Elokuussa 1956 Elvis aloitti yhdeksän päivää kestävän (3.–11.8.) ja seitsemän kaupunkia kattavan Floridan kiertueen. Median edustajia pyöri kuin kärpäsiä kohua aiheuttaneen nuorisonvillitsijän ympärillä. Tampa Tribunen toimittaja Paul Wilder oli paikalla 6. elokuuta, kun Elvis oli konsertoimassa Lakelandissa ja siellä sijaitsevassa Polk Theatre'ssa. Wilder jututti Elvistä teatterin takahuoneessa ja onnistuikin saamaan artistilta yhden hänen pisimmistä 50-luvun haastatteluistaan, joka julkaistiin TV Guide -lehdessä syksyllä 1956.
Toimittaja ei ollut lähtenyt liikenteeseen täysin puhtain paperein, sillä hänen tarkoituksenaan oli provosoida nuorta showbisneksen tulokasta. Wilder luki Elvikselle otteita 4. elokuuta julkaistusta Miami Daily News -lehden kolumnista, jossa toimittaja Herb Rau haukkuu tähden suorasukaisesti, alatyylisillä luonnehdinnoilla höystettynä. Wilder onnistuu ainakin osittain tavoitteessaan, sillä Elvis antaa samalla mitalla takaisin, kuitenkin sanomisensa järkevästi perustellen. Haastattelu on joka tapauksessa harvinainen lajissaan, sillä lausunnot ovat sellaisia, joita Elviksen suusta ei ole totuttu kuulemaan.
TV Guide julkaisi haastattelun kolmessa osassa, alkaen 8. syyskuuta, vain päivää ennen Elviksen ensimmäistä esiintymistä Ed Sullivanin isännöimässä suositussa tv-show'ssa. Ohjelmaa promottiin myös RCA:n julkaisemalla yksipuolisella EP-levyllä, TV Guide Presents Elvis Presley, joka sisälsi otteita haastattelusta, ja jota jaettiin ainoastaan radioiden soitettavaksi. Nykyään levy on keräilyharvinaisuus, joita on tähän päivään säilynyt vain muutama kappale – väärennöksiä löytyy sitäkin enemmän.
Poimintoja haastattelusta julkaistiin albumilla A Legendary Performer Vol. 3, vuonna 1979. Ger Rijffin kirjassa, 60 Million Viewers Can't Be Wrong (1994), haastattelu oli sekä luettavissa että myös kuultavissa ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan sen kylkiäisenä tarjotulla cd-levyllä. Sittemmin haastattelu on julkaistu myös Jerry Osbornen kirjassa Elvis – Word for Word (1999), jota on käytetty apuna myös oheisessa suomennoksessa.
Elvis: Well, ah...
Paul Wilder: "Idiootin ilonaihe..."
Elvis: Kutsuiko hän minua idiootin ilonaiheeksi? Hänhän sanoi, että kaikki nuoret ovat idiootteja, että heitä olisi läimäytettävä suulle.
PW: Annas kun luen tämän sinulle. Se menee ehkä vähän erilailla. "Kun tämä päivä on ohi, niin epäterve lauma Miamin alaikäisiä teinityttöjä on häpeilemättä kirkunut keuhkonsa pihalle ihaillessaan nykyajan suurinta showbisneksen friikkiä. Seitsemässä showssaan, eilen ja tänään, esiintyjänä lahjaton Elvis Presley on ratsastanut joukkohysterian aalloilla." Mitä mieltä olet jutusta "Lahjaton esiintyjä"?
Elvis: En tiedä. En viitsi edes ajatella sitä. Eihän hän ole muuta kuin idiootti, kirjoittaessaan näitä juttujaan. Hän ei vaan halua myöntää, että on jo liian vanha pitämään hauskaa.
PW: (Nauraa). "Hänen yleisönsä koostuu keskimäärin parista tuhannesta muksusta show'ta kohden ja suurin osa heistä on tyttöjä. Elvis ei osaa laulaa eikä soittaa kitaraa." Osaatko soittaa kitaraa?
Elvis: En, enkä osaa laulaakaan, mutta jotkut tykkäävät siitä.
PW: "Eikä hän osaa tanssia."
Elvis: Enkä osaa tanssiakaan. Osaan vain lukea Herb Rau'n artikkeleita lehdestä. Sen vain osaan.
PW: “Kuitenkin hänen showssaan on kaksi tuhatta idioottia, jotka huutavat joka kerta kun hän avaa suunsa, räimäyttää kitaraansa tai heiluttaa lantiotaan kuin kuka tahansa strippari kaupungissa.” Heilutatko lanteitasi kuin kuka tahansa kaupungin strippari?
