Syyskuussa 2024 kunnioitettavassa 88 vuoden iässä edesmennyt Kris Kristofferson (1936–2024) muistetaan yhdysvaltalaisena laulaja-lauluntekijänä ja näyttelijänä, joka muutti country-musiikin suunnan. Hän raivasi tiensä 1970-luvun lainsuojattoman ”outlaw country” -liikkeen eturiviin. Kristofferson pyyhki pöytää Nashvillen silloisella sliipatulla ja silotellulla soundilla: hän toi tilalle jotain karumpaa, rehellisempää ja syvälle sieluun katsovaa. Hänen kynästään syntyivät sellaiset kuolemattomat klassikot kuin Sunday Mornin' Comin' Down ja Me and Bobby McGee.
Ennen nousuaan musiikkimaailman huipulle Kristofferson eli elämän, joka hakee vertaistaan. Tämä syntyperäinen teksasilainen oli nuoruudessaan paitsi urheilukenttien jalkapallosankari, myös nyrkkeilykehien peloton Golden Gloves -ottelija. Taskussaan arvostettu Rhodes-stipendi hän matkusti Atlantin yli Oxfordin yliopistoon. Siellä hän uppoutui englantilaiseen kirjallisuuteen ja valmistui maisteriksi vuonna 1960. Oxfordissa Kristofferson löysi kaksi intohimoa, jotka seurasivat häntä läpi elämän: William Blaken mystisen runouden ja Hank Williamsin kaihoisat country-laulut.
Nuoren miehen kynä oli terävä, ja hänen novellinsa voittivat kirjallisuuspalkintoja. Elämä vei kuitenkin armeijaan. Kristoffersonista tuli upseeri, ja hän päätyi palvelemaan Länsi-Saksaan – aivan kuten Elvis Presley vain hetkeä aiemmin. Todellinen elämänmuutos oli kuitenkin vasta edessä. Kristofferson oli jo aloittamassa työt kirjallisuuden opettajana arvostetussa West Pointin sotilasakatemiassa, kun hän teki radikaalin ratkaisun. Hän hylkäsi lupaavan upseerinuran, jätti nuoren perheensä ja valitsi köyhyyden seuratakseen unelmaansa. Hän elätti itsensä helikopterilentäjänä Meksikonlahden tuulisilla öljynporauslautoilla ja lensi koneita armeijassa saamiensa oppien turvin.
Vuonna 1965 tie vei lopulta Nashvilleen. Unelma ei kuitenkaan auennut helpolla: Kristofferson aloitti uransa CBS-levytysstudioiden vaatimattomana talonmiehenä. Legendan mukaan hän päätyi siivoamaan jopa itse Bob Dylanin jälkiä tämän merkittävien Blonde on Blonde -sessioiden jälkeen. Ennen läpimurtoaan tämä tuleva legenda paiski töitä missä vain pystyi – milloin baarimestarina, milloin rakennustyömailla tai rautatien varressa – pitäen samalla tiukasti kiinni lauluistaan.
 |
| Kris Kristofferson Nashvillessa, vuonna 1970, vain vähän ennen läpimurtoansa. |
Kun Kris Kristofferson alun perin tarjosi laulujaan muun muassa Carl Perkinsille, vastaanotto oli tyly: Perkins piti niitä suorastaan surkeina. Kantrilegenda Johnny Cash kuitenkin tunnisti miehen poikkeuksellisen lauluntekijälahjakkuuden. Läpimurto vaati silti ripauksen hulluutta. Tarinan mukaan Kristofferson päätti ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja laskeutui helikopterilla röyhkeästi suoraan Cashin kotitalon pihamaalle – demokasetti tiukasti kourassaan. Tempaus kannatti. Kris sai kirjaimellisesti jalkansa oven väliin, ja pian hänen teoksiaan levyttivät lähes kaikki Nashvillen nimekkäimmät artistit sekä rock-ikonit, kuten Janis Joplin. Kristofferson itse muisteli myöhemmin täyskäännöstään: ”En saanut ketään levyttämään laulujani! Ja sitten yhtäkkiä jokainen levytti niitä kaikkia!”
Eikä menestys jäänyt hetkelliseksi. Esimerkiksi SecondHandSongs-sivuston tilastojen mukaan yksistään hänen Help Me Make It Through the Night -klassikostaan on tehty satoja virallisia cover-versioita eri puolilla maailmaa.
