Elokuvan nimikappale on Leiber/Stoller -klassikko. New Orleansin ilmapiirin hyvin istuva, eräänlainen Johnny B. Goode -pastissi, on sekä kitaristi Scotty Mooren että Elviksen näytös. Hienosti, vaativassa alarekisterissä laulettu, sinne tänne poukkoilevan rytmin ja sävelkorkeuksien ristiaallokossa seilaava esitys puskee eteenpäin kuin höyrylaiva Mississippi joella.
Elvis tekee kohtauksessa myös mahdottomasta mahdollisen: hän soittaa Gibson J-200 mallin akustisella kitaralla sähköisen soolon! No, se on tietenkin vain elokuvan taikaa, sillä oikeasti skittasoolon pikkaa Scotty Moore omalla Blonde Super 400 CE Gibsonillaan.
Mutta Scotty soittaa myös akustisen kitaran soolon. Nimittäin, kun sooloa kuvattiin lähikuvaa varten, Scotty puki päälleen Elviksen paidan ja soitti sen kameralle, ja tuo otos upotettiin Elviksen esityksen sisään.
King Creole ei saanut omaa singlejulkaisua Yhdysvalloissa. Briteissä se julkaistiin nelivitosella, joka nousi listan kakkoseksi. Jenkit sen sijaan päättivät julkaista singlenä leffan rajuimman rokkirutistuksen Hard Headed Woman, jota ei edes nähdä elokuvassa. Se leikattiin siitä pois, koska ilmeisesti se oli vanhoilliselle Curtizille ja muille leffan tuotannon kalkkiksille jo vähän liian hurjaa menoa.
Hard Headed Woman valloitti jenkkilässä siitäkin huolimatta listan kärkipaikan.
Itse asiassa biisistä kuullaan ja nähdään hyvin lyhyt pätkä ennen King Creole -esitystä, juuri kun Mimi Fisher (Jan Shepard) on astumassa sisään yökerhoon. Kohtaus näkyy videolla.
King Creole | Radio Recorders, Hollywood | 15.1.1958