King Creolen ohjaaja Michael Curtiz oli kieltänyt Elvikseltä liialliset lanteiden ketkutukset ja vetkutukset musiikkiesityksissä. Kuuliaisena poikana Elvis totteli, mutta hän tiesi temput. Olihan Ed Sullivan oli jo aikaisemmin tv-show'ssaan antanut käskyn kuvata Elvistä vain lantiosta ylöspäin, jotta mahdolliset säädyttömät eleet eivät vahingossakaan tunkeutuisi amerikkalaisiin keskiluokkaisiin olohuoneisiin.
Elvis ottikin käyttöön kehonkielen muut avut. Hän mulkoili kohti kameraa, liikutteli käsiään näyttävästi, ravisteli tukkaansa ja pelleili äänellään. Nyt hän oli saman tilanteen edessä. Jerry Leiberin ja Mike Stollerin leffaan kynäilemä Trouble on malliesimerkki siitä, kuinka pienillä nyansseilla voidaan ottaa tilanne täydellisesti haltuun, etenkin jos esiintyjällä on aivan posketon presenssi.
Elvis suorastaan liimaa katseen olemukseensa. Myöskään hänen äänenkäyttöään ei voi väheksyä. Sitä hyödynnetään taidokkaasti rytmittämään tukahdetettua, ulos pyrkivää intohimoa ja raivoa. Yhtään liioittelematta, esitys on puhdasta neroutta. Yksi katse kertoo enemmän kuin tuhat lanteen heilautusta. Curtiz teki tietämättään Elvikselle suuren palveluksen.
Elokuvakriitikko Eric Braun tiivisti esiintymisen ytimen kirjassaan Elvis Film Encyclopedia (1997) seuraavasti: "Tämä on huippuluokan esimerkki laulun ja näyttelemisen kombinaatiosta. Elvis ilmaisee silkkaa halveksuntaa jokaisessa ilmeessään ja äänensä soinnissa."
Leiber ja Stoller kirjoitti kolme kappaletta elokuvaan, Trouble oli heidän suosikkinsa:
"Se oli elämää suuremman kansansankarin laulu. Olimme kirjoittaneet samanlaisia lauluja aiemminkin. Tiesimme, että Elvis pystyy laulamaan sellaista musiikkia, koska hänessä oli synnynnäistä uhmaa, jota laulu kaipasi. Hänellä oli erilaisia uhkan asteita, variaatioita ja muutoksia. Joskus pelkkä ilme hänen kasvoillaan sanoi: 'Paras varoa!' Luulemme, että tytöt rakastivat erityisesti tätä piirrettä Elviksessä."
Baz Luhrmanin Elvis-leffassa pääosan esittäjä Austin Butler nähdään kiemurtelemassa Trouble-biisin parissa. Siinä missä Austin antaa kohtauksessa kropalleen kyytiä, niin Elvis seisoo paikallaan lähes liikkumatta.
Luhrmamin Elviksessä kohtaus on sijoitettu live-yleisön eteen ja vuoteen 1956. Se on tietenkin kaikki fiktiota, koska Elviksen esittämänä se nähtiin kyseisellä vuosikymmenellä vain elokuvassa.
Seuraavan kerran Trouble toimi väkevänä avausnumerona (yhdessä Guitar Man -kappaleen kanssa) vuoden 1968 Comeback Specialissa, ikään kuin Danny Fisherin haamu heräisi henkiin, mutta nyt aikuista raivoa purskahdellen. Konserttiyleisön edessä Elvis esitti laulun vasta elokuussa 1973 Las Vegasissa, mutta paljon kesymmin.
Videolla alkuperäinen ja fiktiivinen numero on yhdistetty mielenkiintoisella tavalla, mistä käy hyvin ilmi esitysten erilaisuus.
Trouble | Radio Recorders, Hollywood | 15.1.1958