Blue Christmas | 1957

Jaa muille

Kappaleen Blue Christmas julkaisuun liittyy erikoinen fakta: se lanseerattiin Yhdysvalloisssa singlenä ulos vasta seitsemän vuotta sen levyttämisen jälkeen, marraskuussa 1964, jolloin se singahti Billboardin joulusinkkulistan kärkeen. Myös Billboardin Hot 100 -listalla se menestyi mukavasti, sijoittuen sijalle 18. Single oli hitti myös Isossa-Britanniassa ja nousi siellä listasijalle 11. Kääntöpuolelta löytyi kappale Wooden Heart, vuoden 1960 elokuvasta G.I. Blues – voi vain kysyä, miksi?

Blue Christmas on kiistatta Elvis Presleyn tunnetuin joululaulu. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että se ei ole hänen alkuperäislevytys. Ei lähellekään.

Nimittäin tämä Billy Hayes/Jay W. Johnson -kynäily levytettiin ensimmäisen kerran laulavan cowboyn Doye O'Dellin toimesta jo vuonna 1948. Sen jälkeen sitä on versioitu yli 800 kertaa. Elviksen tulkinta nousee lukuisan joukon keskeltä pinnalle kuin korkki. Silloin kun Presley oli parhaimmillaan saattoi käydä niin, että signeeraus oli sen verran painavalla kädellä vedetty, että teokset menivät omiin nimiin. 

Elvis ehdotti kappaleeseen sovituksellisia muutoksia, mitkä toteutettiin varsin onnistuneesti. Presleyn versio ei muistuta mitään aikaisempaa versiota, vaan hän todellakin onnistuu lyömään siihen oman leimansa. Ja minkälainen leima se olikaan. Joulun enkelien on täytynyt olla paikalla tarjoamassa suojelustaan, koska jokainen osa-alue tuntuu toimivan: bändi, sovitus ja sopivasti omituinen taustakuoro, jonka kruunaa solistin kieli poskessa vedetty vokaalinen tyylittely. 

Kuten niin usein, Elvis äänitti kappaleen kolmesta säkeistöstä vain kaksi, mutta sillä ei oikeastaan ​​ollut väliä – hänen itsevarma laulunsa soi täydellisessä vuoropuhelussa The Jordanairesin ja Millie Kirkhamin jokaisen fraasin kanssa, ja klassikko oli syntynyt. – Shane Brown, Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener's Guide 

Lopputuote on vähän reilu kaksi minuuttia kestävä täydellinen pop-kappale, joka omasi ajattomuuden ainekset. Ei ihme, että se on jäänyt elämään ja siitä on tullut vuosittainen joululaulustandardi – joskin se sopii myös soitettavaksi muulloinkin, koska kyseessä ei ole perinteinen tingeltangeli, vaan ainoastaan sanoitus viittaa jouluun, jossa siinäkin on yleimaailmallinen yksinäisyyden teema. 

Kappaletta on vaikea luokitella mihinkään genreen. Se on Elvikselle ominainen sekoitus vähän kaikkea. Siitä löytyy bluesia, kantria, popin tarttuvuutta ja rock'n'rollin rytmikkyyttä. Elvis on itse komppikitaran varressa, mikä kuuluukin miksauksessa varsin hyvin. Myöskään Jordanairesit eivät tällä kertaa tyydy pelkkään taustahymistelyyn. 

Wikipedia kuvailee kokonaisuutta seuraavasti:

"Presleyn versio on merkittävä sekä musiikillisesti että kulttuurillisesti siinä mielessä, että taustalauluryhmä Jordanaires (ja etenkin sopraano, jota laulaa Millie Kirkham) korvaa monia duuri- ja molliterssejä neutraaleilla ja septimiaalisilla mollitersseillä. Sen lisäksi, että ne vaikuttavat kappaleen yleiseen sävyyn, syntyvät 'siniset nuotit' muodostavat musiikillisen sanaleikin, joka tarjoilee 'sisäpiirivitsiä' harjaantuneille korville."

