Lauluntekijäkaksikon Sid Tepperin ja Roy C. Bennettin katalogista noukittu Song of the Shrimp, leffasta Girls! Girls! Girls! (Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä!, 1962) on kappale, joka mainitaan lähes järjestään Elviksen yhtenä huonoimpana biisinä. Olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu nimestä. Jos nimi olisi ollut vaikkapa Song of My Love, niin kukaan ei olisi osannut tarttua siihen kriittisillä pihdeillä (rapuvertaus).
Laulu kärsii niin sanotusta Ito Eats -syndroomasta (esitys elokuvassa Blue Hawaii), mikä tarkoittaa sitä, että jos sanat ja konteksti ovat hölmöjä, niin myös biisin pitää olla sitä. Molemmat ovat kivoja ja kevyitä lattareita, jotka Elvis laulaa ja esittää hyvin. Myöhemmin tuli huonompia: Queenie Wahines Papaya ei enää palvele ketään.
Laulu rapuperheen edesottamuksista on kalypsovaikutteinen kreoleperinteisiin nojautuva sympaattinen esitys. Myös esillepano leffassa on metka. Nyt ei edes istuta projisointikankaan edessä, vaan ihan oikeassa aluksessa. Soittoringissä istuvat myös Elviksen ystävät Red West (Elvistä vastapäätä bongoissa) ja Alan Fortas (Elviksen vasemmalla puolella lippalakissaan).
Song of The Shrimp on hyvin outo. Tämä epätavallinen kappale on kauniisti kirjoitettu, hyvin äänitetty, tyylikkäästi sovitettu ja herttaisesti esitetty, mikä tarjoilee erinomaisen tuloksen. Mutta se on silti laulu katkaravuista! – Robert Matthew-Walker, Elvis Presley – A Study in Music (1979)
Australian Elvis-sivut (elvis.com.au) on julkaissut The Sun Postin vanhan artikkelin Sid Tepperistä. Ohessa jutun referointi ja suomennos:
"Sid Tepper kirjoitti Elvikselle 45 biisiä ja satoja muita kappaleita muille artisteille. Ellet puhu Irving Berlinistä tai Rodgersista ja Hammersteinista, lauluntekijöillä ei yleensä ole nimiä. Otetaan esimerkkinä Sid Tepper, joka kirjoitti yli 300 kaikkien aikojen parhaiden artistien äänittämää kappaletta, mutta vain pakkomielteisimmät fanit ovat koskaan edes kuulleet kaverista.
New Yorkissa vuonna 1918 syntynyt Tepper kuvaili laulunteon neroutta itsestäänselvyytenä. 'Se ei ole mitään, mitä voi opettaa', hän sanoi. 'Sinä olet syntynyt sen kanssa'.
Tepper ja hänen kirjoituskumppani Roy C. Bennett ryhtyivät Mills-kustantamon laulujen kirjoittajiksi sadalla dollarilla viikossa. 'Se oli tuolloin paljon rahaa', Tepper sanoi, ja elämä oli hienoa. Heidän ensimmäinen suuri hittinsä tuli vuonna 1948 Red Roses for a Blue Lady -kappaleella. Sen esittivät monet eri artistit, ja kolme eri versiota nousi Billboardin listalle.
'Kolmen vuoden jälkeen päätimme ryhtyä freelancereiksi, jotta voimme levittää ilosanomaa ympäriinsä', Tepper sanoi. Kilpailu oli kovaa, mutta kaksikon aiemmat menestykset kiinnittivät lopulta Elvis Presleyn lähipiirin huomion. Sen jälkeen heillä oli elämänsä matka.
'Tiesit, että kun kirjoitit biisin Elvis Presley -elokuvaan, sitä myytiin taatusti miljoona kappaletta', Tepper sanoi.
Tammikuussa 2002 levy-yhtiö BMG julkaisi kokoelman 52 kappaleesta, jotka Tepper kirjoitti ja Elvis lauloi. Tupla-cd:stä, Elvis Sings Sid Tepper & Roy Bennett, tuli nopeasti keräilykohde, ja sitä painettiin vain 250 000 kappaletta. 'Olin onnekas saadessani kopion', Tepper sanoi.
Samassa kuussa Lisa Marie Presley ja Elvis Presley Enterprises tunnustivat hänen panoksensa Elviksen uralle Memphisissä pidetyssä seremoniassa.
Kyyneleet valuivat pitkin hänen silmäkulmiansa viime viikolla, kun Tepper lauloi cd-soittimensa mukana. 'Olin ennen jäljittelijä-laulaja, joten joskus tein demot, jotka lähetimme Elvikselle', Tepper sanoi.
