Syntymätyhmää elokuvassa Follow That Dream (Elä elämäsi laulaen, 1962) näytellyt Elvis, ei kuitenkaan tulkitse yhtään tyhmemmin nimikappaletta, joka on yksi Presleyn leffauran onnistuneimmista. Se oikeastaan kiteyttää koko hänen uransa kantavana sanomana toimineen Seuraa unelmaasi -ideologian ja edustaa aikakautensa happy-go-lucky-saundin terävintä kärkeä.
Elvis oli tämän tyyppisten laulujen kanssa elementissään, häneltä niiden tulkinta sujui vaivattomasti, uskottavasti, tartuttaen hyvänolon viiruksen myös kuulijaan.
Ben Weismanin ja Fred Wisen elokuvaan kynäilemä kappale on myös inspiroinut itseänsä Bruce "Pomo" Springsteeniä, joka on kertonut sen olevan yksi hänen suosikeistaan, jopa siinä määrin, että hän teki siitä oman hitaampi tempoisen version hieman erilaisilla sanoilla. Ydinsanoma kuitenkin pysyi samana.
Toinen laulun tekijöistä, Ben Weisman, on kertonut Ken Sharpille hänen kirjassaan Writing for the King, seuraavaa:
"Laulussa on voimakas sanoma. Se on yksi suosikeistani ja myös yksi myydyimmistä kappaleistani. Bruce Springsteen rakasti Follow That Dreamia ja soitti sitä toisinaan livenä. Kerron teille mukavan tarinan. 70- tai 80-luvulla limusiini haki vaimoni ja minut ja vei meidät Los Angelesin Forumiin, jossa Bruce Springsteen esiintyi. Hän lauloi Follow That Dreamin sinä iltana. Hän teki fantastista työtä, rakastin sitä. Jälkeenpäin hän lukitsi minut lavan taakse huoneeseen ja kyseli hullun lailla Elviksestä. Olin imarreltu, että Bruce tykkäsi laulusta. Pian sen jälkeen L.A. Timesissa julkaistiin tuosta illasta artikkeli otsikolla "The Boss, the King & Ben Weisman".
Kuuntele Springsteenin veto Follow That Dreamista Los Angelesisssa, 21. elokuuta 1981.
|
| Elokuva ei sisältänyt riittävästi lauluja, jotta niistä olisi saatu koostettua LP-levy. Sen sijaan huhtikuussa 1962 näki päivänvalon neljän kappaleen EP (Extendent Play) -julkaisu, josta oli Elviksen nimenomaisesta vaatimuksesta pudotettu pois Sound Advice -nimeä kantanut leffaan levytetty tekele. Lyhyestä kestostaan (reilu 8 minuuttia) huolimatta EP menestyi varsin hyvin. Yhdysvalloissa se nousi Billboardin listasijalle 15 ja Briteissä levy sinnitteli ykkösenä jopa 20 viikkoa. Vuonna 1992 RIAA (Recording Industry Association of America) myönsi sille simultaanisesti sekä kulta- että platinalevyn. |
Valitettavasti elokuvan ohjaaja Gordon Douglas ei ollut aivan ajan tasalla, miten Elvis-lauluja tulisi istuttaa tarinaan. Tämä rytmin, positiivisuuden ja ilon ylistyslaulun Elvis esittää elokuvassa selällään maaten! Sossun tätiä esittävän Joanna Mooren seuratessa Elviksen vaivaantunutta kiemurtelua vierestä.
Muutenkin leffassa nähdyt kappaleet, joita oli yllättävän vähän, ovat kömpelösti toteutettuja. Elviksen tulkintoja ne eivät kuitenkaan himmennä, vaikka eivät nimikappaleen tasolle nousekaan. Laulut eivät myöskään tee hallaa sille tosiasialle, että kyseessä on Elviksen paras komediaelokuva.
Ja huomatkaa! Elvis ei värjännyt hiuksiaan tähän rainaan. Ne nähdään viimeisiä kertoja luonnollisessa heinänsävyisessä kuosissaan.
Laulua coveroineista artisteista voidaan mainita ainakin brittiläinen popbändi The Blow Monkeys, joka teki oman persoonallisen versionsa The Last Temptation of Elvis -nimiselle, vuonna 1990 julkaistulle hyväntekeväisyyskokoelma-albumille. Ensimmäisenä kappaleen coveroi Bobby Stevens, joka oli yksi tuotteliaimmista big band -laulajista, radiojuontajista ja levyttävistä artisteista Britanniassa 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Ja mainittakoon vielä italialaisen The Rocking Chairs -yhtyeen verevä live-versio, joka kovasti muistuttaa Bruce Springsteenin vastaavaa.
Follow That Dream | RCA Studio B, Nashville | 2.7.1961