Helmikuussa 1976 järjestettiin ensimmäinen, vuoden kahdesta Graceland-sessiosta. Elviksen huushollissa, niin kutsutussa Jungle Room'issa, äänitetty setti sisälsi valtaosin raskassoutuisia balladeja menetetystä rakkaudesta. Piristävän poikkeuksen näihin itkuvirsiin teki Mark "Suspicious Minds" Jamesin (29.11.1940–8.6.2024) kirjoittama Moody Blue.
Mark itse oli
levyttänyt kappaleen
Mercury-levymerkille, vuonna 1975, mutta se jäi ainoastaan kuriositeetin
asemaan. Paikalle siis vaadittiin jälleen tunteiden tulkki, jotta laulu
heräisi henkiin ja painuisi ihmisten sydämiin. Ja Elvis-klassikkohan siitä
tuli.
Videolla biisistä (otto 3) kuullaan hieman harvinaisempi, "italialainen", versio. Kuuntele myös alkuperäinen albumiversio.
Elvis innostui heittämään biisin myös keikalla, Charlottessa, Pohjois-Carolinassa, 21. helmikuuta 1977. Sitä yritettiin jo edellisen illan Charlotten konsertissa, mutta se jäi vain yritykseksi. Seuraavana päivänä siinä onnistuttiin.
Moody Blue'sta löytyy listattuja versioita maailmalta yli 50 kappaletta. Suomessa sitä ovat tulkinneet nimellä Onnettaren poika ainakin Kari Tapio, Pekka Loukiala ja viimeisimpänä vuonna 2019 Jani Matti Juhani, levyllään Jani Matti Juhani laulaa Elvistä.
Kirjassa Counting Down Elvis His Finest 100 Songs (2018), Mark Duffett luonnehtii kappaletta lennokkaasti:
"Moody Blue on Elviksen modernein levytys. Sen johdanto on kuin kunnianosoitus pakettilomille ja jumbo jet -elämäntyylille. Molemmissa, sekä Mark Jamesin että Elviksen versioissa on kantrivokaalit ja samankaltainen sovitus. Kuitenkin, jos Elviksen Moody Blue on kantrilevytys, on se enemmän myöhemmin julkaistun Dr. Hookin When You're in Love with a Beatiful Woman -biisin kaltaista disco-henkistä kantria – liukasta ja sulavaa, enemmän Malibua kuin Memphisiä. Kymmenen gallonan hatut valmiina, mutta ei maatilaa eikä rodeota, vaan enempi Havaiji-paitoja ja villin pidennetyn loman jatkoja varten. Tietenkään Moody Blue ei pääty siihen. Totta tosiaan, se ei varsinaisesti pääty koskaan, eikä edes feidaannu, se vain hiipuu pois. Jos laulun ensimmäinen osio vakuuttaa naisen oikeutta muuttaa mieltään, sen pidennetty loppusoitto vangitsee epämääräisyyden tunteen, joka on tuttu sekä sen musiikillisesta muodostaan että käsittämättömästä emotionaalisesta fiiliksestä. Moody Blue on päättymätön joutsenlaulu artistille, joka ei oikeastaan koskaan poistunut rakennuksesta."
Ken Sharpin kirjassa Elvis Presley – Writing for the King – The Stories Of The Songwriters (2006), Mark James kertoo kappaleesta seuraavaa:
"Kirjoitin Moody Bluen New Yorkissa. Se ei ollut tehty Elvikselle. Yritin vain kirjoittaa todella hyvän biisin. Laulu kertoo naisesta, johon haluaisit tutustua, mutta hän muuttuu joka päivä. (Lausuu sanoja), 'Sometimes it's hard to be a gambler betting on a number that changes every time. When you think you're gonna win, think she's giving in, a stranger is all you'll find.' Et pysty iskemään häntä, koska hän on vapaa sielu. (Lausuu sanoja) 'She's a complicated lady so color my baby a moody blue.'
Tein sopimuksen Mercury Recordsin kanssa muutamasta singlestä ja levytin Moody Bluen. Felton Jarvis soitti minulle ja sanoi, 'Mark, Elvis rakastaa Moody Blueta. Oletko levyttämässä sitä?' Ja sanoin, 'Itse asiassa olen.' Hän sanoi, 'Anna palaa, ja julkaise se, mutta jos se ei ole hitti, me levytämme sen.' Ja niin he tekivät. Felton nimesi myöhemmin yhden varsoistaan Moody Blueksi.
|
| Kropattu kuva Moody Blue -nuottivihosta, vuodelta 1975, jolloin Mark Jamesin versio kappaleesta julkaistiin singlenä Mercury Records -levy-yhtiön toimesta. |
Rakastan Elviksen versiota. Hän teki mielestäni upeaa työtä. Hän levytti sen Gracelandissa. Hän sanoi, 'Miksi en voisi levyttää täällä?' Ja siitä se ajatus sitten lähti. Mielestäni laulu sopii Elvikselle. Se oli täydellinen biisi hänelle. Olin myös todella huolissani, koska se oli paras biisini sitten Suspicious Mindsin, jonka annoin hänen levytettäväkseen.
Halusin, että se tuotettaisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla. Graceland oli asunto, se ei ollut levytysstudio. Kun halutaan tehdä hyviä levytyksiä, buukataan kunnollinen studio, jossa on pelit ja vehkeet ja insinöörit, jotka kykenevät luomaan saundin, jollaista olet hakemassa. Mutta he käyttivät aikaa Moody Bluen levytykseen, ja tekivät hienoa työtä.
Moody Blue oli country-listojen ykkönen, vielä kun Elvis oli elossa. Diggaan sitä, että albumi sai nimen Moody Blue, mutta sydämeni särkyy, koska se oli Elviksen viimeinen studioalbumi. Joten tämä kaikki on minulle katkeransuloista.
Felton soitti minulle, ennen kuin Elvis kuoli ja sanoi, 'Mark, Elviksellä on seitsemän sinun lauluasi, jotka hän aikoo tehdä seuraavalle albumilleen' Elvis halusi tehdä disco-levytyksen, laulustani Disco Rider. Hän rakasti sitä. Elvis myös halusi levyttää kaksi balladiani, jotka olisivat sopineet hänelle hienosti, nimeltään Who's Loving You ja Dream On Me.
Elvis oli rehellinen ja suoraviivainen. Hän teki, mitä hän halusi. Hän oli vapaa sielu ja hänellä oli yksi mahtavimmista ja rikkaimmista lauluäänistä alalla. Hän pystyi laulamaan rokkia, gospelia, kantria ja soulia, ehkä jopa oopperaa. Hän pystyi laulamaan mitä vain."
Elviksen viimeinen, heinäkuussa 1977, julkaistu studioalbumi sai kasteessa nimen Moody Blue. Vuonna 1992 RIAA (Recording Industry Association of America) myönsi sille tuplaplatinalevyn.
Moody Blue | Graceland, Memphis | 4.2.1976