Ja jos joku tuosta jotain ymmärsi, niin hyvä.

Vuonna 2020 julkaisi Elviksen virallinen YoutTube-kanava alkuperäisen vuoden 1957 studiolevytyksen animoidun videon kera.

Elvis levytti kappaleen Hollywoodin Radio Recorders Studiolla syyskuussa 1957 osaksi saman vuoden lokakuussa julkaistua Elvis' Christmas Albumia. Vaikka Elvis oli jouluihminen, hän ei kuitenkaan itse koskaan ollut kovin hanakka tarttumaan joululauluihin, kuten ei ollut tuona syyskuisena iltapäivänäkään. Elvis oli ennemmän kiinnostunut työskentelemään Jailhouse Rock -elokuvabiisin Treat Me Nice'n parissa, johon hän halusi sinkkujulkaisua varten uuden tanakamman sovituksen aiemmin äänitetyn heppoisan leffaversion tilalle.

Mutta sessioiden ensimmäinen joululaulu Blue Christmas sytytti hänet siinä määrin, että loputkin joulualbumia varten suunnitellut kappaleet saivat inspiroituneen käsittelyn – tai no, vähintäänkin, koska albumista on tätä nykyä muodostunut klassikko ja vuosien varrella siitä tehdyt uusintapainokset ovat kilisyttäneet kassakoneita siihen malliin, että se ei vain ole Elviksen myydyin levy, vaan se on myös maailman kaikkien aikojen myydyin joululevy. Kannatti siis vähän yrittää.

Ernst Jorgensen, kirjassaan Elvis Presley – A Life In Music – The Complete Recording Sessions (1998):

"Käännyttäessä useiden artistien aiemmin levyttämän Blue Christmasin pariin, he totesivat kappaleen täydelliseksi Elviksen hitaaseen ja seksikkääseen, rock-up-lähestymistapaan, joka muistutti hyvin paljon One Night -kappaletta. Kun Elvis sai Millien esittämään sanattoman sopraano-obbligaton laulunsa taustalle, Millie oli huolissaan siitä, että se saattaisi kuulostaa naurettavalta – mutta hän ei tietenkään ilmaissut epäilyksiään ikionnelliselle laulajalle."

Millie Kirkhamilla ei ollut mitään syytä huoleen, koska hän hienolla tyylitietoisella esityksellään lähes varastaa shown.

Blue Christmas kulki Elviksen matkassa loppuun asti. Yleisönauhoitus Las Vegasista joulukuulta 1976 todistaa, että suosittu joululaulu toimi edelleen vanhaan malliin. Mikrofonitelineeksi on naamioitunut Charlie Hodge.

Seuraavan selonteon kappaleen tekijöistä ja taustoista suomensin Facebookin Classic Country Music Stories -sivuilta:

Toinen lauluntekijöistä Jay Johnson ansaitsi elantonsa radio-ohjelmien käsikirjoittajana ja mainosmusiikin värkkääjänä. Hän teki päivittäin tavanomaisen matkan Stanfordin, Connecticutin kodistaan ​​New York Cityyn. Tähän työmatkaan sisältyi tunnin mittainen junamatka. Joka aamu junassa Johnson luki rutiininomaisesti päivän uutiset lehdestä, ratkaisi sanapulmia ja joskus kirjoitti muistiin ajatuksia juonikuvioihin ja lauluihin.

Eräänä päivänä, kun juna jyskytti kohti Isoa Omenaa, Johnson otti esiin vanhan hotellimuistion. Joulunaika oli aivan nurkan takana, ja moniin radio-ohjelmiin, joissa hän työskenteli, kirjoitettiin sävelmiä, tyyliin Irving Berlinin White Christmas.

