestä nuoresta miehestä, jonka elämä päättyy traagisesti poliisin luoteihin. Ja kuinka sama toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Elvis levytti sen kuten myös Don't Cry Daddy 'n American Sound Studio'lla, Memphisissä, tammikuussa 1969.
Sinkku In The Ghetto/Any Day Now nousi Yhdysvalloissa sijalle 3, ollen siten Elvikselle ensimmäinen top ten -hitti moneen vuoteen. Briteissä se saavutti listasijan 2. Kappale oli myös kansainvälinen menestys ja merkkasi Elviksen uutta paluuta uudenlaisen musiikin ryydittämänä.
Elvis otti kappaleen myös live-settiinsä. Itsekin getossa lapsuutensa elänyt, maailman kuuluisin viihdetaiteilija esittämässä laulua Las Vegasin loisteessa paistatteville raharikkaille on... puhdasta Elvistä.
Mac Davis on haastattelussa kertonut kappaleen synnystä seuraavaa:
"Olin jo vuosia yrittänyt kirjoittaa aiheesta lalulun. Kasvoin pienen pojan kanssa, joka asui getossa, Lubbockissa, Texasissa. Se ei ollut sitä, mitä nyttemmin yleisesti kutsutaan getoksi, mutta ongelmat olivat samoja, jopa pahempia. Se oli likaisten katujen getto.
Se oli osa kaupunkia, enkä koskaan ymmärtänyt, miksi pienen kaverini piti asua siellä ja minä asuin siellä, missä asuin. Hänen isänsä teki rakennustöitä oman isäni kanssa, ja niin tämä pieni poika, nimeltään Al Smith, oli tavallaan samaa perhettä.
Halusin aina kirjoittaa siitä kappaleen, ja itse asiassa sana "getto" ei edes noussut esille vasta kuin kuusikymmentäluvun loppupuolella, paitsi silloin kun viitattiin juutalaisiin gettoihin Puolassa ja niissä yhteyksissä. Ja olin aina halunnut kirjoittaa kappaleen nimeltä The Vicious Circle (Noidankehä). Tiedäthän, lapset syntyvät siellä, he kasvavat siellä, kuolevat siellä ja toiset lapset syntyvät korvaamaan heidät, ja yhtenä päivänä aloin vain ajatella gettoa kappaleen otsikkona.
Samana päivänä ystäväni nimeltä Freddy Weller soitti minulle kuvion kitaralla, ja funtsin, että se on siinä. Otin sen mukaan kotiin, ja kirjoitin kappaleen samana iltana. Sillä lailla se periaatteessa syntyi."
Tarina kertoo, että biisi oli alun perin tarkoitettu Sammy Davis Jr:lle, hänen kuitenkin kieltäytyessä, koska hänellä ei ollut henkilökohtaista kokemusta asiasta, mutta Sammyn sanotaan suositelleen Mac Davisille Elvistä, koska hän oli asunut getossa.
Mac Davis itse on muistellut näin: "En kirjoittanut kappaletta kenellekään erityisesti, mutta myöhemmin työskennellessäni albumin parissa Memphisissä Chips Moman soitti minulle ja sanoi, että Elvis on aikeissa levyttää, ja kysyi, onko minulla kappaleita hänelle. Joten lähetin hänelle nauhan, jossa oli 19 biisiä, joista Elvis levytti kolme ensimmäistä laulua, ne olivat: In the Ghetto, Don't Cry Daddy ja kappale, jota he eivät koskaan julkaisseet, nimeltään Poor Man's Gold. Monet ihmiset ovat kyselleet, mutta en usko, että minulla ja Elviksellä oli koskaan keskustelua tästä kappaleesta... joko ennen tai sen jälkeen, kun hän levytti sen."
Elvis naitti nämä kaksi Davisin biisiä yhteen tiettävästi ainoan kerran Las Vegasissa 13.8.1970, kun MGM:n filmiryhmä oli siellä tekemässä dokumenttielokuvaa Elvis – That's The Way It Is. Elvis kylläkin oli esittänyt kappaleita jo aikaisemmilla Vegas-sesongeillaan ja Houston Astrodomen jättikonserteissa helmi-maaliskuussa 1970, mutta nyt hän oli päättänyt esittää, ilmeisesti juurikin kameroille, tämän harvinaisen yhdistelmän. Alkuperäisessä elokuvaversiossa sitä ei kuitenkaan nähty.
Videolle materiaali on koostettu yhteen vuonna 1992 ilmestyneeltä Lost Performances -julkaisulta (Don't Cry Daddy) ja That's The Way It Is -elokuvan vuonna 2001 julkaistulta Special Edition -versiolta (In The Ghetto).
Don't Cry Daddy/In The Ghetto | Las Vegas, International Hotel | 13.8.1970 (Dinner Show)