Kepeä keväinen rallatus Spring Fever levytettiin köykäiseen rantabileleffaan Girl Happy (Tyttöjen Elvis, 1965). Elviksen samanniminen, järjestyksessään kymmenes soundtrack-albumi ja sen sisältö ei varsinaisesti anna aihetta lähteä torille juhlimaan. Itse asiassa se kuuluu Presleyn runsaslukuisen Hollywood-tuotannon heikoimpiin lenkkeihin.
Keskenkasvuiset tekeleet kuten Wolf Call, Startin' Tonight ja I've Got to Find My Baby eivät ole mitään muuta kuin hyviä esimerkkejä siitä kuinka lahjakkuutta voidaan tuhlata. Ensin mainitussa kappaleessa Elvis lurittelee läpi hölmön sanoituksen, joka noloudessaan hakee vertaistaan vain Presleyn muista vastaavista leffavärssyistä:
Flip, flop with kay-eye
What a cutie pie I see
Hoop shoopa
doo-wah
Lips of honey, that's for me
Shim sham shimmie
Wanna
howl and shout
I'm out to get you, baby
There's no doubt
Ja sellaiset kuten Fort Lauderdale Chamber of Commerce, jossa Elvis laulaa kauppakamarista ja Do the Clam, jolla yritettiin singlejulkaisun siivittämänä synnyttää uusi kuusikymmentäluvun tanssivillitys, ja jossa epäonnistuttiin surkeasti, eivät myöskään riemunkiljaisuja nostata. Rock'n'roll vetoisessa The Meanest Girl In Town'issa on yritystä, mutta sekin sortuu keinotekoisuuteen ja hengettömyyteen. Bill Haley & His Comets myös kelpuutti kappaleen ja levytti sen vain muutama päivä Elviksen jälkeen nimellä Yeah! She's Evil.
Kehnon miksauksen ohella, koko kattauksen kummallisuutta lisää vielä se, että masterointivirheen vuoksi, jotkut kappaleista (etenkin elokuvan nimibiisi) ovat nopeutettuja, saaden Elviksen kuulostamaan Mikki Hiireltä. Se kertoo hyvin omaa kieltään siitä, kuinka huolellisesti Presleyn soundtrack-äänitteisiin tuolloin paneuduttiin.
Albumin vahvemmiksi edustajiksi nousevat balladit, kuten Puppet On A String ja Do Not Disturb sekä bluesahtava Cross My Heart and Hope to Die. Kun Elviksellä oli takanaan 36 ottoa Do Not Disturb'ista, hänen turhautuneisuutensa ja inhonsa koko touhua kohtaan purkautui sanoihin: "This is the weirdest goddamn chord change I've heard in my life. I'll beat the hell out of it if it takes 94 years of hard labour." Kappaleen vihdoin valmistuttua, käveli hän kesken sessioiden ulos studiosta ja palasi takaisin vasta muutaman päivän kuluttua levyttämään jäljelle jääneiden laulujen vokaaliraidat valmiiksi tehtyjen taustojen päälle.
Spring Fever kuuluu niihin siedettäväimpiin esityksiin, ja on taattua Giant/Baum/Kaye -rutiinituotantoa (kuten myös leffan biisit Wolf Call ja Do Not Disturb). Trio tehtaili Elvikselle kymmeniä laadultaan vaihtelevia leffabiisejä 1960-luvulla, vaikuttaen merkittävästi hänen elokuviensa musiikilliseen antiin, määritellen siten pitkälti aikakauden pop- ja rock-innoitteet Hollywood-tuotannoissa.
|
| Maaliskuussa 1965 julkaistu Girl Happy -soundtrack-albumi nousi vielä välttävästä sisällöstään huolimatta Yhdysvalloissa Billboardin listasijalle 8, myyden kultalevyyn oikeuttavat lukemat. Briteissä listasijoitus oli 7. |
Kevätkiimasta kertova laulu on hauska, eikä sitä pidä ottaa turhan kurttuotsaisesti. Elokuvassa se esitetään duettona vastanäyttelijätär Shelley Fabaresin kanssa (kts. video jutun alusta), mutta levyllä kappale kuullaan (onneksemme) vain Elviksen esittämänä. Kuriositeettina mainittakoon, että poikaporukassa autossa Elviksen vieressä istuu Gary Crosby, joka on legendaarisen croonerin Bing Crosbyn poika.
