Elokuvat | Follow That Dream

Follow That Dream (Elä elämäsi laulaen)
United Artists, 1962
110 minuuttia

Ohjaus: Gordon Douglas
Tuottaja: David Weisbart
Vastaava tuottaja: Walter Mirisch
Käsikirjoitus: Charles Lederer
Musiikki: Hans J. Salter
Leikkaus: William B. Murphy

Perustuu Richard Powellin romaaniin Pioneer, Go Home!

Roolijako:

Elvis Presley – Toby Kwimper
Arthur O'Connell – Pop Kwimper
Anne Helm – Holly Jones
Joanna Cook Moore – Alisha Claypoole
Jack Kruschen – Carmine
Simon Oakland – Nick
Roland Winters – Judge
Alan Hewitt – H. Arthur King
Howard McNear – George
Frank DeKova – Jack
Herbert Rudley – Endicott
Gavin Koon – Eddy Bascombe
Robin Koon – Teddy Bascombe
Robert Carricart – Al

Kappaleet:

What a Wonderful Life
I'm Not the Marrying Kind
Sound Advice
On Top of Old Smokey (lyhyt esitys ilman säestystä)
Follow That Dream
Angel

Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 11.4.1962 Ocala, Florida
Ensi-ilta Suomessa: 24.8.1962, Rea (Helsinki)

Aiheesta muualla:

Trivia

Elokuvan alkuperäinen Suomi-juliste

Follow That Dreamin ensi-ilta pidettiin Ocala'ssa Floridassa, 11. huhtikuuta 1962. Valtakunnallinen ensi-ilta oli 23. toukokuuta 1962. Suomen ensi-ilta järjestettiin 24. elokuuta 1962, Helsingissä, elokuvateatteri Reassa.

Suomen tv:n ensi-ilta oli 13. marraskuuta 1981 (TV2).

Follow That Dream perustui Richard Powell'in vuonna 1957 julkaistuun romaaniin Pioneer, Go Home!. Se julkaistiin lyhennettynä versiona Valitut Palat -lehdessä.

Elokuvan pohjana oleva romaani perustuu tositarinaan. Toisen maailmansodan jälkeen kirjailija Richard Powell muutti Fort Myersiin, Floridaan. Powell sai tietää, että osavaltio oli juuri rakentanut sillan Pine Islandille. Sillan rakentamiseen käytetty täyttömaa loi vahingossa maa-alueen, jota ei ollut kartoissa, mutta joka nyt tunnetaan nimellä Matlacha. Ryhmä maanvaltaajia muutti tontille rakentaen hökkeleitä ja perustaen sinne pieniä yrityksiä. Lopulta valtio myönsi valtaajille omistusoikeuden.

Herman Raucher palkattiin muokkaamaan kirjaa Pioneer, Go Home! elokuvaksi. Studiopäälliköt olivat kuitenkin tyytymättömiä hänen käsikirjoitukseensa, koska dialogi ei heidän mukaansa sopinut hahmoihin. Raucher valisti heitä, että kirja ei sisältänyt paljon dialogia, joten hänen oli keksittävä suurin osa siitä itse, ja koska hän oli kasvanut juutalaisessa naapurustossa Brooklynissa, hänellä ei ollut aavistustakaan, miltä maalaiset kuulostivat. Raucher kieltäytyi kirjoittamasta dialogia uudelleen, ja Raucherin ja studiopäälliköiden välillä syntyi riita, jolloin Raucher erotettiin projektista. Toinen kirjailija, Charles Lederer, kutsuttiin kirjoittamaan dialogi uudelleen Raucherin käsikirjoitukseen, eikä Raucher saanut kiitosta tekemästään työstä. Vuonna 1963 Raucherin kirjoittama käsikirjoitus sovitettiin näytelmäksi. Raucher kertoo tarinan työstään elokuvan Follow That Dream parissa ja potkuistaan kirjassaan There Should Have Been Castles.