E: No, hänen se pitäisi tietää. Niissä paikoissahan hän varmasti viettää aikaansa.
|
| "Nykyajan showbisneksen suurin friikki" esiintymässä yhdessä Miamin Olympic Theatre'n kolmesta konsertista, 3. elokuuta 1956. |
PW: “Vuosikymmenen aktiivisen ja ammattimaisen showbisneksen tapahtumien seurannassa emme ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa", Rau sanoo.”Emmekä voi sitä ymmärtää. Etulinjan jalkaväkidivisioona ei koskaan kirkunut Bob Hopelle kuten järjettömät nuoret huutavat Elvis Presleylle. Judy Garland tyrmäsi yleisönsä Palacessa, mutta Olympian bileissä ei kuultu mitään. Eikä kuultu Al Jolsonin kunnianpäivinä sen paremmin kuin Frank Sinatrankaan tai Will Rodgersin tai Jerry Lewiksen tai Bing Crosbyn. Jos se, mitä Elvis Presley tarjoilee on viihdettä, niin meidän on parasta luovuttaa. Olemme ylittäneet oman teini-ikämme, mutta emme ole kuitenkaan vielä niin muinaisia, ettemmekö voisi arvostaa sitä, mikä vetoaa nuorisoomme. Paitsi Presleyn kohdalla. Ennen lavatoimitusta on lämmittelyohjelma kirkumisille. Lyhytelokuvien joukossa on rock and roll tapaus Bill Haley and His Comets. He kirkuvat ja huutavat sillekin koko esityksen ajan. Ellei palomiehiä ja poliiseja olisi he varmasti myös tanssisivat käytävillä. Kirkumislämmittelyrutiini muistuttaa toisenlaisen filmin esillepanosta ennen toisenlaista esitystä toisenlaisessa talossa.”
E: Sir, nämä nuoret ovat maksaneet nähdäkseen shown pitääkseen hauskaa. Tuo, mikä hänen nimensä nyt olikaan? On saattanut pitää hieman hauskaa nuorena, tosin epäilen sitä.
PW: Rau. Herb Rau.
E: Herb Rau, oli kuka tahansa. En halua halventaa herra Rau'ta, mutta minusta hänen ei pitäisi kutsua noita nuoria idiooteiksi. Koska he ovat jonkun lapsia. Kunnollisia lapsia, jotka on kasvatettu kunnollisissa kodeissa. Ei hänellä ole mitään oikeutta sanoa heitä idiooteiksi. Jos he haluavat maksaa huutamisesta, hyppimisestä, niin se on heidän asiansa. Jonain päivänä he kasvavat ulos siitä, mutta heidän ollessa vielä nuoria, sallikaamme heidän pitää hauskaa. Ei anneta ainakaan yhden vanhan miehen, joka on liian vanha liikkumaan ja istumaan, kutsua heitä idiooteiksi. Hehän ovat ihmisiä kuten hänkin.
Oudointa Elviksessä on, että hän on mitä ilmeisemmin vain mukava tyyppi, joka on eksynyt keskelle rahamyrskyä. Ensimmäisen esityksensä jälkeen kulissien takana annetussa haastattelussa hän käyttäytyi kuin 21-vuotias poika, jolta toimittajat kysyivät kysymyksiä. Vain hieman peloissaan ja varmana siitä, että he yrittivät painostaa häntä sanomaan vääriä asioita. – Elvalee Donaldson (Lakeland Ledger, 7.8.1956)
PW: Okei. Palataan lainaukseen. "He eivät voi pitää Presleystä hänen äänensä tai kitaransoittonsa vuoksi, olivatpa ne kuinka surkeita hyvänsä. Eivät he noiden seikkojen takia voi häntä ihailla, koska he kirkuvat niin kovaa, ettei hänen laulunsa sen paremmin kuin kitaranrämpytyksensäkään kuulu.” Rämpytätkö kitaraasi?
E: Taon sillä rytmiä. Olen tehnyt niin jo useita vuosia. En ole mikään ekspertti. Mutta sanonpa vaan – lisäisin tämän edelliseen sanomiseeni hänestä – useimmat aikuiset ovat oikein mukavia. He ovat ymmärtäväisiä. Heitä on tullut luokseni sadoittain sanomaan etteivät pidä musiikistani, mutta heidän lapsensa pitävät siitä ja niin edelleen. Jos he (lapset) pitävät siitä, ja minä (tarkoittaa aikuisia) en saa siitä mitään irti, koska silloin kun minä olin nuori, niin pidin charlestonista, foxtrotista ja milloin mistäkin. He ovat älykkäitä aikuisia. Tarkoitan, että eivät he mollaa ketään hauskanpidosta.
|
| Mainosjuliste Polk Theatre'n kolmesta saman päivän sisällä pidetystä konsertista. |
PW: Okei, takaisin lehtileikkeeseen. "Mitä jää jäljelle ovat valitettavasti nuo lanneliikkeet. Siihen on kiteytetty hänen koko vetovoimansa ydin – seksuaalinen kiihotus." Miten vastaat tähän?