Kristoffersonin komea ulkonäkö ja rento charmi takasivat hänelle nopeasti jalansijan myös valkokankaalla. Hän pääsi työskentelemään sellaisten elokuvaohjaajien suuruuksien kuin Martin Scorsesen, Sam Peckinpahin ja Paul Mazurskyn kanssa. Yksi hänen ikonisimmista rooleistaan syntyi Peckinpahin lännenteoksessa Pat Garrett ja Billy the Kid (1973). Suurin voitto valkokankaalla koitti kuitenkin vuonna 1976, kun hän nappasi miespääosan suoraan itse Elviksen nokan edestä Barbra Streisandin tähdittämässä menestyselokuvassa A Star Is Born (Tähti on syntynyt).
Elvis itse puolestaan kunnioitti Kristoffersonin kynän jälkeä levyttämällä urallaan kolme tämän sävellystä: For the Good Times, Why Me Lord (josta Elvis teki tunnetun live-version) sekä tietenkin Help Me Make It Through the Night. Jälkimmäisenä mainitun Elvis äänitti toukokuussa 1971, Nashvillen toisissa maratonsessioissa (ensimmäiset pidettiin edellisen vuoden kesäkuussa). Kappale päätyi lopulta avausraidaksi Presleyn vuonna 1972 ilmestyneelle Elvis Now -studioalbumille, joka oli kokonaisuutena hieman epätasainen, mutta sisälsi muutamia todellisia herkkupaloja.
Elvis rakasti laulua, mikä näkyi myös hänen konserttilistoillaan. Vuosien 1971–1976 välisenä aikana hän esitti kappaleen livenä yli 50 kertaa niin Las Vegasissa, Lake Tahoessa kuin kiertueillaankin. Kuuntele Lake Tahoessa äänitetty versio toukokuulta 1973.
Help Me Make It Through the Night ansaitsee tunnustuksensa, koska se tuo esiin sen moraalisen ja emotionaalisen painon, joka Elviksellä oli mahdollisuus tuoda 1970-luvun repertuaariinsa. Hänen tämän kaltainen materiaalivalintansa osoitti, että hän oli kasvanut ihmisenä. – Mark Duffett, Counting Down Elvis His Finest 100 Songs
Kris on kertonut Ken Sharpin kirjassa Writing for The King seuraavaa:
"Olin Elvis-fani kasvaessani. Elvis oli luonnonvoima. Hän oli ensimmäinen valkoinen mies, joka osasi laulaa mustien kappaleita ja laulaa ne oikein. Mielestäni se vain lumosi kaikki. Se on vähän kuin Ray Charles (nauraa) olisi ensimmäinen pop-artisti, joka lauloi Hank Williamsin kappaletta. Se on tietynlaista soulia. Kukaan ei olisi uskaltanut laulaa Little Richard -kappaletta kuten Elvis ja yrittää saada Little Richardin hengen sinne. Mutta Elvis osasi, ja hän teki sen Rip It Upissa ja Tutti Frutissa.
Kuulin Elviksen musiikkia ensimmäistä kertaa yliopistossa ollessani. Ajoin Kalifornian halki ja pysähdyin jollekin rekkapysäkille ja kuulin radiosta jotain ja sanoin: 'Kuka tuo on' Ja tarjoilija sanoi: 'Voi luoja, tuo on Elvis', aivan kuin olisin ollut tyhmin ihminen maailmassa. (nauraa). Mutta se oli hänen ensimmäinen levynsä, enkä ole ollut sen jälkeen enää sama ihminen."
Kuten Elvis, oli Kris Kristofferson merkillinen yhdistelmä karskeaa urheilijaa, syvää ajattelijaa ja parantumatonta romantikkoa. Elvis ehkä tunsi jonkinlaista sielunkumppanuutta Kristoffersonin kanssa ja löysi hänen lauluistaan tarttumapintaa omaan elämäänsä.
Tästä syntyi myös laulu Help Me Make It Through the Night, joka tavoittelee riipivästi yhden ainoan illan helpotusta musertavaan yksinäisyyteen. Sen säkeissä heitetään epäröimättä syrjään aikakauden tiukat moraalisäännöt: laulaja julistaa, ettei välitä siitä, mikä on oikein tai väärin – paholainen vieköön huomisen, kunhan tämä yö ei kulu yksin.
Akateemisen taustansa ansiosta Kristoffersonilla oli ainutlaatuinen taito luoda herkkää ja taidokasta tekstiä. Silti hän ei suostunut kaunistelemaan todellisuutta, vaan kirjoitti halusta suoraviivaisesti ja peittelemättömän seksuaalisesti. Tuohon maailmanaikaan moinen rohkeus oli konservatiivisessa ja puritaanisessa Nashvillessa jotain täysin ennenkuulumatonta.
|
| Esikoisalbumi, Monument-levymerkille vuonna 1970 julkaistu Kristofferson, jolla Help Me Make It Through the Night kuultiin ensimmäisen kerran. Levy julkaistiin uudelleen vuonna 1971 nimellä Me and Bobby McGee ja erilaisilla kansilla. Kris levytti kappaleen vielä uudelleen vuonna 1999 albumilleen The Austin Sessions. |
Kristofferson levytti Help Me Make It Through The Night'in alkuperäisen version 29. lokakuuta 1969, joka julkaistiin seuraavana vuonna hänen nimeään kantaneella debyyttialbumillaan Kristofferson.
