|
| Patch It Up julkaistiin singlen You Don't Have To Say You Love Me b-puolella. Moni on sitä mieltä, että rokkibiisin olisi pitänyt olla sinkun a-puoli. Ja kanteenkin on eksynyt peilikuva, elokuun 1970 Las Vegas -sesongin harjoituksista. Single nousi yhdysvalloissa sijalle 11. ja Briteissä top kymppiin, sijalle 9. |
8.kesäkuuta, 1970, Elvis Presley oli tiiminsä kanssa lopettelemassa viisipäiväistä Nashvillen maratonsessiotaan. Eikä missään vaatimattomissa tunnelmissa. Takana olisi kohta yksi artistin uran parhaista levytyssessioista, joten tuottaja Felton Jarvis saisi hymy suussa kävellä RCA:n konttoriin ja ilmoittaa, että Elvis oli juuri kajauttanut nauhalle yli 30 biisiä, joten alkakaas takoa niitä vinyyleitä eetteriin.
Istunnot päätettiin biisillä Patch It Up. Rokettirollia oli äänitetty jo muinakin päivinä, mutta ne olivat tunnelmaltaan enempi kantriin kallellaan. Nyt oli kyseessä modernimpi rock-esitys.
Patch It Up julkaistiin myös albumilla Elvis – That's The Way It Is, marraskuussa 1970, mutta sille päätyi kappaleen live-versio Las Vegasin elokuun sesongilta, joka filmattiin samannimiseen dokumenttielokuvaan kuin albumikin. Patch it Up nähtiin myös Elviksen energisenä esityksenä leffassa. Välillä ihan meinaa unohtua, että Elvis heitti sen vain kaksi kertaa livenä, koska molemmat esitykset kuvattiin.
Leffassa nähty elokuun 12. päivän Dinner Show'n esitys on komeata katseltavaa, mutta se ei kuitenkaan sisällä huippuhetkeä, jossa Elvis heittäytyy selälleen lavalle, pompaten sieltä hetken päästä ylös kuin vieteriukko.
Videolla näkyvä Vegas-sesongin avausshow'n (10.8.1970) Patch It Up -revittely on upea. MGM sen onneksemme taltioi, mutta he olivat kuitenkin liian nirsoja julkaisemaan sitä elokuvassaan, eikä edes sen täysin uudelleen muokatussa versiossa vuodelta 2001 (That's The Way It Is – Special Edition). Paha moka. Joudumme siis jälleen kerran kiittämään epävirallisia tahoja.
Elviksestä tahkottiin perinteistä viihdetaiteilijaa. Välillä hän oli ulalla itsekin omien sisäisten taajuksiensa ristiaallokossa, siinä mitä hän artistina edusti. Monen tyylilajin uskottavana tulkitsijana Elvis ei kuitenkaan koskaan ollut Tom Jones, ei Frank Sinatra, eikä varsinkaan Engelbert Humperdinck. Hän oli sielultaan rock'n'roll. Se tosiasia puskee kuin tuhat mystistä junaa tämänkin esityksen läpi, etenkin sen lopun takanojassa, sieltä uudesti nousseena, vertaansa vailla olevana (kts. esitys alapuolelta).
Eddie Rabbittin ja Rory Bourken Elvikselle rustaamasta Patch It Up'ista toivottiin Suspicious Mindsin lailla konserttien kohokohtaa, mutta ilmeisesti Elvis ei ollut siihen täysin tyytyväinen, ja se poistui vähin äänin ohjelmistosta.
Shane Brown, kirjassaan Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener's Guide:
"Lopulta Elvis kokeili uutta rokkia, Patch It Upia. Eddie Rabbittin kynästä se on melko maaninen numero, ja Elvis rokkaa tiensä kappaleen läpi, mutta kaikesta siihen kohdistetusta energiasta huolimatta se ei koskaan lähde aivan lentoon. Studioversio ei ole yhtä vakuuttava kuin pari kuukautta myöhemmin nauhoitettu live-versio, mutta silloinkaan se ei jotenkin onnistunut olemaan se showstopper, jonka Elvis ilmesesti olisi halunnut sen olevan, ja kappale putosi settilistalta jo kahden esityksen jälkeen."
Rabbitt kirjoitti (yhdessä Dick Heard'in kera) Elvikselle myös Kentucky Rainin, jonka Elvis levytti American Sound Studiolla, Memphisissä 1969. Myös sen Elvis otti hetkeksi konserttiohjelmistoonsa vuoden 1970 tammi-helmikuun Vegas-sesongilla.
Eddie Rabbitt (27. marraskuuta 1941 – 7. toukokuuta 1998) oli aikansa tunnettu laulaja-lauluntekijä, ja hänen omia menestyneitä kappaleita olivat muun muassa Clint Eastwood -leffaan tehty nimibiisi Every Which Way To Loose (Mies San Fernandosta, 1978) ja I Love Rainy Night, joka nousi Yhdysvaltojen listaykköseksi.