Elvis kuulosti ammattilaiselta, hän napsautti sormiaan ja lauloi mukana täydellisessä tempossa ja harmoniassa sellaisille klassikoille kuin Lonesome Cowboy, New Orleans, G.I. Blues, Hawaiian Sunset, Song of the Shrimp ja Just for Old Time Sake, balladi, jota Tepperin mukaan Elvis-rakasti, vaikka siitä ei koskaan tullut suurta hittiä.
 |
| Lauluntekijät Sid Tepper (25.6.1918–24.4.2015) ja Roy C. Bennett (12.8.1918–2.7.2015). |
Tepper hymyilee, muistellen Elviksen uskomatonta laulukykyä, joka ulottui bluesista balladeihin:
'Monet ihmiset eivät tiedä, että Elvis ei osannut lukea musiikkia tai soittaa instrumenttia. Mutta hänen ei tarvinnut. Lähetimme hänelle demon, ja hän kuunteli sen kahdesti ja oli heti valmis, aivan kuin olisi laulanut sitä koko elämänsä.
Lempilaulajani oli Frank Sinatra, mutta hän ei ollut läheskään yhtä monipuolinen kuin Elvis. Sinatran kanssa oli vaikea työskennellä, hän oli ammattimainen pilkunviilaaja'.
Suurimman osan urastaan Tepper asui Long Islandilla ja hänellä oli toimisto Manhattanilla, vaikka hän yleensä työskenteli kotona. Sitten, 47-vuotiaana, Tepper koki muutamia vastoinkäymisiä, jotka johtivat hänen eläkkeelle jäämiseensä ja muuttoon Surfsidelle.
Ensin hän sai sydänkohtauksen, jonka hän selittää stressillä. 'Ihmiset luulevat, että lauluntekobisnes on helppoa, mutta siinä on pakko noudattaa määräaikoja', Tepper sanoi.
Nykyään Tepper on kiireinen kustantajiensa ja tekijänoikeuksiensa sekä rojaltimaksujen keräämisen kanssa. Ja kun katsoo hänen kappaleitaan laulaneiden tähtien listaa, se on ällistyttävä.
Ja vaikka Tepperin nimi ei ehkä kuulosta kaikille tutulta, niiden laulajien fanaattisten fanien keskuudessa, joille hän kirjoitti kappaleitaan, Tepper on jumala. Hän vastaanottaa ja vastaa edelleen fanipostiin kaikkialta maailmasta lähes päivittäin.
Vaimonsa menetyksestä ja kivuliaasta niveltulehduksesta huolimatta, joka pitää hänet pyörätuolissa, Tepper saa silti paljon iloa elämästä. 'He jakavat sinulle kortit”, Tepper sanoi, 'ja sinun on pelattava ne.'"
Mielenkiintoinen kuriositeetti kappaleen Song of The Shrimp tiimoilta löytyy kantriartisti Townes Van Zandtin historiasta.
Van Zandt oli kantrin ja folkin lainsuojaton ja laitapuolen kulkija. Hän näki lapsena Elviksen tv:ssä ja sen jälkeen loppuelämän suunta oli sinetöity. Kirjallisesti lahjakas muusikko päätyi Nashvilleen 1967, jossa hän äänitti ensimmäisen albuminsa For the Sake of the Song (1968).
Van Zandt ei koskaan tehnyt varsinaista läpimurtoa, mutta nauttii kunnioituksesta asianharrastajien ja muusikkokollegoiden parissa.
Hänen kappaleitaan on levyttänyt valtava määrä artisteja, kuten Bob Dylan, Willie Nelson, Lyle Lovett, Merle Haggard, Norah Jones, Emmylou Harris, Counting Crows, Steve Earle, Rodney Crowell, Nanci Griffith, Guy Clark, Pat Green, Natalie Maines, Jason Molina, Kevin Morby ja Frank Turner.
Laulaja-lauluntekijä kärsi uransa aikana vakavista päihdeongelmista. Hänen holtiton elämäntyylinsä synnytti monia tarinoita. Häntä luonnehdittiin samalla charmantiksi että karismaattiseksi renttutaiteilijaksi, kuin myös maanisdepressiiviseksi. Hänellä oli diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Van Zandt kuoli uudenvuodenpäivänä 1997. Hän oli kaatunut ja murtanut lantionsa viikkoa aiemmin. Hänet leikattiin sairaalassa ja päästettiin kotiin, mutta menehtyi sydänkohtaukseen samana iltana 52-vuotiaana.
Van Zandt ei kainostellut ottaa ohjelmistoonsa vaikkapa tällaista Elviksen paljon parjattua pientä leffaballadia, kuin Song of the Shrimp (nimellä The Shrimp Song, 1991). Hän näki sellaisissa asioissa merkityksellisyyttä ja puhuttelevuutta, jotka valtaosalta jäi huomioimatta tai jotka vain nojasivat yleiseen mielipiteeseen.
Song of the Shrimp | Radio Recorders, Hollywood | 27.3.1962