Country- ja southern rockin ikoni, laulaja-lauluntekijä ja multi-instrumentalisti Charlie Daniels tunnetaan parhaiten kantrihiteistään The Devil Went Down to Georgia (1979) ja Simple Man (1989). Daniels aloitti muusikon uransa 1950-luvun loppupuolella perustamalla bändin ja pätevöityi studiomuusikoksi 1960-luvulla, levyttäen muun muassa Bob Dylanin ja Leonard Cohenin sessioissa. Hänet valittiin Country Music Hall of Fameen vuonna 2016. Daniels menehtyi aivoverenvuotoon 83-vuotiaana 6. heinäkuuta 2020.
Charlie Danielsin musiikki on yhdistelmä countrya, rockia, bluesia, bluegrassia ja gospelia. Hän oli yksi amerikkalaisen juurimusiikin eri tyylilajien innovatiivisimpia yhdistelijöitä. Danielsia kuvataan myös 1970-luvun etelän kapinalliseksi, joka vuosien varrella muuttui äärikonservatiiviseksi patriootiksi. Yhtymäkohtia erääseen hillbilly cat’iin siis löytyy muitakin kuin se, että Daniels kirjoitti kappaleen Elviksen musiikkikustantamolle 1960-luvun alussa.
Katso myös: Charlie Daniels – countryn viimeinen punaniska?
Joulun tienoilla, 1962, Charlie Daniels oli ajelemassa Teksasin El Pasosta itärannikolle, kun hän aikansa kuluksi alkoi kehitellä ideaa biisiin. Eikä kulunut kauhean kauan, kun hänen pitkäaikainen ystävänsä, tuottaja Bob Johnston kutsui hänet Nashvilleen kirjoittamaan lauluja. He viimeistelivät yhdessä kappaleen, jota Daniels oli jo ideoinut, sen nimeksi kiteytyi It Hurts Me.
Sopimusteknillisistä syistä Bob Johnston kirjoitti kappaleensa vaimonsa Joy Byersin nimellä, joten hänet on kirjattu myös tämän kappaleen tekijätietoihin. Joy Byersin nimissä on tehty myös sellaiset Elviksen biisit kuin
Baby If You’ll Give Me All Your Love,
C’mon Everybody,
Goin’ Home,
Hard Knocks,
Hey, Hey, Hey,
I’ve Got To Find My Baby,
Please Don’t Stop Loving Me,
She’s A Machine,
So Close, Yet So Far (From Paradise),
Stop, Look And Listen,
The Meanest Girl In Town,
There’s A Brand New Day On The Horizon,
There Ain’t Nothing Like A Song
ja
Let Yourself Go.
Daniels muistelee: ”Me vain painoimme eteenpäin, ja viimeistelimme sen biisin. Bob teki siihen demon, ja tuotantoyhtiö, jolle hän kirjoitti tuohon aikaan oli Hill & Range, jonka alaisuudessa toimi Elvis Presley Music ja Gladys Music, kaksi Elvis Presleyn musiikkikustantamoa. Elvis saapui kaupunkiin ja valitsi biisin, piti sitä lähes vuoden hallussaan, hänen niin kutsutussa portfoliossaan. Tiedättehän, he valitsevat Elvikselle lauluja ja kun hän tulee levyttämään, hän käy ne läpi, ja jos hän tykkää siitä, hän tekee sen. No, joka tapauksessa, hän levytti sen, ja se oli ylivoimaisesti isoin asia mitä elämässäni oli ikinä tapahtunut.”
Ennen Elvistä kappaleen ehti kuitenkin levyttää Jerry Jackson. Kapp-levymerkille (K543) 2. heinäkuuta 1963 tallennettu versio julkaistiin jostakin syystä vasta vuonna 1990, Bear Family’n kokoelmalla, joten Elviksen levytys voidaan lukea kappaleen alkuperäisversioksi. Valitettavasti Jacksonin tulkintaa ei löydy YouTubesta eikä edes Spotifysta. Pieni ote biisistä on kuultavissa Elvis Presley – The Originals -sivustolla.
|
| Charlie Daniels ja Lisa Marie Presley, Memphisissä, vuonna 2005. |
Vaikka Daniels ei ikinä tavannut Elvistä, sai hän kuitenkin vuosia myöhemmin tilaisuuden tavata Memphisissä hänen tyttärensä Lisa Marien. ”Minun oli pakko kertoa hänelle. Sanoin, tiesitkö, että isäsi levytti yhden kappaleeni? Olin iso fani.”, kertoi Daniels kohtaamisesta. Aurinkolasit päässään Lisa Marie muistutti edesmennyttä isäänsä niin paljon, että se oli ”pelottavaa”, kertoi Daniels, ja jatkoi: ”Hän näytti aivan Elvis-miniatyyrilta, varustettuna naisellisilla piirteillä, tietenkin.”
