Elokuva Jailhouse Rock (Rock'n'roll suosikki, 1957) muistetaan ehkä parhaiten juurikin sen nimiesityksestä, joka poikkeaa täysin leffan muusta visuaalisesta maailmasta. Kohtaus, joka kuvattiin ensimmäisenä, sai 25 tuhannen dollarin lisäbudjetin, ja koreografi Alex Romero, joka oli työskennellyt monien legendaaristen musikaalitähtien kanssa, palkattiin suunnittelemaan kohtauksen tanssiosuudet.
Kun Elvis näki, että hänelle oli kirjoitettu monimutkaiset askelkuviot, hän sanoi Romerolle, että ei varsinaisesti ole mikään Fred Astaire, eikä kykene tekemään numeroa. Romero pyysi Elvistä näyttämään, miten hän yleensä liikkuu konserteissaan. Siitä Romero sai inspiraation ja suunnitteli Elvikselle vapaamuotoisemman koreografian. Loppu on historiaa.
Kohtausta on kutsuttu muun muassa musiikkivideoiden isäksi ja ensimmäiseksi musiikkivideoksi.
Biisi sinällään on tyypillinen Leiber/Stoller -tuote, joka on sanoiltaan kujeileva, kekseliäs, piilotettuja viestejä sisältävä Broadway-tyyppinen numero.
Jerry Leiber: "Kirjoitin Jailhouse Rockiin muutaman aika pahan rivin, mutta kukaan ei valittanut, ja se hyväksyttiin."
Jerry selkeästi viittaa tähän kappaleen säkeeseen, jossa kerrotaan vankilakundien intiimistä keskinäisestä kanssakäymisestä:
Number forty-seven said to number three
"You're the cutest jailbird I
ever did see"
"I sure would be delighted with your company"
"Come on
and do the Jailhouse Rock with me"
Elvis rakasti tuollaisia juttuja.
Elvis ei kuitenkaan tulkitse biisiä sillä tyylillä, millä lauluntekijät ehkä olivat kuvitelleet – kuten esimerkiksi heidän vakioasiakkaansa, lauluyhtye The Coasters, jonka leikkisästä esitystavasta oli jo muodostunut tavaramerkki. Elvis ei ollut leikkisä. Sen sijaan hän vetää mutkat suoriksi, ilman kikkailuja, raastavaa kurkkuääntä käyttäen. Tekijät seurasivat levytystä ja ihmettelivät kuinka Elvis jaksoi aina vaan laulaa sen uudelleen ja uudelleen, yrittäen parantaa edellistä versiotaan.
Jailhouse Rock on Elviksen käsissä edelleen vitsi, mutta se on myös täysin vakavasti otettava tulkinta. Kuten jotkut muutkin Leiberin ja Stollerin klassikot – erityisesti Saved ja Trouble – se lauletaan suoraan ja intensiivisesti, mikä ylittää selvästi lauluntekijöiden alkuperäisen merkityksen. Tuloksena on sinfonia. – Mark Duffett, Counting Down Elvis His Finest 100 Songs
Mike Stoller, Ken Sharpin kirjassa Elvis Presley – Writing for the King – The Stories of the Songwriters:
"Kirjoitimme elokuvaa varten kappaleen Jailhouse Rock. Jerry ja minä tulimme New Yorkiin noin kolmeksi viikoksi maaliskuussa 1957. Harkitsimme vakavasti mahdollisuutta muuttaa sinne. Vuokrasimme sviitin Gorham-hotellista 55. kadulla ja vuokrasimme pianon olohuoneeseen, jossa vietin tuskin lainkaan aikaa. Eräänä päivänä Jean Aberbach antoi meille tehtäväksi säveltää musiikin tulevaan Presley-elokuvaan. Olimme niin innoissamme siitä, että olimme Manhattanilla kaikkine Broadway-esityksineen ja jazzklubeineen, että lykkäsimme työtä jatkuvasti.
Lauantaiaamuna oveemme koputettiin ja sisään käveli Jean Aberbach. 'No pojat, missä minun kappaleeni ovat?', hän sanoi. 'Älkää huoliko, saatte ne', vakuutimme hänelle. 'Tiedän', hän sanoi, 'koska ette poistu tästä huoneesta ennen kuin minulla on ne.' Sitten hän työnsi sohvan oven eteen – ainoan ulospääsymme. 'Aion ottaa torkut', hän selitti. Hän kirjaimellisesti nukahti, emmekä me päässeet ulos. Niinpä pakon sanelemana kirjoitimme neljä kappaletta noin neljässä tai viidessä tunnissa: Jailhouse Rock, Treat Me Nice, (You're So Square) Baby I Don't Care ja I Want To Be Free. Käsikirjoituksessa ilmoitettiin, että Elviksen hahmo oli vankilassa ja heillä oli amatöörishow. Siitä Jailhouse Rock sai alkunsa. Se syntyi nopeasti.
 |
| Mike Stoller (vasemmalla) ja Jerry Leiber (oikealla) tutkivat Elviksen kanssa MGM:n elokuvastudiolla Jailhouse Rock -kappaleen nuotteja. |
Jerry on nopea ja hauska. Se laulu oli kuin työkalu, jota Presley käsitteli todella taitavasti. Kun äänitimme sen, tiesimme, että meillä oli se yhdeksännellä otolla. Mutta Elvis jatkoi ja sanoi: 'Tiedän, että pystyn parempaan.' Hän rakasti laulamista ja tunsi olonsa todella mukavaksi äänitysstudiossa. Julkaistu levy oli yhdeksännellä otolla.
Elvis pyysi, että olisimme mukana Jailhouse Rockin äänityssessioissa. Emme olleet vielä tavanneet, mutta hän tiesi levyistä, jotka olimme tuottaneet. Hän oli hyvin leppoisa ja hänen kanssaan oli helppo olla. Näytin hänelle pianonsoittoa ja hän osallistui siihen koskettimiston yläpäästä. Soitimme ilkeää vapaakätistä boogie-woogie-musiikkia. Studio oli kuin olohuone. Hänellä oli kaikki kaverinsa siellä mukanaan. He olivat hänen lukiokavereitaan, serkkujaan ja paikallisia tuttavia Memphisistä. Näytimme hänelle kappaleet. Studiossa oli pitkiä päiviä ja kovaa työtä, mutta Elvis sai sen tuntumaan vaivattomalta. Hän pystyi laulamaan otoksen otoksen perään eikä koskaan kyllästynyt. Hän oli epätodellinen."
Raaka työ kannatti. Jailhouse Rock nousi yhdeksi Elviksen tunnetuimmista kappaleista ja myös listan ykkössijalle sekä Yhdysvalloissa että Briteissä.
Grammy Award Hall of Fameen Jailhouse Rock -tulkinta nimettiin vuonna 2017.
Jailhouse Rock | Radio Recorders, Hollywood | 30.4.1957