Käsikirjoittaja Charles Lederer'in töihin kuuluivat muun muassa Ocean's Eleven (Kovat kaverit, 1960) ja Mutiny On the Bounty (Kapina laivalla, 1962). Hän oli viisi kertaa ehdolla Writers Guild of America -palkintoon.

Elokuvan fimausten aloituspaikkana toimi Floridan Crystal River, 11. heinäkuuta 1961. Elvis saapui kuvauksiin vasta pari viikkoa myöhemmin. Muita kuvauspaikkoja Floridassa olivat Tampa, Ocala, Yankee-town, Inverness ja Bird Creek. Sisäkuvauksia tehtiin Ocalan pankissa ja Invernessin oikeustalolla. Joitakin kuvauksia tehtiin myös Culver Cityn studioilla Kaliforniassa. Filmaukset päättyivät 28. elokuuta 1961.

Kuvaamisen alkamista edeltäneiden viikkojen aikana elokuvantekijät olivat muuntaneet pienen suoisen saaren kärjen ryteikköineen valkoisena hohtavaksi hiekkarannaksi. Tiheä aluskasvillisuus raivattiin Pumpkin Islandi'lla lähellä Bird Creekin ylittävää siltaa. Saaren reunaan upotettiin tonneittain täytemaata ja valkoista hiekkaa, jotta ranta näyttäisi koskemattomalta. Myös palmuja istutettiin, mutta ne kuolivat nopeasti ja ne piti maalata vihreäksi. Rannalle rakennettiin olkikattoinen hökkeli, joka maksoi 20 000 dollaria, ja venelaituri. Puhelinpylväs muutettiin palmun rungoksi, ja osa valtatie 40:stä maalattiin mustaksi vastavalmistuneen tien kaltaiseksi. Lue aiheesta lisää elvis.com.au

Oikeussalikohtaus kuvattiin Citrus Countyn oikeustalossa Floridan Invernessissä. Kun oikeustalo kunnostettiin ja siitä tehtiin museo 1990-luvulla, valokuvat oikeussalista olivat vähissä, koska siellä kuvaaminen ei ollut sallittua. MGM:n luvalla Follow That Dream -elokuvan still-kuvia käytettiin viitteenä oikeussalin ilmeen luomiseen. Ainoa tiedossa oleva visuaalinen tallenne alkuperäisestä oikeussalin sisustuksesta löytyy Elvis-elokuvasta.

Elvis saapui paikalle bussilla. Hän toi mukanaan oman pikaveneen ja kaksi autoa.

Elokuvan ensi-illan lehtimainos.

Elokuvan alkuperäinen nimi oli Pioneer, Go Home!, mutta koska lauluntekijöiden oli vaikea riimittää nimeä, se muutettiin muotoon What a Wonderful Life juuri ennen ensimmäisiä kuvauksia. Saman niminen kappale kuullaan elokuvan alkutekstien aikana. Elokuvalle harkittiin myös nimiä kuten It's A Beautiful Life ja Here Comes the Kwimpers. Lopulta sen nimeksi muodostui Follow That Dream.

George Marshall'in oli tarkoitus ohajata elokuva, mutta hänet korvasi Gordon Douglas maaliskuussa 1961.

Kahdeksan vuotiaat identtiset kaksoset Gavin ja Robin Koon, jotka näyttelivät Eddy ja Teddy Bascomben rooleissa, tekivät elokuvadebyyttinsä Follow That Dream'issa. Heidän isänsä Charles Koon oli taiteellinen johtaja suositussa amerikkalaisessa tv-ohjelmassa The Lawrence Welk Show (Wikipedia). Elviksen kerrotaan inhonneen Koonin kaksosia.

Kuvaaminen todellisilla Floridan rannoilla lisäsi elokuvaan ripauksen aitoutta, mutta aiheuttivat tuottajille päänsärkyä. Lämpötila nousi lähemmäs neljääkymmentä celsiusta, mikä tuotti vaikeuksia näyttelijöille, kuvausryhmälle ja laitteiden toimivuudelle. Elvis joutui vaihtamaan paitansa 22 kertaa yhden päivän aikana, koska hän hikoili niin voimakkaasti.

