Vielä huhtikuussa 1956 Elvis oli toiveikas leffauransa suhteen, kun hän tokaisi toimittajalle seuravaa:
"Ihmiset ovat jo kyselleet minulta, aionko laulaa elokuvissani. En aio, ainakaan tietääkseni. Sillä koekuvauksessakin vain näyttelin, enkä juurikaan välittäisi lauleskella elokuvassa."
Pelin henki kuitenkin valkeni hänelle nopeasti, kun debyyttileffaan, Love Me Tender (Rakasta minua hellästi, 1956), lisättiin neljä laulua: We're Gonna Move, Love Me Tender, Let Me ja Poor Boy. Ne julkaistiin seitsemän tuuman EP-levyllä, joka myi platinaa marraskuuhun 1956 mennessä.
Laulut edustavat elokuvassa häpeilemättä omaa aikakauttansa, ainakin mitä tulee Elviksen eleisiin ja liikkeisiin. Sellaisia tuskin nähtiin 1800-luvun loppupuolen musiikkituokioissa. Esitysten tarkoitus on ollut vain ja ainoastaan tarjota sitä, mitä kohdeyleisö, eli nilkkasukkatytöt tulivat katsomaan. Historiallinen konteksti voidaan niiden kohdalla unohtaa.
Vaikka esityksistä onkin rock'n'roll kaukana, todisti Elvis heti, että kaikki hänelle tarjottu taipuu uskottavasti ja muitta mutkitta. Elviksen luontevaa rytminkäsittelyä ja sen parissa leikittelyä, niin kropan kuin tulkinnan suhteen, on aina ilo seurata. Ja kuullanhan esityksissä Elviksen taustalla hieman eksoottisempiakin soittimia kuten haitaria, jota näppäilee Carl Fortina -niminen miekkonen.
Laulun tekijöiksi on merkattu Elvis Presley ja Vera Matson. Elviksen nimi oli tekijätiedoissa vain sen vuoksi, että provikat laulusta tulivat oikeaan osoitteeseen.
Let Me | 20th Century Fox Stage 1, Hollywood | 5.9.1956