Patch It Upin toinen tekijä Rory Bourke (14. heinäkuuta 1942) on niittänyt menestystä sellaisten levyttävien artistien kautta, kuten Olivia Newton John, Anne Murray ja Lynn Anderson. Hänen suurin hittinsä oli Charlie Richin alkuperäisesitys kappaleesta The Most Beautiful Girl, jonka hän kirjoitti yhdessä Billy Sherrill'in ja Norro Wilson'in kanssa. Bourken käsialaa on myös Promised Land (1975) -albumilta löytyvä Elvis-originaali Your Love's Been A Long Time Coming.
Tekijätiimi Bourke/Rabbitt olivat innoissaan, kun saivat biisinsä Elviksen levytettäväksi. Rory Bourke on kertonut Ken Sharpin kirjassa Elvis Presley – Writing for the King – The Stories Of The Songwriters siitä seuraavaa:
"Tapasin Eddie Rabbitin Nashvillessa. Kirjoitimme joukon kappaleita yhdessä, ja Patch It Up oli yksi niistä. Eddiellä oli tuolloin sopimus Hill & Rangen kanssa, joten kaikki hänen kirjoittamansa laulut soitettiin Lamar Fikelle, ja jos tähdet olivat suotuisassa asennossa, laulu päätyisi Elvikselle.
Patch It Up ei ole kirjoitettu erityisesti Elvikselle. Eddie oli dynaaminen kaveri, jolla oli kitara ja hänellä oli upea ääni. Eddie tunnettiin Nashvillessa yhtenä paremmista uusista lauluntekijöistä. Eddien vahvuus oli voimallisissa melodioissa.
Se oli Nashville-yhteistyötä. Istuimme alas ja löimme päätämme seinään, kunnes laulu oli valmis. Olin todella innoissani siitä, että Elvis levyttää kappaleeni. Ajattelin, että voisin lopettaa päivätyöni. (nauraa)
Muistan, että menimme Eddien kanssa katsomaan That's The Way It Is -elokuvan yhdessä ja näimme Elviksen esittävän Patch It Upin. Olimme puulla päähän lyötyjä. Olimme sitä mieltä, että hän todella onnistui. Hän todella naulasi sen. Hänen ryhmänsä oli yksi parhaista ja uskomattomimmista lavabändeistä koskaan ja heidän musiikillinen tulkintansa oli mahtava. Tuo koko albumi, That's The Way It Is, sisältää hirvittävän hyvää tavaraa.
Eddie sai tavata Elviksen, koska hän oli mukana Hill & Rangessa. En valitettavasti koskaan tavannut häntä. Eddien tapa tehdä demoja oli mennä pieneen studioon laulamaan vain kitaran säestyksellä. Joten Eddie sai Patch It Upin Elviksen levytettäväksi pelkän laulun ja kitaran voimalla. Se kertoo jotain. Hän oli erittäin voimakas laulaja ja rytmikitaristi.
Sain nähdä Elviksen livenä 1970-luvun alussa Louisvillessä, Kentuckyssa. Ennen hänen tuloaan yleisön läpi meni jännityksen aalto. Kun hän nousi lavalle, kaikki yleisössä tunsivat tämän uskomattoman sähkön ja voiman aallon, enkä usko, että olisin ennen tuntenut sellaista konsertissa. Tämä kaveri oli maaginen, ainutlaatuinen esiintyjä."
Eddie Rabbit on kertonut samassa Ken Sharpin kirjassa tuosta Rory Rourken mainitsemasta tapaamisestaan Elviksen kanssa näin:
"Tapasin Elviksen noin vuotta myöhemmin, kun hän oli Las Vegasissa vetämässä kuuluisia Hiltonin konserttejaan. He veivät minut pukuhuoneeseensa yhtenä iltana, koputtivat oveen ja Elvis avasi pukuhuoneen oven ja kustantajani sanoi: 'Elvis, haluan sinun tapaavan poitsun, joka kirjoitti Kentucky Rainin. Elvis, tämä on Eddie Rabbitt .' Hän katsoi minua ja sanoi kaksi sanaa, joita en koskaan unohda, hän sanoi: 'Hauska tavata' (nauraa) ja puristi kättäni ja hymyili. Vaihdoimme keskenämme muutaman sanan, ja sitten hänen täytyi mennä takaisin sisään, koska hänen pukuhuoneessaan oli paljon ihmisiä, joista hänen varmastikin täytyi huolehtia. Se oli lyhyt ja suloinen tapaaminen, mutta olen siitä silti iloinen."
|
| Saksassa single julkaistiin kahdella eri kannella. Kuvassa harvinaisempi painos. Siellä Patch It Up oli sinkun a-puoli. Listasijoituksesta ei valitettavasti vain ole löytynyt tietoa. |
Seitsemän kertaa Elvis (The Seven Ages of Elvis, 2017) -dokumentissa basisti Norbert Putnam joka soitti useassa Elviksen 1970-luvun studiosessiossa, ja oli arvostetun Muscle Shoals Sound Studion muusikko, on kertonut kappaleesta seuraavaa:
"Olen Norbert Putnam. Soitin bassoa 120 kappaleella, maailman parhaan artistin, Elvis Presleyn, levyillä. Vuonna 1970 Presley oli täydellisessä kondiksessa. Hän keskittyi hommaan täysin.