Elvis oli saapunut 12. tammikuuta 1964, kolmen kappaleen minisessioihin Nashvilleen, levy-yhtiö RCA:n Studio B:lle yrittämään uudelleen jo toukokuussa 1963 levyttämiään kappaleita Memphis Tennessee ja Ask Me, koska hän ei ollut tyytyväinen aikaisempiin laulusuorituksiinsa. Samalla hänen eteensä ojennettiin uusi kappale, It Hurts Me, jonka artisti levytti sessioiden viimeisenä.
Kirjassaan Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener’s Guide, Shane Brown kirjoittaa seuraavaa:
”Vaikkakin laulettuna kolmasosatahdissa, Elvis onnistuu sisällyttämään tulkintaansa soul-elementtejä. Lähes tasan kymmenen vuotta taaksepäin, hän oli äänittämässä toista yksityistä asetaattilevyään Sun-studiolla, jokseenkin jäykällä ja kuivakkaalla äänellä, josta puuttui kaupallinen potentiaali. Nyt tämä ääni oli kehittynyt ihmeelliseksi instrumentiksi, kuten tämä levytys sen osoittaa, mutta sitä haaskattiin kakkos- ja kolmosluokan (tai vielä huonompaan) materiaaliin.”
It Hurts Me’ta ei kuulla Elviksen hittikokoelmilla, eikä sitä käsitetä Elvis-klassikoksi, paljolti siitä syystä, että se uhrattiin nopean käteisen alttarille. Elvis-elokuvien liukuhihnatuotanto oli jo tuolloin hyvässä vauhdissa – se, ja vain ainoastaan se seikka ajoi prioriteeteissa edelle, kun asetuttiin neuvottelemaan levyjen julkaisupolitiikasta. It Hurts Me’n kohtalona oli näissä puitteissa päätyä singlen varjoisalle puolelle.
Ernst Jorgensen kirjoittaa kirjassaan Elvis Presley – A Life In Music:
”Valitettavasti It Hurts Me’n potentiaali hukattiin lähes välittömästi. Elvis julkaisi upean esityksen Kissin’ Cousins -singlen B-puolella. Ja vaikka A-puoli onnistui kiipeämään listoilla sijalle 12, myyden kunnioitettavat 750 000 kappaletta, sen kääntöpuoli ei koskaan saavuttanut laulun ja esityksen lupaamaa klassikon asemaa.”
|
| Nopean käteisen elokuvat ajoivat julkaisupolitiikassa kaiken edelle. Niin kävi myös It Hurts Me’n kohdalla, joka jäi sinkkurintamalla Elviksen yhden huonoimman rainan, Kissin’ Cousins (Suukottelevat serkukset, 1964), nimikappaleen jyräämäksi. Yhdysvalloissa helmikuussa 1964 julkaistu single nousi korkeimillaan sijalle 12, ja koska jenkeissä oli omituinen tapa listata myös B-puolen sijoitus, niin sille löytyi sija 29. Briteissä sinkku nousi listasijalle nro 10. |
Elvis-asiantuntija ja ansiokkaan YouTube-kanavan ylläpitäjä, Leon Smith, on asian ytimessä:
”Elviksen katalogista löytyy tusinoittain kätkettyjä aarteita, joista ovat tietoisia pääsääntöisesti vain Elvis-fanit. Useimmiten nämä laulut ovat parempia kuin hitit, joita jatkuvasti kierrätetään loputtomilla kokoelmilla. Ja sillä, että nämä tuntemattomat kappaleet ovat suurelta osin edelleen tuntemattomia, on mahdollisesti tekemistä sen kanssa, että RCA/Sonyn pitäisi keskittää niihin enemmän aikaansa ja voimavarojansa, sen sijaan, että julkaisevat merkityksettömiä projekteja Royal Philharmonic Orchestra -tittelin alla.
Yksi hyvä esimerkki tällaisesta kätketystä helmestä on It Hurts Me, joka on myös yksi hienoimmista levytyksistä, mitä Elvis urallaan teki. Ja tarina, miksi se on jäänyt Elvis-maailman ulkopuolella tuntemattomaksi, on irvokas, mutta leimallista sille, miten Elviksen materiaalia on kohdeltu yhtiöitten taholta.
Ainoastaan viidellä otolla – joista kolmessa oli virheellinen aloitus – levytetyssä It Hurts Me’ssa, Elvis vaihtaa normaalin äänensä paikoittain lähes kuiskaukseksi, nostaen sen taas voimakkaammaksi juuri oikealla hetkellä korostamaan päähenkilön kokemaa turhautuneisuutta. Elvis vaikuttaa aina olevan parhaimmillaan kun hän kertoo tarinaa. Ja kappaleen loppuun mennessä, kuten tässäkin tapauksessa, sinut on kertojan taholta vedetty mukaan päähenkilön ahdinkoon.”