Laulun todellinen voittokulku alkoi kuitenkin siitä, kun Sammi Smith otti sen käsittelyynsä vuonna 1970. Smithin herkkä tulkinta sinkoutui suoraan country-listojen piikkipaikalle, ja vuonna 1971 hänet palkittiin esityksestään parhaan naisartisin country-Grammylla. Samassa gaalassa Kristofferson itse pokkasi pystin vuoden parhaasta country-kappaleesta. Sammi Smithin versiota kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, että Elvis kopioi sovituksen Smithiltä, koska se on lähes yksi yhteen Elviksen version kanssa.
Laulun kaipuu ja melankolia löysivät nopeasti tiensä myös suomalaisten sydämiin. Jo vuonna 1973 Tapio Heinonen vangitsi kappaleen sielun, herkillä, trubaduurihenkisillä tulkinnoillaan. Heinosen versiot löytyvät sekä suomenkielisenä (Siinä kaikki – tulet kai) että englanninkielisenä versiona. Maininnan arvoinen on myös Kari Tapion vuoden 1985 veto Auta yö tää kestämään.
Kris kertoi kirjassa Writing for The King reaktiostaan, kun hän kuuli kappaleen ensimmäisen kerran Elviksen esittämänä:
"Yksi kohokohdista minulle on se, että Elvis levytti kappaleeni. Kun alun perin haaveilin lauluntekijän urasta, en olisi koskaan unelmoinut, että Elvis laulaisi edes yhden kappaleistani, vaan jopa kolme niistä ja niin paljon sielua sisältäen.
Olin Bob Beckhamin toimistolla Combine Music'illa, Nashvillessa kun kuulin ensimmäisen kerran Elviksen version Help Me Make It Through The Night'ista. Soitimme sen siellä ja se oli kuin olisimme olleet kirkossa. Muistan Billy Swanin sanoneen, 'Tuo on Elvis'. Tosiasia oli se, että oli kunnia kuulla Elviksen tulkitsevan omaa lauluasi. Pidän kaikesta mitä Elvis teki. Pidän yksinkertaisesti hänen tavastaan lähestyä laulua. Takuulla se on ollut tilanne johon hänen on ollut helppo samaistua. Tarkoitan, että 'auta minut selviämään yli yön'. Olen varma, että hän on voinut samaistua tunteeseen."
Kris Kristoffersonin elämäntyö sai ansaitsemansa kruunun, kun hänet nimitettiin arvostettuun Country Music Hall of Fameen vuonna 2004. Vuotta 2014 puolestaan juhlistettiin elämäntyö-Grammylla (Grammy Lifetime Achievement Award). Kaikkiaan hän keräsi urallaan kolmetoista Grammy-ehdokkuutta, joista kolme päättyi voittoon.
Syyskuun 28. päivänä 2024 tämä pitkä ja värikäs matka tuli päätökseensä. Kolme vuotta eläkkeelle jäämisensä jälkeen Kristofferson nukkui pois perheensä ympäröimänä kotonaan Hanassa, Havaijilla, 88 vuoden ikäisenä. Hän oli jo etukäteen pyytänyt, että hänen hautakiveensä kaiverrettaisiin Leonard Cohenin Bird on the Wire -kappaleen kolme ensimmäistä, hänen omaa elämänfilosofiaansa niin täydellisesti kuvaavaa riviä:
Like a bird on the wire
Like a drunk in a midnight choir
I have tried in my way to be free
Kristofferson toi karun rehellisen laulunsa myös suomalaisten kuulijoiden ulottuville vierailemalla maassamme muutaman kerran. Itse sain kunnian kokea hänen magneettisen läsnäolonsa Tampere-talossa vuonna 2008. Lavalla ei tarvittu suuria eleitä tai massiivista taustabändiä – siellä oli vain mies ja akustinen kitara. Tuo ilta piirtyi sydämeeni yhtenä elämäni mieleenpainuvimmista konserttikokemuksista; se oli jotain äärimmäisen tunteellista, riisuttua ja syvästi puhuttelevaa.
Lepää rauhassa, Kris. Laulusi elävät ikuisesti.
Help Me Make It Through the Night | RCA Studio B, Nashville | 17.5.1971