E: Lantiollani ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä minä teen. Minä vain eläydyn musiikin rytmiin. Hypin ympäriinsä sen tahdissa, koska nautin siitä mitä teen. En yritä olla vulgaari. En yritä kaupata seksiä. En halua näyttää vulgaarilta ja ilkeältä. Nautin tekemisistäni ja yritän vain ottaa siitä kaiken irti.
PW: Mistä sait nimen “Elvis the Pelvis” ("Lantio-Elvis")?
E: Joltakin samanlaiselta tyypiltä, joka on kirjoittanut tuon artikkelin.
PW: Onko sinulla aavistustakaan keneltä?
E: Ei, sir. Toivoisin tietäväni. Mutta en tiedä. Lisäksi en haluaisi itseäni kutsuttavan nimellä “Elvis the Pelvis", Se on lapsellisin ilmaisu mitä olen aikuiselta kuullut. “Elvis the Pelvis". Mutta jos he haluavat sillä nimellä kutsua minua, en voi asialle mitään. Se on vain hyväksyttävä. Kuten on hyväksyttävä hyvät ja pahat... pahat ja hyvät asiat.
PW: Okei, palataan lainaukseen. "Emme ole sievistelijöitä, mutta voisimme tarjota lahjaksi noille 14 tuhannelle alaikäiselle Miamin tytölle, jotka henkisesti ja vokaalisesti polvistuvat Elvis Presleyn edessä kuin hän olisi fetissi, tukevan läimäyksen suulle." Onko sinulla kommenttia tähän?
E: On, mutta en usko, että minun kannattaa sanoa sitä.
PW: Okei, okei. Tämä ei tule radioon, vaan TV Guideen.
E: TV Guideen. En usko, että minun pitäisi sanoa sitä.
PW: Okei.
E: Koska olen laulaja enkä nyrkkeilijä.
PW: He kysyvät myös (nauraa) mistä sait tyylisi?
E: En tiedä. En todellakaan tiedä. Aloin vain tehdä sitä mitä nytkin teen.
PW: Oletko nähnyt kenenkään toisen tekevän samoin?
E: En. sir. Enpä ole.
PW: Oletko lisännyt esitykseesi mitään aloitettuasi show-bisneksessä vai onko tässä kaikki?
E: En. sir. Olen aina tehnyt näin. Olen ollut mukana kuvioissa, anteeksi, vain puolitoista vuotta ja olen koko ajan toiminut samoin. En ole lisännyt tai poistanut mitään.
|
| Elvis esiintyi 6. eiokuuta 1956 kolmessa konsertissa 1400-paikkaisessa Polk Theatre'ssa, joka valmistui vuonna 1928 (kuva vuodelta 1939). Julkisivu on tähän päivään asti säilynyt lähes ennallaan, koska vuonna 1993 rakennus merkittiin Historiallisten paikkojen kansalliseen rekisteriin (National Register of Historic Places). |
PW: Oliko ensimenestyksesi – tarkoitan – tapahtuiko läpimurtosi levyjen vai henkilökohtaisten esiintymistesi välityksellä?
E: Levyni alkoivat myydä hyvin ja sitten...
PW: Levyjäsi siis myytiin ennen kuin menestyit esiintyjänä?
E: Aivan, sir.
PW: Arveletko, että liikehdintäsi on pelkästään lisänä esiintyessäsi tai... luuletko liikehdinnän tehneen sinut kuuluisaksi vai onko se laulutyylisi?
E: En tiedä, sir. En osaa vastata siihen.
PW: Sinulla ei ole siitä mitään käsitystä?
E: En osaa vastata tuohon.
Elvis myönsi, yleensä kera hyväluontoisen virnistyksen, joka toisinaan muuttui suorasukaiseksi nauruksi, että useimmat hänestä kirjoitetut asiat eivät pidä paikkaansa. "Vain villejä lehdistön juttuja ja temppuja", hän sanoi. – Elvalee Donaldson (Lakeland Ledger, 7.8.1956)
PW: Okei. luin jostain leikkeen, joka nimitti sinua “Holy Rolleriksi'*...
E: En ole koskaan käyttänyt tuota ilmaisua (kiivastuneena) Se on tyystin toinen juttu. Kuulun First Assembly of God -kirkkoon. joka on Holiness-kirkko. Minut kasvatettiin First Assembly of God -kirkon oppien mukaan. Ja sitten joku tyyppi kutsui heitä Holy Rollereiksi.
PW: Ok, ymmärrän.
E: Siellä se alkoi. Kävin aina kirkossa, missä ihmiset lauloivat. Seisoivat ja lauloivat kuorossa ja ylistivät jumalaa. En ole koskaan käyttänyt ilmaisua “Holy Roller".
PW: Käytkö vielä kirkossa?
E: Aina kun saan tilaisuuden. Minulla ei ole enää mahdollisuutta käydä niin usein kuin ennen, koska olen lähes koko ajan tien päällä.
PW: Onko Holiness-kirkoissa pirteätä musiikkia?