Joanna Moore teki leffadebyyttinsä elokuvassa Slim Carter (Onnen poika,1957). Hän oli lyhyen aikaa naimisissa näyttelijä Ryan O'Nealin kanssa ja hän on Griffin O'Nealin ja Tatum O'Nealin äiti, joista jälkimmäinen voitti Oscarin elokuvasta Paper Moon (Paperikuu, 1973), ollen siten siihen mennessä nuorin palkinnon voittaja.

Uhkapeli oli laitonta Floridassa filmausten aikoihin. Kun kuvauksiin tarvittiin rekvisiittaa kasinolle, toimitti paikallisen kauppakamarin jäsen sekä pari anonyymia gansteria tarvittavat pelivälineet paikalle.

Ohjaaja Gordon Douglas ohjasi muutamia Our Gang -lyhytelokuvia 1930-luvulla, kuten myös Hal Roach'in filmejä. Hänen parhaiten tunnettuja elokuvia ovat Young at Heart (1954), Them (Yön pedot, 1954), Rio Conchos (1964) ja Frank Sinatran tähdittämä Tony Rome (Tony Rome - yksityisetsivä, 1967). Douglas on ainoa ohjaaja, joka on ohjannut sekä Sinatraa että Presleytä.

Vastanäyttelijätär Anne Helm teki elokuvadebyyttinsä leffassa Desire in the Dust (1960).

Nickiä näytellyt Simon Oakland aloitti showbisneksen konserttiviulistina, mutta hänellä oli pitkä ura kovia tyyppejä esittävissä elokuvissa, kuten Psycho (Psyko, 1960), West Side Story (1961) ja Bullitt (1968).

Vastaava tuottaja Walter Mirisch, sai Oscar-palkinnon vuoden 1968 elokuvasta In The Heat of the Night (Yön kuumuudessa). Hän sai myös Golden Globe ja Cecil B. DeMille -palkinnon vuonna 1977.

Osa Floridan State Road 40:stä nimettiin uudelleen Follow that Dream Highway'ksi sen kunniaksi, että elokuva oli kuvattu siellä. Tiekyltti Inglisissä, Floridassa (noin 13 mailia pohjoiseen Crystal Riveristä) kertoo tämän faktan. Kuvauksia ei kuitenkaan tehty Inglisissä, vaan vaan viereisessä Yankeetownissa. Yankeetownin kaupunginvaltuusto kieltäytyi nimeämästä heidän tieosuuttaan Elviksen mukaan, koska he olivat huolissaan hänen myöhempien vuosien huumeriippuvuudesta. 19. marraskuuta 2011 Yankeetownin pormestari nimesi Yankeetownin SR40:n osuuden, joka nimettiin Follow That Dream Parkwayksi. Uusi kyltti Yankeetown-kyltin alla paljastettiin. Alkuperäinen floridalainen Elvis Presley -faniklubi – The Elvis Presley Continentals oli läsnä vihkimistilaisuudessa.

Howard McNear, joka näytteli pankkivirkailija George Binkley'ta, näytteli samanlaista roolia myös Elvis-leffoissa Blue Hawaii (Sininen Havaiji, 1961) ja Fun In Acapulco (Rytmiä ja riemua Acapulcossa, 1963). Amerikkalainen tv-yleisö tunsi hänet parturin roolistaan The Andy Griffith Show'ssa.

Elokuvan tuomari Roland Winters näytteli Elviksen isää vuoden 1961 elokuvassa Blue Hawaii.

Elokuvassa kasinonpitäjää näytellyt Jack Kruschen oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi sivuroolistaan Billy Wilderin komediaklassikossa The Apartment (Poikamiesboksi, 1960).