Patch It Up -biisissä on killeri bassoraita. Hän oppi kappaleen parista kerrasta. Soitimme sen kerran äänittäjää varten. Sitten Elvis sanoi, että annetaan palaa. Näin, kun hän hengitti syvään. Hän oli kuin urheilija, joka halusi pallon. Hän sanoi, että vedetään tämä purkkiin ekalla otolla. Elvis oli intensiivinen. Piti vain pysyä kyydissä mukana. Soitimme osuuksiamme ja seurasimme hänen eläytymistään. Hän lauloi kappaleen ja oli ilmiömäinen. Hän oli juuri kuullut kappaleen ensi kertaa."
Ja annetaan vielä loppupuheenvuoro faneille. Mitä mieltä he ovat olleet kappaleesta? Kommentit on noukittu ElvisNews.com -sivustolta.
Erittäin tarttuvaa uptempo bluesia, voisin kuunnella sitä kerta toisensa jälkeen – Lex
Se on ok kappale... Olisi voinut olla hitti, mutta siitä puuttuu jotain, en tiedä mitä. Ehkä huonot päälleäänitykset... – JimmyCool
Rakastan tämän kappaleen studioversiota. Pidän erityisesti Elviksen murinoista kappaleen lopussa. Minusta studioversio ei ole kovin hyvin miksattu, mutta se on loistava esitys! Live-versio on hyvä, mutta se on enemmän visuaalinen esitys. – GEORGE (GK)
Banaalit sanat, kappaleen pelastaa melodia sekä erinomainen tuotanto ja orkestrointi. – shoesuedeblues
Kappale, joka jäi singlen a-puolen varjoon, jolla on samanlainen raskas orkestraatio ja joka oli jo hyvin tunnettu kappale. Epätavallinen kappale myös Eddie Rabbitilta, koska hänet tunnettiin pääasiassa country-tyyppisistä numeroista. En oikein osaa tehdä päätöstäni tästä. – old shep
Elvis parhaimmillaan, tästä ei 70-luvun Elvis enää parane. Mahtavaa materiaalia. – Marty_TCE
Ylivoimaisesti vähiten suosikkini LP:llä That's The Way It Is (suosikki LP:ni). Se ei ole huono, mutta se on toistuva eikä kovin mielenkiintoinen. Hänen live-esityksensä Vegasissa on vaikuttava, mutta se menettää jotain levyllä. Pidän albumin live-versiosta, enemmän kuin studioversiosta. Oudot äänet, joita hän antaa kappaleen lopussa, ovat ärsyttäviä ja hän yrittää olla funky, mutta loppujen lopuksi kappale on tylsä. – Deanol
Hyvä biisi. Olisi pitänyt olla singlen a-puoli. Ei aivan samassa liigassa kuin Suspicious Minds, mutta idea on sama, pitkähkö rokkibiisi, jolla on pitkitetty loppu. Mielestäni iso hitti jäi tässä väliin. – dgirl
Kuten I've Lost You'n kanssa, totuin live-versioon Patch It Upista That's The Way It Is -albumilla, ennen kuin lopulta kuulin studioversion. Osittain tästä syystä pidän enemmän studioversiosta, mutta myös siksi, että siinä on tanakampi, täyteläisempi soundi ja live-versio kuulostaa siihen verrattuna samaa toistavalta jonkin ajan kuluttua. Elviksen "rykimiset" kappaleen lopussa, tempaisevat aina mukaansa. Molemmissa versioissa Elvis kuitenkin venyttää ääntänsä hienosti kertosäkeessä ja on täysin sitoutunut kappaleeseen. – greggers
Sekä livenä että singlenä tämä kappale on mahtava 70-luvun rokkari. Livessä on särmää, joka sai Elviksen näyttämään kaikille, minkälaista homma ennen oli: jännittävää ja repäisevää, täynnä vauhtia ja hauskanpitoa. Hänen liikkeensä, kuten hänen naurunsa on tarttuvaa. Toistuvuus sopii live-esityksen jännitykseen, vaikka levyllä se voi menettää osan vetovoimastaan, kuten Suspicious Minds ja Polk Salad Annie. Yksi suosikeistani 70-luvulta. Minulle tämä biisi on singlen a-puoli. – Natha
Studio/single-versio on hieman kankea, varsinkin live-/albumiversioon verrattuna. Albumiversion energia ja yleinen musiikillinen laatu pelasti suhteellisen epämiellyttävän sävellyksen. TTWII lp:n heikoin kappale. Silti 3 tähden arvoinen. – atomic powered
Tämä on niin upea, jännittävä, tarttuva, groovy, energinen, sähköistävä ja ainutlaatuinen kappale, ja Elviksen kaikki esitykset siitä ovat upeita. Tämän kappaleen mukana on myös hauska tanssia. Tämä on yksi kolmesta Elviksen äänittämästä kappaleesta, jotka on kirjoittanut Eddie Rabbitt. – ElvisSacramento
Patch It Up (Eddie Rabbit/Rory Bourke)