E: “Pirteätä" musiikkia? He laulavat hymnejä ja spirituaaleja. Siellä lauletaan enimmäkseen hengellistä musiikkia.
PW: Laulavatko he rytmikkäitä lauluja?
E: Kyllä, sir. Joskus he laulavat.
PW: Kauanko olet käynyt siinä kirkossa?
E: Siitä lähtien, kun osasin kävellä.
PW: Noin viisi-kuusivuotiaasta?
E: Kyllä, sir.
PW: Uskotko, että jotain niistä rytmeistä on siirtynyt myös lauluusi?
E: Ei se niin mene! Ei ollenkaan niin! Jossakin artikkelissa väitettiin hyppimiseni johtuvan uskonnostani. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä teen nyt, koska esittämäni musiikki ei ole uskonnollista musiikkia. Uskonnollisella taustallani ja laulutyylilläni ei ole mitään yhteyksiä.
|
| Elvis Polk Theatre'n takahuoneessa, seurassaan fani, Sharon Spencer. |
PW: Muistatko ensimmäisen kerran, kun lauloit julkisesti?
E: Muistan, sir. Olin kymmenen tai yhdentoista ikäinen. Esiinnyin markkinoilla, amatööreille tarkoitetussa ohjelmassa.
PW: Liikehditkö silloin paljon?
E: En laulanut nykyisen tyylisiä lauluja. Kukaan ei tuolloin ymmärtänyt rock'n'rollin päälle mitään.
PW: Kun kuuntelet rock'n'rollia, saako se sinut syttymään?
E: Ei, jos vain kuulen sitä radiosta. Kun esitän sitä lavalla niin on pantava pystyyn show. Muutenhan ihmiset voisivat ostaa vain levyjäsi kuullakseen sinun laulavan. Heidän ei tarvitsisi lähteä sitä varten baanalle. On tehtävä show yleisön vetämiseksi. Jos vain laulaisin seisaaltani liikauttamatta lihastakaan, ihmiset sanoisivat: “Hyvänen aika, yhtä hyvin voin jäädä kotiin ja soittaa hänen levyjään." Sinun on tarjottava heille show. Jotain mistä puhua.
PW: Tässä showssa – olemmehan vakuuttuneet, että se on show? Mistä sait ajatuksen yhtäkkisestä toiminnan kasaamisesta? Oletko koskaan nähnyt kenenkään muun liikkuvan yhtä paljon?
E: En, sir. En ole milloinkaan nähnyt.
PW: Onko kukaan showmies koskaan neuvonut sinua kuinka on meneteltävä?
E: Kukaan ei ole koskaan opastanut minua.
PW: Aha. Milloin käytit ensimmäisen kerran noita nopeita liikkeitä?
E: Heti esiintyessäni ensimmäistä kertaa levytykseni jälkeen. Olin esiintymässä Memphisissä, kun aloin tehdä niin. Suuri ulkoilmatilaisuus avoimella näyttämöllä. Astuin näyttämölle pelosta jäykkänä. Se oli ensimmäinen esiintymiseni suurelle yleisölle ja tulin lavalle ja esitin rytmikästä kappaletta – yhtä ensimmäisistä levytyksistäni – ja kaikki huusivat. Enkä tiennyt miksi he huusivat. Kaikki vaan kirkuivat ja silleen. Poistuessani lavalta managerini kertoi minulle, että he huusivat, koska heilutin jalkojani. En ollut tietoinen mitä olin tehnyt.
PW: Kuka oli managerisi?
E: Bob Neal.
PW: Okei.
E: Niin sitten menin takaisin ja hetkutin hiukan lisää. Mitä enemmän sitä tein, sitä hullummaksi yleisö tuli.
|
| Musisoimassa Polk Theatre'n takahuoneessa. Pianon näppäimistöä tapailemassa myös Elviksen lapsuudenystävä Red West. |
PW: Okei. Nyt kysymykseen. Toisin sanoen löysit tyylisi, kun yleisö tykkäsi hetkuttelusta? Päättelit, että mitä enemmän hytkyn, sitä enemmän he tykkäävät. Niinpä sinä nyt tarjoat heille koko hoidon.
E: Juuri niin.
E: Sanonpa tämän, sir ennen kuin jatkamme. Palaamme takaisin lähtökohtaamme: toimittajiin. Liikkeellä on semmoinen huhu, ettei minulta liikene aikaa toimittajille. Vastaan vain: yes, sir tai no. Se ei ole totta. En ole käännyttänyt ensimmäistäkään reportteria toistaiseksi. En ole koskaan käännyttänyt ainuttakaan tiskijukkaakaan. Tiedän etten voi vierailla radioasemilla niin taajaan kuin haluaisin, koska minulla ei ole aikaa. Mutta en ole koskaan kieltäytynyt haastattelusta. En ole milloinkaan ollut röyhkeä kenelläkään ja olen puhunut heidän kanssaan niin kauan kuin juttua on riittänyt. Ihailen heitä... koska he pitävät meidät leivän syrjässä. Sanomalehtien kolumnistit, tiskijukat ja toimittajat – me kaikki teemme työtä yhdessä.
