Twenty Days And Twenty Nights | 1970

Twenty Days And Twenty Nights löytyy marraskuussa 1970 julkaistulta albumilta Elvis – That's The Way It Is, joka koostui kesäkuussa nauhoitetuista studiokappaleista ja elokuun Las Vegas-sesongilla äänitetystä livemateriaalista. Samannimisen dokumenttielokuvan kylkiäisenä ilmestynyt levy kipusi korkeimmillaan Billboardin listasijalle 21 ja Briteissä sijalle 12. Albumille myönnettiin kultalevy kesäkuussa 1973, ja se päivitettiin platinaan maaliskuussa 2018.

Neljäs päivä kesäkuuta, armon vuonna 1970, Elvis kurvasi amerikanraudallaan RCA:n studion pihalle Nashvilleen levyttääkseen tolkuttoman määrän biisejä. Niitä kertyi viisi päivää kestävissä sessioissa lopulta yli kolmekymmentä. 

Sessiot aloitettiin rauhallisella, country-tempoa noudattavalla esityksellä Twenty Days And Twenty Nights, joka esitteli kuuntelevalle yleisölle aikuisemman Elviksen. Levytys asetti suuntaviivat pääsääntöisesti koko 1970-luvun Presley-tuotannolle.

Kappaleen tekijä Clive Westlake on kertonut siitä seuraavaa:

"Lauluni välitettiin Freddy Bienstockin kautta Carlin Music'ille. Hänellä oli erityinen suhde Eversti Parkerin kanssa, sekä henkilökohtainen että ammatillinen.

Dusty Springfieldiä lukuunottamatta, kukaan artisti ei ole noussut demojemme tasolle, joita teimme biiseistämme, ja siihen joukkoon kuuluu myös Elvis. Twenty Days And Twenty Nights oli kirjoitettu Glen Campbell mielessä. How The Web Was Woven kirjoitettiin Wilson Pickett'ille. It's A Matter of Time oli vain laulu, jonka tein. 

Niihin aikoihin, kun Elvis levytti nuo kappaleet, hän oli todennäköisesti laulajana surkeimmillaan, mutta silti se Elviksen taika puskee niistä lävitse.

Vaikka en noihin aikoihin ollutkaan Elvis Presleyn fani, niin tunnistin kyllä hänen suuruuteensa viihdyttäjänä. Myöhemmin elämässä tulin faniksi. Nautin hänen varhaiskautensa tuotannostaan. Hän oli Memphis-saundin ruumiillistuma, ja koska asuin Nashvillessa, minulla oli kunnia soittaa lähes kaikkien muusikoiden kanssa, jotka työskentelivät myös Elviksen kanssa. 

En koskaan tavannut häntä, mutta Paul Rich, Carlin Music'ista istui Elviksen kanssa hotellihuoneessa, kun hän lauloi Paulille It's A Matter of Time'n. Muistan Elviksen jonakin sellaisena, jota ei koskaan enää tule tapahtumaan. Hän oli SE."

Vuonna 1971 kappaleesta julkaistu nuottivihko.

Westlaken lausunto Elviksestä surkeana laulajana on vähintäänkin hämmennystä herättävä. Perustaako hän sen johonkin yleiseen mielipiteeseen siitä, että Elvis oli jo mukamas loppu 1970-luvulla? Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten hyvin tiedämme. 

Elvis itse asiassa oli juurikin näissä Nashvillen sessioissa väkevimmillään – raakana ja hiomattomana, kuin koko kyseisellä vuosikymmennellä enää koskaan, vaikka se varsinaisesti ei kyseisessä Westlaken biisissä tulekaan kovin hyvin esille. Mutta yhden ihmisen mielipidettä ei kannata liian pitkäksi aikaa jäädä pohtimaan, etenkin kun se ei sisällä minkäänlaisia perusteluja.

Kappaleen toinen tekijä Ben Weisman oli kollegaansa myötämielisempi:

"Twenty Days And Twenty Nights oli viimeinen omista kappaleistani, jonka Elvis levytti. Hän teki siinä loistavaa työtä, ja he julkaisivat siitä melkein singlen tuolloin. Erinomainen esitys."

Shane Brown, kirjassaan Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener's Guide tarjoilee myös erilaista näkemystä aiheeseen:

"Ensimmäinen äänitetty kappale oli uusi balladi, Twenty Days and Twenty Nights. Välittömästi huomaa, että '70-luvun Elvis' -ääni oli nyt täysin saanut yliotteen. Raa'at ja hieman karkeat soundit, jotka olivat olleet Elviksen laulussa mukana vuoden 1968 tv-spesiaalista lähtien, loistivat nyt poissaolollaan. Niiden tilalle oli tullut hiotumpi, rikkaampi, täyteläisempi lauluääni, joka pystyi tuottamaan paljon voimakkaamman saundin. Elviksen uuden äänen voimallisuus pysyy kuitenkin kurissa tässä ensimmäisessä kappaleessa, joka on hyvin muotoiltu kokonaisuus aikuisten nykypoppia, höystettynä mielenkiintoisella (ja melko vaikealla) melodisella linjalla ja tarinalla, jonka Elvis kertoo sitoutuneesti."


Elvis esitti kappaleen vain yhden kerran livenä (Las Vegas 12.8.1970, Dinner Show), juurikin yhdessä niissä konserteista, joissa MGM:n kamerat olivat kuvaamassa. Dokumenttiin tarvittiin runsaasti myös uutta materiaalia, mutta esitystä ei kuitenkaan nähty elokuvassa. Se julkaistiin vasta vuonna 1992, harvinaista matskua sisältävällä The Lost Performances -vhs-videolla, jota muuten ei tähän päivään mennessä ole virallisesti julkaistu digitaalisessa muodossa. Lopulta biisi kuitenkin sisällytettiin elokuvan uudelleen editoituun versioon That's The Way It Is – Special Edition, joka ilmestyi vuonna 2001. Siinä Elvis on harjoittelemassa kappaletta MGM:n Soundstagella heinäkuussa 1970. Oheisella videolla nähdään sekä treenit että live-esitys.

Twenty Days And Twenty Nights | RCA Studio B, Nashville, Tennessee | 4.6.1970

Pasi Välimäki

Olen Elvis-harrastaja jo vuodesta 1977 lähtien. ElvisMesta-blogin (elvismesta.blogspot.com) tarkoituksena on jakaa omaa vuosien varrella kertynyttä tietämystä Elvis Presleystä. Lisäksi medioissa näkee artistiin liittyen usein väärää tietoa, asiavirheitä ja turhia uskomuksia, joihin sivut pyrkivät omalta osaltaan tuomaan oikaisua ja samalla toimimaan lähdeaineistona kaikenlaiseen julkaisutoimintaan. Tietenkin tarkoitus on myös tarjota mielenkiintoista sisältöä faneille ja muille asiasta kiinnostuneille.

MusaMesta-blogi (musamesta.blogspot.com) on perustettu alustaksi kaikenlaiseen musiikkiin liittyvään häröilyyn. Fokus on konserttimuisteluissa, netistä bongatuissa videoissa/biiseissä ja artistidiggailussa. Olen kuitenkin antanut itselleni täyden vapauden toimia, kunhan se vain jotenkin liittyy musiikkiin – elämän pituiseen intohimooni.

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!

Uudempi Vanhempi

نموذج الاتصال