Musiikin sävelsi seitsenkertainen Oscar-ehdokas Hans J. Salter. Taiteellinen johtaja oli Malcolm C. Bert, joka oli kahdesti ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi.

Isää elokuvassa näytellyt Arthur O'Connell oli kaksinkertainen Oscar-ehdokas sivurooleistaan elokuvissa Picnic (Rakkauden huviretki, 1955) ja Anatomy of a Murder (Erään murhan anatomia, 1959). O'Connell nähdään myös Marilyn Monroen tähdittämässä elokuvassa Bus Stop (Bussipysäkki, 1956). Myöhemmin hän saavutti mainetta hammastahnamainoksen ystävällisenä apteekkarina, Mr. Goodwin'ina. Hän näytteli myös Elvis-leffassa Kissin' Cousins (Suukottelevat serkut, 1964).

Leikkaaja William B. Murphy sai Oscar-ehdokkuuden vuonna 1967 työstään elokuvassa Fantastic Voyage (Fantastinen matka, 1966).

Meikkitaiteilija Daniel C. Striepeke oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi työstään vuoden 1994 elokuvassa Forrest Gump ja jälleen vuoden 1998 elokuvasta Saving Private Ryan (Pelastakaa sotamies Ryan). Hän oli ehdolla vuonna 1976 Emmy-palkinnon saajaksi tv-elokuvasta Beauty and the Beast.

Tuleva laulaja-lauluntekijä Tom Petty oli paikalla kuvauksissa, kun hän oli 10-vuotias. Petty on kertonut, että hänelle muodostui pakkomielle rock and rolliin, kun hän tapasi Elvis Presleyn ja katseli tämän näyttelevän ja laulavan elokuvassa. Pettyn setä työskenteli elokuvan parissa. Lue faroutmagazine.com -sivujen juttu aiheesta ja katso video.

Blooperit

Kun pikkulapsi Ariadne istuu kotitekoisessa keinussa ja Holly tuo hänelle vettä heidän "kaivostaan" Coca-Cola-pullossa, ja hänen puhuessaan Tobyn kanssa, niin joka kerta kun kamera keskittyy Hollyyn, näkyy Ariadne hänen takanaan. Joka toisessa kuvassa pullo on lapsen kädessä ja joka toisessa se näkyy vettä valuen, maahan pudonneena.

Kun tarponi-kalaa näytetään Tobyn ja kuvernöörin onginnan aikana sillalta, se on selvästi aaltoilevassa avovedessä, jossa vesi ryntää sen ohi kuin liikkuvasta veneestä. Mutta sillalta katsottuna vesi on tyyntä lahden vettä.

Kun Toby ja Holly puhuvat hänen olevan "käytännöllisesti katsoen nainen", Hollyn paita on välillä tungettu housuihin ja välillä se on niiden ulkopuolella.

Lapset yrittävät saada kookospähkinöitä putoamaan palmuista, ja myöhemmin kookospähkinöitä nähdään paljon maassa. Ongelmana on, että puut eivät ole kookospalmuja, vaan soopelipalmuja, joissa ei ole kookospähkinöitä.

Kaikki uhkapelitrailerin ulkokuvat osoittavat sen olevan melko kapea, mutta kaikki sisäkuvat osoittavat sen olevan paljon suurempi ja selvästi ainakin kaksi kertaa leveämpi.

Kun Pop Kwimper kertoo kuvernöörille, että hän aikoo rakentaa tontille, yhdessä rannalle päin olevassa otoksessa näkyy taustalla seuraamassa kuvauksia vihreään lyhythihaiseen paitaan pukeutunut keski-ikäinen mies.

Lehtiarvostelut

Hesarin tv-ensi-illan arvostelu, 13. marraskuuta 1981.

Elokuvan arvosteluja eri aviiseista sen tv-ensi-illan ajalta, marraskuulta 1981. Elvis-asiantuntija Kari Paju ystävällisesti luovutti ElvisMestan käyttöön sivun leikekirjastaan. (Klikkaa kuva suuremmaksi)