It Hurts Me oli yhden aikakauden loppu. Seuraavat kaksi ja puoli vuotta Elvis keskittyisi ainoastaan elokuvalevytyksiin. Hän ei enää koskaan levyttäisi Chet Atkinsin tai Steve Sholesin ohjauksessa. Soundi, tyyli ja ohjelmisto, jotka olivat toimineet hänellä erinomaisesti vuosikymmenen alusta lähtien, hylättiin. Kaiken kaikkiaan musiikissa ja musiikkibisneksessä jokainen osatekijä tulisi jatkossa muuttumaan. Brittein saarilta lähestyvä rockin revival-tsunami oli jo vyörymässä kohti Yhdysvaltoja, ja Elvis jäisi armotta sen alle. Vasta toukokuun lopussa, 1966, Elvis palasi gospelalbuminsa How Great Thou Art’in myötä varsinaisten studiolevytysten pariin, ja vähitellen jälleen varteenotettavaksi artistiksi.
It Hurts Me’n ovat levyttäneet ainakin Johnny Hallyday, Ronnie McDowell, Tom Green, Ricky Norton, Teddy Rune, Kevin Löhr, Jerry Jackson, Steven Pitman ja Marco Tulio Sanchez.
Suomessa kappaleen on levyttänyt englanniksi Rock-Ola, varsin onnistuneella versiollaan, ja suomenkielisillä sanoilla Aron, nimellä Koskee.
Ehkä hieman yllättäenkin Elvis otti vielä It Hurts Me’n käsittelyyn vuoden 1968 Comeback Special tv-shownsa tiimoilta. Hän levytti kappaleen uudelleen Western Records’illa, Hollywoodissa 20.–21. kesäkuuta 1968. Kappaletta käytettiin yhdessä tuotannon kohtauksessa, jossa Elvis puolustautuu karatea käyttäen häntä vastaan hyökännyttä miesjoukkoa vastaan. Kohtaus leikattiin pois lopullisesta versiosta, ja se nähtiin vasta tv-spesiaalin uusintajulkaisulla 1980-luvulla. Kyseinen levytys kuitenkin kuultiin jo vähän aikaisemmin, eli vuonna 1978 julkaistulla Elvis – A Legendary Performer Volume 3 -albumilla.
Vaikka vuoden 1968 uusversio onkin jylhä kaikessa rosoisuudessaan, niin se ei saavuta alkuperäisen tulkinnan aistikkuutta. Kaikessa pakahtuneisuudessaan kertomus rakkauden kiirastulessa riutuvasta miehestä, joka epätoivoisesti haluaa naisen, jota hän ei vaan voi saada, iskee Elviksen tulkitsemana kuulijan erityiseen emotionaaliseen kulminaatiopisteeseen. Ensilevytys on ylittämätön.
"Minusta on hienoa, että Elvis levytti yhden kappaleistani, etenkin, kun hän ei enää levytä yhtäkään kappaletta. Tilanne oli uniikki. Jumala on vain siunannut minua. Se oli yksi asia, joka todella vei uraani eteenpäin ja antoi uskottavuutta kirjoittajana.
En tiedä, tuleeko enää koskaan toista artistia, joka olisi lähelläkään hänen tähteytensä suuruutta. Koko Elvis Presley -ilmiössä oli aura, jota ei voi tapahtua enää nykyään. Elvis oli niin iso ilmiö, että en usko, että hän saa koskaan ansaitsemaansa arvostusta erinomaisena laulajana. Hän ei koskaan menettänyt ääntään. Ei edes loppuaikoinaan.
Hän käytti ääntään niin monin eri tavoin. Hän pystyi mihin tahansa. Oli se sitten It's Now Or Never tai Frank Sinatran My Way, Elvis kykeni sen tulkitsemaan ja uppoamaan siihen maailmaan. Sitten hän toisaalta taas saattoi heittää One Night With You'n. Hän lauloi bluesia, hän lauloi rokkia, hän lauloi balladeja, ja hän lauloi kantria. Se poika osasi laulaa! Hän valitsi laulun ja löi siihen oman leimansa. Se oli synnynnäistä.
Et voi elää tällä planeetalla tietämättä kuka on Elvis Presley. Hänen muistonsa on niin elävä ja aina läsnä. Hänellä vain oli se aura, joka kulkee sukupolvelta toiselle." – Charlie Daniels
It Hurts Me (Charlie Daniels/Joy Byers)
It hurts me to see him treat you the way he does
It hurts me to see
sit and cry
When I know I could be so true
If I had someone like
you
It hurts me to see those tears in your eyes
The whole town is talking, they’re callin’ you a fool
For listening to
his same old lies
And when I know I could be so true
If I had
someone like you
It hurts me to see the way he makes you cry
You love him too much, you’re too blind to see
He’s only playing a
game
But he’s never loved you
He never will
And darling,
don’t you know he will never change
Oh, I know he never will set you free
Because he’s just that kind of
guy
But if you ever tell him you’re through
I’ll be waiting for
you
Waiting to hold you so tight
Waiting to kiss you goodnight
Yes,
darling, if I had someone like you