Elvis ei ollut oppimaton, hän oli intohimoinen lukija. Ehkä hän samaisti
tarinan itseensä. Kukapa tietää? Näitä poikkeuksia sääntöön olisi toivonut
olevan enemmänkin uralla. Tähteys kuitenkin verottaa kokeilujen määrää.
Elviksen diggailu oopperatähtien suuntaan, kuten Mario Lanza ja
Caruso tulee ilmeiseksi.
Elvis esitti kappaleen myös ainutkertaisissa konserteissa Manhattanilla,
Madison Square Garden'illa, New Yorkissa, kesäkuussa 1972. Valitettavasti
videon taso on heikko. Keikkoja ei kuvattu ammattikalustolla, joten joudumme
tyytymään näihin kasimillisiin fanitaltiointeihin.
Elviksen managerilta Eversti Parkerilta kysyttiin New Yorkin
lehdistötilaisuudessa, miksi Madisonin konsertteja ei kuvata? Pärehattuiselta
mieheltä saatiin vain ympäripyöreä vastaus, ja Elviskin jäi vain
kohauttelemaan olkapäitään lehdistön edessä. Ääni ja tulkinta edustavat
kuitenkin prota.
Elvis selkeästi koki omakseen sanoman, jossa tavoitellaan
tavoittelematonta tähteä, kamppaillaan epäoikeudenmukaisuutta ja vääryttä
vastaan, kohti parempaa maailmaa. Kertoo varmasti jotakin artistin
ideologiasta.
If I Can Dream
ei ollut pelkkää sattumaa.
To dream the impossible dream To fight the unbeatable foe To bear the
unbearable sorrow To run where the brave dare not go
To write the unwritable wrong To be better far than you are To try when
your arms are too weary The reach the unreachable star
This is my quest, to follow that star No matter how hopeless, No matter how
far To fight for the right Whithout question or pause To be willing to march
into hell For a heavenly cause
And I know if I'll only be true To this glorious quest That my heart will
be peaceful and calm When I'm laid to my rest
And the world would be better for this That one man scorned and covered
with scars Still strove with his last ounce of courage To reach the
unreachable star
The Impossible Dream | Madison Square Garden, New York |
10.6.1972