PW: Tiedätkö tai onko sinulla aavistustakaan onko kritiikki vahingoittanut tai edistänyt uraasi?
E: En tiedä, sir. Toivoisinpa tietäväni.
PW: Yhdytkö mielipiteeseeni, että kritiikki on vauhdittanut uraasi koska jokainen tölväisy on aiheuttanut puolustuksen vastahyökkäyksen sinun pelastamiseksesi. Jokainen isku on siis vauhdituksen arvoinen niin sanoakseni?
E: No, siinä on ajatusta.
Kissa (The Cat) ei kuulu niihin lempinimiin, joihin hän suhtautuu suopeasti. "En ole mikään hiton kissa", hän sanoi. "Kissa on eläin." Hän sanoi myös, että nimi "Lantio-Elvis (Elvis the Pelvis)" kuvottaa häntä. – Elvalee Donaldson (Lakeland Ledger, 7.8.1956)
PW: Nyt sitten uusi kysymys. Mikä oli reaktiosi NBC:n kommenttiin, heidän kuultuaan Sullivanin palkanneen sinut ohjelmaansa. Siellä sanottiin sinun olevan vain välähdys vaskoolissa?
E: Ehkä he ovat oikeassa. En tiedä. Kukaan ei tiedä itse asiassa. Jos tietäisin, olisin nero. Sitä en ole.
PW: Okei. Tuo oli hyvä vastaus. Seuraava kysymys. Näyttelijänurastasi. Onko sinulla suunnitelmia näyttelijänurallesi?
E: On, sir. Niitä minulla on.
PW: Sinulla on nyt sopimus... ?
E: Paramountin kanssa.
PW: Ja kuinka pitkälle ajalle?
E: Seitsemälle vuodelle.
|
| Polk Theatre'n takahuoneen portaikossa. |
PW: Seitsemän vuotta ja kuinka monta elokuvaa?
E: Elokuva vuodessa.
PW: Elokuva vuodessa? Voitko sanoa keskimääräisen palkkiosi seitsemälle vuodelle, jonka tulet saamaan?
E: En, sir. Sitä ei ole julkistettu.
PW: Onko sinulla aiempaa kokemusta näyttelijänä?
E: En ole eläissäni lukenut repliikkiäkään.
PW: Kuinka olet ajatellut opiskella näyttelijäksi?
E: Sir, en usko, että näyttelijäksi voi opiskella. Luulen, että sitä vain... sinulla on ehkä jonkin verran lahjoja, joita sitten kehitellään. En usko, että näyttelijäksi opiskellaan. Jos oppisit näyttelijäksi... siis et olisi todellinen näyttelijä, olisit epäaito.
PW: Oletko saanut näyttelemisen suhteen neuvoja keneltäkään, esimerkiksi Tom Parkerilta?
E: Otan neuvoja vastaan keneltä tahansa.
PW: Onko kukaan vastuussa sinun avustamisestasi?
E: Eversti on vastuussa avustamisestani kaikessa, mutta olen myös puhunut vanhojen näyttelijöiden ja tuottajien sekä Hollywoodin ohjaajien kanssa. He neuvovat aina.
PW: Uskotko olevasi näyttelijä?
E: No, enpä sanoisi niinkään, mutta minulla on sanottu olevan mahdollisuuksia. Olin koekuvauksessa – ja kuten sanoin en ole koskaan opiskellut näyttelemistä enkä esiintynyt näytelmissä tai mitään sellaista. Minä vain... menin sinne – osasin roolini, He olivat lähettäneet sen minulle ennen kuin menin Hollywoodiin.
PW: Kuinka iso rooli se oli? Kuinka monta sivua?
E: Uskoisin sitä olleen viidentoista sivun verran. Tunsin roolini ja yritin laittaa itseni näyttelemäni henkilön asemaan. Yritin näytellä niin luontevasti kuin osasin.
PW: Oliko paikalla ketään suuria pomoja, jotka olisivat hyväksyneet testin?
E: Sinä tarkoitat... ?
PW: Elokuva-alan pamppuja?
E: Kaikki he näkivät sen.
PW: Oletko toiveikas tulevan näyttelijänurasi suhteen?
E: Olen. Uskon nauttivani siitä.
PW: Ja tuleeko näyttelemisestä pääasiallisin tulolähteesi?
E: En tiedä.
PW: Odotetaan ja katsotaan. Seuraava kysymys. Oletko ajatellut omaa tv-showta?
E: En. Sitä en ole koskaan harkinnut.
PW: Jos ei, niin miksi ei?
E: En vain ole valmis siihen vielä.