Giant/Baum/Kaye -ryhmän ainoa naisjäsen Florence Kaye tuli tunnetuksi kyseenalaisen maineen maailman huonoimpana ohjaajana saaneen Ed Woodin tyttöystävänä ja hänen elokuviensa näyttelijänä. Kolmikon suurin hitti Elvikselle oli (You're the) Devil in Disguise, joka nousi Yhdysvalloissa Billboardin Hot 100 -listalla kolmanneksi ja Briteissä ykköseksi asti. Jopa Suomessa se oli ykköshitti. Poikkeuksellisesti kappale ei ollut tehty elokuvaan.
Ken Sharpin kirjassa Elvis Presley – Writing for the King – The Stories of the Songwriters, Florence Kay on kertonut tiiminsä kohtaamisesta ja yhteishengestä seuraavaa:
"Tapasin Bernie Baumin vuonna 1950 Brill Buildingin edessä. Meidän kemiat kohtasivat heti ja meistä tuli nopeasti hyviä ystäviä. Bernie ja minä kirjoitimme yhdessä monta vuotta ennen kuin Bill (Giant) liittyi tiimiin. Billin kanssa ei ollut helppoa. Hän ei halunnut työskennellä naisen kanssa, mutta rakastin häntä niin paljon.
Olin melko luova ihminen. Kirjoitin aina sanoituksia ja runoja. Olin laulaja. Minulla oli radio-ohjelma Georgian sodan aikana. Kuulin muusan ääniä. Vaikka olin newyorkilainen juutalainen tyttö, tunsin syvän yhteyden kreikkalaiseen mytologiaan. Bernie tunnisti minussa luovan hengen.
Bill Giant oli Bernien ystävä. Hänellä oli upea lauluääni, uskomaton karisma ja vaisto musiikkibisneksen sisimpään. Bill halusi alun perin työskennellä Bernien kanssa kahdestaan, mutta Bernie vaati kolmen kimppaan menemistä. Kun taikamme alkoi toimia, ei voinut kieltää, etteikö kolme erilaista persoonallisuuttamme olisi antanut meille omaperäisen soundin.
Kirjoitin yötä päivää. Se tuli minusta. Elin sitä. Nukkuessani, juodessani, syödessäni, ajattelin sitä aina. Bernie, Bill ja minä emme pitäytyneet kaavassa. Vietimme paljon aikaa yhdessä. Meillä oli veli-sisar suhde. Se oli kuin perhe. Välillämme oli valtava luova taika. Bernie oli klassisesti koulutettu viulisti ja Bill teki mainoksia ja tunnuslauluja Horn & Hardart'sille. Rakastimme Elvikselle laulujen kirjoittamista emmekä tuominneet käsikirjoituksia. Olin sanoittaja, joka ajatteli tunteiden, kommunikaation ja riimien näkökulmasta."
Australiassa Spring Fever keksittiin laittaa tv-mainoksen tunnariksi vuonna 2010 (kts. video yläpuolelta), ja melkoisen runsas ja mielikuvituksellinen kokonaisuus siitä saatiinkin puserrettua puoleen minuuttiin.
Mainos on ensimmäinen kerta, kun Presleyn kappale on lisensoitu kaupalliseen käyttöön Australiassa. Kaupallinen tiedote on yhdysvaltalaisen animaatiotalon Psyopin työtä.
Schweppes Australian markkinointijohtaja Darryn Wallace on kertonut mainoksen missiosta seuravaa:
"Tavoitteenamme oli luoda Spring Valleylle uusi ja jännittävä kampanja, jolla on laaja vetovoima ja jonka nähtyään kaikki tuntisivat itsensä onnelliseksi ja lisäisivät keväistä kepeyttä askeleihinsa. Lopputulos on kirkas ja värikäs, sisältäen uskomatonta animaatiotaidetta. Se saa sinut yksinkertaisesti hymyilemään. Kampanja toteutetaan television lisäksi elokuvissa, printissä, verkossa ja ulkomainoksina. Adshel-bussikatokset ja katukalusteet on koristeltu kukkasin ja ruohomatoin, ja niissä käytetään Bluetooth-tekniikkaa, mikä mahdollistaa Spring Fever Elvis -raidan lataamisen paikan päällä."
Spring Fever | Radio Recorders, Hollywood | 11.6.1964
