Las Vegas taltioinnissa (13.12.1975) kappaleesta How Great Thou Art Elvis intoutuu esittelemään äänihuuliensa venyvyyttä. Yleisö ei ole ollenkaan varautunut siihen, mitä on tulossa. Esitys alkaa harmittoman rauhallisissa tunnelmissa, mutta kertosäkeessä Kunkku kajauttaa ilmoille sellaisen jalopeuran kiljahduksen, että esirippu on lähellä haljeta, illallistaan nauttimaan tulleilla raharikkailla drinkkilasit kaatuvat syliin ja böönilla peruukit siirtyvät eri asentoon. (Kuuntele esitys yläpuolen videosta.)
Toinen vaikuttava esitys löytyy Las Vegasista vuotta myöhemmin (4.12.1976), joka on videoitu fanin taholta. Kohokohtia ovat, kun yleisöstä huudetaan heti kappaleen alkaessa "sweet Jesus!" ja lopun polvelle laskeutuminen sekä esityksen jälkeen artistin nöyrä kumarrus yleisölle.
Tilanteessa on aitoa herätyskokouksen tunnelmaa, kun helluntalaisperheen poika huutaa Jumalaansa. Elvikseltä löytyi kyky toimittaa maailman suurimmassa synninpesässä yhtäkkinen jumalanpalvelus. Tällaista, kaiken epäaitouden keskeltä nousevaa vilpittömyyden ja teeskentelemättömyyden hetkeä päästään harvoin jos koskaan todistamaan kenenkään populaarikulttuuria edustavan esiintyjän taholta.
Presley rakasti kappaletta, ja hän esitti sen konserteissaan yhteensä yli 200 kertaa. Viimeisen kerran Omahan Civic Center'issä, 19.6.1977, joka sattumoisin taltioitiin Elviksen viimeiseen tv-spesiaalin, Elvis In Concert. Tulkinta on ohjelman kohokohta ja upea voimannäyte jo heikossa kunnossa olevalta artistilta, jonka maallisen vaelluksen pääteasema odotti enää vajaan kahden kuukauden päässä.
Kun Elvis saapui Nashvilleen levyttämään kappaletta toukokuussa 1966, kahlasi hän Hollywood-uransa syvimmässä suossa. Musiikkimaailma eli muutoksen myllerryksessä ja Elvistä oltiin jo alettu pitää eilisen päivän tähtenä. Kyseiset gospel-sessiot olivat ensimmäinen toivon pilkahdus jostakin paremmasta pitkään aikaan.
Sessioissa laulaneen taustayhtyeen Jordanairesin jäsenen Ray Walkerin mukaan, hän ehdotti, että Presley levyttäisi kappaleen perustuen George Beverly Shean äänitykseen, jota käytettiin saarnaaja Billy Grahamin tapahtumissa. Kun taas Elviksen ystävä ja assistentti Charlie Hodge väitti, että Presley päätti äänittää kappaleen, kun hän soitti Elvikselle Sons of the Pioneersin version.
Oli miten oli, mutta How Great You Art saatiin purkkiin neljännellä yrityksellä. Jerry Schilling, Elviksen ystävä, joka oli läsnä istunnossa, on kertonut, että viimeisen oton jälkeen Elvis oli antanut kaikkensa ja että hän melkein pyörtyi.
How Great Thou Art -pitkäsoitto julkaistiin seuraavan vuoden helmikuussa, se sai hyvät arvostelut ja voitti Elvikselle hänen ensimmäisen Grammy-palkinnon kategoriassa Best Sacred Performance. Elvis oli elinaikanaan ehdolla palkinnolle 14 kertaa ja voitti niistä kolme, kaikki gospel-levytyksistä.
|
| Elvis levytti kappaleen How Great Thou Art samannimiselle 27. helmikuuta 1967 julkaistulle gospel-albumilleen. Se nousi Billboard 200 -listalla korkeimmilaan sijalle 18 ja sijalle seitsemän Top Country Albums -listalla. Tähän päivään mennessä albumi on myynyt moninkertaista platinaa. Levyn kannessa näkyy Massachusettsissa sijaitsevan Sandwichin First Church of Christ -kirkko. |
Hymni on jo lähes ikivanha, ja sillä on polveileva historia. Alkulähde löydetään Ruotsista, jossa pastori Carl Boberg kirjoitti sen yhdeksän säkeisenä runona O Store Gud vuonna 1885. Hän inspiroitui tekemään runoon sävellyksen vieraillessaan maatilalla Kaakkois-Ruotsissa, kun hän joutui valtavaan ukkosmyrskyyn, jota seurasi kirkas auringonpaiste, ja linnut lähellä alkoivat laulaa.