PW: Tarkoitat, ettet nykyisen kokemuksesi pohjalta ole vielä siihen valmis?
E: Juuri niin. Niin se on.
|
| "Kitaranrämpyttäjä" Polk Theatre'n lavalla. Taustalla tukemassa tutut miehet: rummuissa D.J. Fontana ja pystybassossa Bill Black. |
PW: Seuraava kysymys. Keitä ovat kiihkeimmät ihailijasi? Mihin ryhmään sanoisit heidän kuuluvan?
E: No, enpä tiedä. Nuoret, luulisin.
PW: Oletko nähnyt vanhempien ihmisten innostuvan, kun olet paikalla, muistatko?
E: En siitä, kun olen paikalla.
PW: Tai heidän pyrkineen luoksesi?
E: Olen nähnyt useita aikuisia.
PW: Miehiä tai naisia?
E: Enimmäkseen naisia – hyppimässä ja kirkumassa.
PW: Muistatko nähneesi harmaatukkaisia naisia hyppimässä?
E: Näin yhden Tampassa, Floridassa. Se oli eilen.
PW: Siis se oli elokuun viidentenä?
E: Elokuun viidentenä. Kuuden- tai seitsemänkymmenen ikäinen rouva. Täysin harmaapäinen – taputti käsillään tahtia muiden mukana.
PW: Mutta useimmat ovat nuoria tyttöjä. Entä pojat?
E: No, pojat, he tuntuvat pitävän musiikista.
"En kerää nallekarhuja enkä koskaan ole purrut toimittajatyttöä. Ne ovat lehdistön temppuja. He ovat varmaan keksineet kaiken, koska en tiedä, mistä he ovat koskaan kuulleet sellaisia juttuja." – Elvalee Donaldson (Lakeland Ledger, 7.8.1956)
PW: Kuka tämä paikalle ilmaantunut poika on? Mikä on nimesi?
Poika: (tavaa nimensä useampaan kertaan) – Jerry Jambrell.
PW: Kerropa mielipiteesi, jonka kerroit minulle autossa, tullessamme tämän iltaiseen konserttiin?
Poika: Sanoin pitäväni Elvis Presleystä yhtä paljon kuin jotkut tytöt.
PW: Ja miksi?
Poika: Minä vain pidän hänen tyylistään.
PW: Ja hänen rytmistään?
Poika: Niin, sir.
PW: Okei. Siinäpä välirepliikki. Ja minkä ikäinen poika olet?
Poika: Viisitoista.
PW: Viisitoistavuotias poika, joka oli tullut katsomaan illan esitystä ja sanoi pitävänsä siitä yhtä paljon kuin tytöt rytmin ja toiminnan vuoksi. Seuraava kysymys. Entäpä pikkulapset? Onko konserteissasi niitä... ennen kuin menemme seuraavaan kysymykseen.
E: Aika monta. Itse asiassa luulen heitä olevan enemmän kuin aikuisia.
PW: Kuinka kohtelet nimikirjoituksen metsästäjiä?
E: Mitä tarkoitat?
PW: Annatko nimikirjoituksesi jokaiselle, joka pääsee riittävän lähelle?
E: Jokaiselle, joka tavoittaa minut annan aina nimikirjoitukseni. En koskaan käännytä ketään pois.
|
| "Järjettömät nuoret huutavat Elvis Presleylle" Polk Theatre'n katsomossa. |
PW: Joskus hylkäät teattereiden sinulle tarjoaman suojelun – paikannäyttäjien ja sen tapaisten – ja puristat joidenkin kättä, jopa kurkotat kaiteen yli ja muuta sellaista. Tai avaat autosi ikkunan, vaikka tiedät ettei sinun pitäisi. Miksi kuitenkin teet niin?
E: Koska en halua... jos en joutuisi väkijoukon ahdistamaksi revityttämään vaatteitani ja muuta sellaista – menisin suoraan ihmisjoukkojen keskelle. Mutta... en halua käännyttää pois ainoatakaan nimikirjoituksenpyytäjää, kuvien ostajaa, joka haluaa kuviinsa nimmarin.
PW: Kuinka monta nimikirjoitusta annat päivittäin?
E: Enpä tiedä, mutta en halua käännyttää ketään pois moisessa tilanteessa. No, useimmiten väkeä on niin paljon, ettei kaikille ole mahdollista antaa nimmaria.
PW: Oletko huomannut tyttöjen, jotka kirkuvat ja huutavat eniten onko suurin osa heistä blondeja? Oletko huomannut?
E: Sillä ei ole mitään merkitystä.
PW: Näyttää siltä kuin useimmat näkemäni tytöt olisivat valkaistuja blondeja. Oletko sinä...?
E: En ole nähnyt niin monia. Heitä oli enemmän Tampassa. Yhtenä päivänä näin heitä enemmän kuin missään muualla.
PW: Tilanne on siis paikallinen?
