Amerikkalainen säveltäjä ja sovittaja Billy Goldenberg (10.2.1936–3.8.2020) teki elämäntyönsä suurimmaksi osaksi television puolella. Hän sävelsi tunnusmusiikkeja lukuisiin tv-ohjelmiin 1960- ja 1980-luvuilla, kuten esimerkiksi Suomessakin pyörineisiin sarjoihin Columbo, Kojak ja Smith and Jones. Emmy-palkitun säveltäjän CV:stä löytyy myös tunnusmusiikki Steven Spielbergin varhaistyöstä, kulttimaineeseen nousseesta elokuvasta Duel (Kauhun kilometrit, 1971).
Billy Goldenberg toimi Elvis Presleyn NBC:n vuoden 1968 Comeback Specialin musiikillisena johtajana ja vastasi musiikin sovituksesta. Tv-spesialin ohjaaja Steve Binder pyysi Goldenbergiä tehtävään ja keksimään Elvikselle uudenlaisen soundin. Billy palkkasi suuren orkesterin ja joukon taitavia kitaristeja ohjelman muusikoiksi. Se kaikki oli aivan uutta Elvikselle ja täysin uusi kokemus myös Goldenbergille. Tulos oli enemmän kuin onnistunut, ja Elvis sai uuden saundinsa. Ohjelman katsojaluvut rikkoivat ennätyksiä, ja Elvis oli matkalla aivan uuteen suuntaan.
|
| Billy Goldenberg pianonsa äärellä. |
Goldberg on kertonut tehtävästään seuraavaa:
"Noihin aikoihin Quincy Jones oli juuri kirjoittanut musiikin In Cold Blood -elokuvaan – se oli hyvin tummaa ja karheaa, todella ilkeää musiikkia. Minusta se oli upeaa. Ja mielestäni täytyi olla olemassa keino tuoda sellainen ajattelu televisio-ohjelmaan. Niin kehittyi Guitar Man [keskeinen Comeback Specialin sikermä].
Halusin tavoittaa Elviksen pinnan alta. Halusin suoraan sanoen löytää hänen sisäisen perverssiytensä, mutta hän ei näyttänyt sitä kuin lavalla. Kyllähän hän lauloi ja teki kaikkia niitä visuaalisia juttuja, naureskellen jälkeenpäin koko asialle. Mutta hän ymmärsi aivan selvästi sitä pimeyttä, niitä villejä, kesyttömiä ja eläimellisiä systeemeitä. Se oli iso osa Elvistä – ei hänen juttunsa ollut se, että hän on kiva.
Hän oli törkeän seksuaalinen ja halusin sitä samaa musiikkiinkin. Ja uskoin, että jos onnistuisin siinä, pääsisin samalla lähemmäksi raakaa Elvistä. En sitä Elvistä, joka käveli sisään juttelemaan, koska se oli maailman mukavin ihminen, hänhän oli kiltti ja kuuliainen poika. Minusta se oli Elvikselle iso ongelma." (Elvis Graceland, Peter Guralnick, 2000)
Edustiko tv-erikoisen Let Yourself Go juurikin tuota Goldenbergin mainitsemaa sisäistä perverssiyttä? Ainakin kohtaus, jossa Elvis astelee bordelliin ja esittää biisin, leikattiin ohjelman alkuperäisestä versiosta pois. Katsottiin, että se oli liian "pornoa" pääsponsorin, ompelukonefirma Singerin kohderyhmälle, joita edustivat amerikkalaiset kotirouvat.
Kappale oli alun perin syntynyt Joy Byersin kynästä Elvis-elokuvaan Speedway (1968), jossa se esitettiin eräänlaisessa ralliteemaan sisustetussa ravintolassa. Myös sovitus alkuperäisessä versiossa oli hyvin erilainen, voisiko sanoa kesympi? Billy Goldbergin uudelleensovitus ja lavastuksen vaihtuminen täysin päinvastaiseen miljööseen, sen röyhkeät värit, Elviksen raaka ja seksikäs tulkinta, jopa vihjailut mustan naisen ja valkoisen miehen aktista (joka tuohon maailmanaikaan oli täysin käsittämätöntä), räjäyttävät esityksen aivan eri sfääreihin. Ei ihme, että se sensuroitiin ohjelman ensimmäisestä lähetyksestä.
Billy Goldenbergin yhteistyö Elviksen kanssa jatkui vielä hänen viimeisen näytelmällisen elokuvan Change of Habit (1969) parissa. Elokuva oli osa sopimusta, jonka Eversti Parker solmi NBC:n kanssa vuoden 1968 tv-spesiaalia varten.
Goldberg vieraili Gracelandissa vuonna 2018, kun Comeback Special täytti 50 vuotta. Sen yhteydessä hän antoi myös haastattelun, joka kuvattin sarjaan The Gates of Graceland. Erittäin mielenkiintoisessa videossa on äänessä myös spessun ohjaaja Steve Binder. Katso video YouTubessa.
Let Yourself Go | Western Recorders, Los Angeles | 20.6.1968