Runo julkaistiin ensimmäisen kerran seuraavana vuonna. Useita vuosia myöhemmin sanat sijoitettiin perinteiseen ruotsalaiseen kansanmelodiaan. Saksankielinen versio tehtiin vuonna 1907 ja noin viisi vuotta myöhemmin venäläinen versio. Englanninkieliset sanoitukset kolmelle ensimmäiselle säkeelle toimitti pastori Stuart Hine, brittiläinen metodistilähetyssaarnaaja, noin vuonna 1933 ja neljännelle säkeelle vuonna 1947. Ensimmäisen amerikkalaisen tallenteen kappaleesta julkaisi Bill Carle vuonna 1954 Sacred Recordsille.
Elviksen oli vaikea uskoa, että kappale oli ruotsalaista alkuperää. Elviksen yhtyeessä soitti koskettimia ruotsalainen Per Erik "Pete" Hallin vuonna 1974 (hän musisoi myös Memphisin Stax-studiolla joulukuun 1973 levytyssessioissa). Hän muistelee Elviksen kanssa käytyä keskustelua aiheesta seuraavasti:
"Muistaakseni olin kuullut sen olevan ruotsalainen laulu alusta asti. Mutta en ollut siitä ihan 100-prosenttisen varma. Mutta sanoin hänelle: "Luulen, että tämä on ruotsalainen laulu". Mutta Elvis vain arveli, että vitsailen hänen kanssaan. Hän luultavasti ajatteli, että koska hän piti kappaleesta niin paljon, minun oli ruotsalaisena sanottava, että se oli ruotsalainen, hän ei ottanut sitä vakavasti. Ja koska olin hieman epävarma, enkä pystynyt todistamaan sitä, niin juttu jäi siihen. Valitettavasti, kuten monet amerikkalaiset, Elvis ajatteli sen olevan amerikkalainen. Mutta jälkeenpäin olen oppinut lisää O Store Gudista, ja tiedän erittäin hyvin, että se on ruotsinkielinen. Vaikka kukaan ei tiedä, mistä musiikki tulee, on alkuperäiset sanat kirjoittanut Carl Boberg 1800-luvun lopulla."
Elvis voitti Grammyn How Great Thou Art -kappaleen esityksestä vuoden 1974 albumilla Elvis Recorded Live on Stage in Memphis, kategoriassa Best Inspirational Performance. Per Erik Hallin muistelee:
"Vahvin muisto minulla kappaleesta oli kerta, kun en ollut lavalla soittamassa ja pääsin kuuntelemaan hänen esitystään, muistan, että olin siitä hyvin liikuttunut. Hän teki kappaleen uskomattomalla fiiliksellä. Olin lavalla vain tietyn ajanjakson, ja se johtui siitä, että tuurasin taustakuorossa olevaa kaveria. Se tapahtui kiertueella maaliskuussa 1974.
Ja tämä on juttu, joka kannattaa kertoa, koska se on mielestäni hauskaa meistä ruotsalaisista. Elvis voitti uransa aikana kolme Grammy-palkintoa, ei yhtään rock-kappaleesta. Ensimmäinen Grammy tuli gospel-albumille nimeltään How Great Thou Art , jonka hän teki 1960-luvulla. Ja sitten hän sai Grammyn albumista He Touched Me, ja se kappale on olemassa myös ruotsiksi, Han Fann Mig, ja se on myös kristitty laulu.
Sitten hän sai Grammyn kolmannen kerran, juuri siitä, kuinka hän lauloi How Great Thou Art'in konsertissaan vuonna 1974. Ja minä tajusin sen vasta monta vuotta myöhemmin. Samana päivänä, kun joku kertoi siitä minulle, olin ripustanut olohuoneeseeni kuvan O Store Gudista, siis maalauksen aiheesta, ja joku soitti ja kertoi minulle, että Elvis oli palkittu Grammylla esityksestä, jossa olin ollut mukana. Ja olin itse asiassa niin liikuttunut, että itkin, se tuntui erittäin mukavalta, vain koska tiesin, mitä valtavia tunteita hänellä oli näitä (gospel) kappaleita kohtaan."
Some things, you know Pete, are meant to be... – Elvis Presley, Memphisin konsertissaan (20.3.1974), esittäessään kappaletta Can't Help Falling In Love
How Great Thou Art | RCA Studio B, Nashville, Tennessee | 25.5.1966