E: Ehkä se on kaupungin muoti-ilmiö. Ei se tarkoita... ristiverisiä, punapäitä, raidallisia... (nauraa)
PW: Onko useimmilla pojilla pulisongit, oletko pannut merkille?
E: En. Luulen monilla olevan, mutta useimmilla on pystytukat.
PW: Miksi sinulla on pulisongit?
E: Olin aina halunnut kasvattaa sellaiset. Kasvuikäisenä halusin aina sellaiset, koska...
PW: Ne saivat sinut tuntemaan itsesi isoksi mieheksi tai aikuiseksi?
E: Ne tekivät hieman vanhemman näköiseksi. Olen vain aina pitänyt niistä.
PW: Ajoitko nuorena mottoripyörällä?
E: En, sir. Ajan sellaisella nyt.
PW: Yleensä moottoripyöräilijöiden oletetaan käyttävän pitkiä pulisonkeja. Siksi kysyin. Milloin show alkaa? Ehdimmekö vielä?
E: Luulen meillä olevan vielä joitakin minuutteja.
PW: Seuraava kysymys. Onko sinulla mitään käsitystä miksi olet niin suuri hitti? Tämä on kysymys, johon minun väkeni haluaa vastauksen, joten mieti kaikessa rauhassa.
E: Se on melko vaikea kysymys, sir. En osaa vastata. Minä vain... No, kaikki tapahtui niin äkkiä. En tiedä mitä se on.
PW: Minä uskon... kun esiinnyt ja kaikki kirkuminen – ja tiedät jokaisen liikkeen tuovan uuden aallon yleisön joukosta. Nautitko kirkumista nostattavien liikkeiden tekemisestä?
E: Nautin, sir.
PW: Siis tavallaan leikittelet yleisölläsi? Tarkoitan, että katsot mille osalle katsomoa kirkumista eniten syntyy... tai yritätkö vaikuttaa koko yleisöösi?
E: Yrität työstää yleisöäsi? Puolet ajasta en edes näe yleisöäni.
PW: Puolet ajasta...
E: Useimmissa teattereissa ja auditoriumeissa valot estävät sinua näkemästä mitään joka tapauksessa.
PW: Minä olen joskus... toisinaan nähnyt sinun heittävän päätäsi taaksepäin ja nauravan. Johtuuko se siitä, että sinulla on hauskaa, kun kirkumisaalto on taas purkautunut?
E: Ei, olen vain huvittunut. Minua huvittaa joskus, kun joku pikkutyttö tai joku tyttö tekee yksilönä jotain hassua. Tarttuu hiuksiinsa tai jotain sellaista.
|
| Polk Theatre oli jo purku-uhan alla, kun se kansalaiskeräyksen ja valtion avustuksen voimalla pelastettiin vuonna 1982. Nykyään teatteri on entisöity entiseen loistoonsa. |
PW: Mikä on huvittavin tapahtuma, jonka olet nähnyt eturivillä? Sellainen, joka sai sinut nauramaan. Oletko koskaan keskeyttänyt esiintymistäsi eturivin tapahtumien vuoksi?
E: Koko bändi on. Useita kertoja!
PW: Milloin viimeksi?
E: En muista tarkalleen missä, mutta pari kertaa minun on täytynyt lähteä lavalta...
PW: Kovan kohtelun vuoksiko vai siksi, että olit huvittunut?
E: Olin huvittunut.
PW: Muistatko tapausta, jonka takia jouduit lähtemään lavalta?
E: Muistan mitä oli tapahtumassa. Se tyttö – blondi – Atlantassa, Georgiassa oli istunut kolme showt'a peräjälkeen eturivissä ja kirkunut koko ajan! Viimeisenä iltana hän oli päättänyt tulla lavalle. Hän sukelsi kohti näyttämöä ja pääsi melkein perille, kun viisi poliisia tarttui häneen. Hän tappeli kuin mies... koko yleisö nauroi. Tyttö kirkui: "Päästäkää minut hänen kimppuunsal" Juttu huvitti minua siinä määrin että jouduin lähtemään lavalta.
PW: Lãhditkö suojellaksesi häntä vai siksi, että tapaus huvitti sinua?
E: Olin huvittunut.
PW: Tulitko sitten takaisin?
E: Tulin.
Hän oli enemmän kuin tyytymätön Miamin toimittajaan, joka heitti hänelle kysymyksiä ajankohtaisista tapahtumista ja paukautti sen sitten sanomalehteen, koska hän ei tiennyt vastauksia. "Jep, tämä kaveri tulee sisään ja alkaa kysyä minulta YK:sta ja maailman tilanteesta Pusanissa ja laivoista. En tiennyt, että siellä oli tapahtunut haaksirikko. Jos tietäisin kaiken tämän, toimisin politiikassa Washingtonissa." – Elvalee Donaldson (Lakeland Ledger, 7.8.1956)
PW: Mitä tytölle siihen mennessä oli tapahtunut?
E: Hänet oli kannettu... En tiedä, en nähnyt häntä enää. Heidän oli täytynyt viedä hänet ulos.
PW: Toinen kysymys, jonka olen uskoakseni jo esittänyt, mutta esitän sen uudelleen. Miltä sinusta tuntui joutuessasi rauhoittumaan Steve Allen Show'ssa? Sanoit ettei sinun tarvinnut vesittää esitystäsi?
E: Niin, ei minun tarvinnutkaan.
PW: Kukaan ei pyytänyt sinua? Ei edes managerisi?
E: Jotkut ihmiset pyysivät, mutta ei minun olisi tarvinnut. En halunnut suututtaa ketään, joten suostuin.
PW: Salli minun kysyä pari kysymystä Tom Parkerista. Kuinka... kyseessä on eversti Tom Parker Madisonista Tennesseestä, joka on toiminut Hank Snown, Eddy Arnoldin ja joidenkin muidenkin managerina. Kuinka tapasit eversti Parkerin?
E: Kun olin Bob Nealin kanssa, Bob Neal oli silloin managerini. Eversti tapasi auttaa meitä keikkojen järjestelyissä ja hän otti minut mukaan ylimääräisenä numerona ja epäilemättä hän piti esityksistäni. Niin me sitten päätimme työskennellä yhdessä. Parker managerinani.
PW: Luovuttiko Bob Neal sinut Tomille?
E: Kyllä. Hänen sopimuksensa umpeutui. Olin ollut hänen kanssaan vuoden.
PW: Milloin löysit Parkerin vai löysikö hän sinut?
E: Tavallaan löysimme molemmat toisemme. Näin se kävi... Eversti sanoi: "Jos haluat minut manageriksesi, niin minä teen parhaani." Minä puolestani sanoin hänelle: "Jos haluat hoitaa asioitani, niin teen töitä sinulle." Sellainen sopimus se oli.
|
| Eversti Parker suojattinsa seurassa (Tampa, Florida 5.8.1956). |
PW: Millä päivämãärällä Parker tarttui ohjaksiin?
E: Maaliskuun viidentenätoista.
PW: Minä vuonna? Tänä vuonnako?
E: Niin, sir.
PW: Nyt on elokuu. Hän on työskennellyt kanssasi kolmisen kuukautta?
E: Odotas! Maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinä-, elokuu. Hän on ollut managerinani kuusi kuukautta.
PW: Kuusi kuukautta. Se on ollut suosiosi huikeimman nousun aikaa?
E: Ehdottomasti. Sitä se on ollut.
21-vuotiaasta laulajasta on vaikea antaa mitään selkeää lausuntoa. Lavalla hän on säädytön, naurettava ja synkkä, mutta silti hän saa 50 000 dollaria viikossa esiintymistään. Lavan ulkopuolella hän vaikuttaa kohteliaalta ja hyväntahtoiselta, mutta liian innokkaalta kertomaan totuuden tavoistaan ja tuntemuksistaan. – Elvalee Donaldson (Lakeland Ledger, 7.8.1956)
PW: Luetko suosionnousustasi mitään hänen toimintansa ansioksi?
E: Suurimman osan, yes, sir.
PW: Jokin aika sitten kysyin sinulta, onko sinulla käsitystä miksi sinusta tuli niin suuri hitti? Luuletko, että promootio, jota Parker ohjailee, on vaikuttanut menestykseesi? Tai uskotko että olisit ollut menestys joka tapauksessa? Tämä on vähän kinkkinen kysymys, mutta... miten menestyit ennen kuin törmäsit Everstiin?
E: Eversti on hyvin... pärjäsin... tein melko hyvin rahaa, mutta en ollut kansallisesti tunnettu kuten nyt olen. Everstillä on runsaasti ystäviä viihdemaailmassa – paljon yhteyksiä – hän tuntee monia ihmisiä, alan isokenkäisiä.
PW: Muistatko yhtään julkisuus- tai pr-temppua, jotka ovat erityisesti huvittaneet sinua ja jotka toimivat?
E: Hän on oikein hauska veikko. Hän suunnittelee juttuja, joita kukaan ei edes ole tullut ajatelleeksi. Voisin kertoa moniakin juttuja, mutta nyt ei enää ole aikaa.
PW: Okei. Kiitos paljon.
Hyviä linkkejä:
- The Polk Theater – Lakeland, FL (scottymoore.net)
- Elvis Presley’s iconic visit to LKLD (LAL Today)
- Polk Theatre (Wikipedia)
- Elvis Presley Mania, 1956 (Life-lehti)
- Record 100,000 Paid Tribute To Elvis in 1956 Florida Tour (Elvis History Blog)
- Some Elvis Critics in the Fifties Urged Parents to React Violently (Elvis History Blog)
- Hot Times In Florida 1955/1956 (Elvis Echoes Of The Past)
- Down In The Alley, Florida 1956 (Elvis Echoes Of The Past)