Jayn pohtiessa jouluklassikoita, joista hän voisi ammentaa ideoita, alkoi muotoutua omaperäinen ajatus. Ensi silmäyksellä se tuntui melkein liian itsestään selvältä. White Christmasin menestyksen ja bluesmusiikin valtavan vaikutuksen myötä 1940-luvulla Johnson harkitsi sanan "white" korvaamista sanalla "blue" ja uuden kappaleen kehittämistä samoilla linjoilla. Hän kirjoitti ensimmäiset ajatuksensa muistiin junassa sinä aamuna.

Näistä säkeistä syntyi luonnos sanoituspaperille, jota Johnson kutsuisi nimellä "Blue Christmas". Seuraavien päivien aikana seurasi useita säkeitä lisää. Kun Jay oli tyytyväinen sanoihin, hän tapasi ystävänsä ja säveltäjä Billy Hayesin. Vaikka kukaan ei muista, Hayes luultavasti antoi muutamia ehdotuksia sanoituksista, koska kauan ennen kuin nämä kaksi miestä olivat saaneet kappaleen valmiiksi, Johnsonin kaksi ensimmäistä säkeistöä oli jätetty pois ja korvattu. Viimeisten korjausten jälkeen Hayes kääri paketin siihen sopivilla nuoteilla.

Valmis kappale lähetettiin newyorkilaiselle kustantajalle, joka alkoi työstää uuden joulunumeron julkaisua. Ensimmäisenä kappaleen levytti tuntematon laulaja nimeltä Doye O’Dell vuonna 1948. Muita pop-versioita tehtiin orkestereiden levytyksinä, joita johtivat Russ Morgan (laulu The Morganaires), Hugo Winterhalter ja Russ Case (laulu Billy Eckstine). Nämä kaikki olivat pieniä hittejä, mutta artisti, joka todella teki Blue Christmasin tunnetuksi, oli Grand Ole Opry -tähti Ernest Tubb. Tammikuussa 1950 Tubbin levytys nousi Billboardin kantrilistan ykköseksi. Decca julkaisi Ernestin version uudelleen seuraavien kahden vuoden aikana, ja se nousi molemmilla kerroilla Billboardin kymmenen parhaan joukkoon.

Ennen Elvistä suosituin versio oli Ernest Tubbin levytys vuodelta 1949, joka nousi Billboardin kantriykköseksi.

Vaikka Blue Christmas onkin kirjoitettu New Yorkin lähijunassa, kappaleen yksinäinen sanoma ja kauniit sanat osoittivat sen olevan räätälöity kantrikappaleeksi. Ernest Tubbin käsittelyssä kappale näytti olevan paljon enemmän velkaa Nashvillelle kuin New Yorkille. Koska niin monet ihmiset samaistivat Blue Christmasin Tubbiin, häntä pidettiin usein kappaleen säveltäjänä. Mutta vaikka Ernest ei itse osallistunut kappaleen kirjoittamiseen millään tavalla, hänen levynsä oli muokannut siitä kantrimusiikin standardin. Texas Troubadour -yhtyeen ansiosta kantrimusiikilla oli nyt ensimmäinen todellinen oma jouluklassikkonsa.

1950-luvun puoliväliin mennessä lähes jokainen kantriyhtye käytti Blue Christmasia marras- ja joulukuun keikoillaan. Vaikka sitä soitettiin edelleen aika ajoin pop-genressä, Johnsonin ja Hayesin kappale oli näennäisesti vakiinnuttanut asemansa kantrieeppisenä kappaleena. Se oli ainoa kappale, joka "toi sointia mistelille", kuten jotkut alan työntekijät sitä kuvailivat. Blue Christmas olisi luultavasti pysynyt tiukasti osana Music Cityn joulunajan eturintamaa, ellei olisi ollut nuorta Tupelosta, Mississippistä kotoisin olevaa laulajaa, joka varttui palvoen Ernest Tubbia.

Elvis Presley kuunteli nuoruudessaan paljon mustaa bluesia ja valkoista etelän gospelmusiikkia, mutta hän vietti myös paljon aikaa tiettyjen kantriartistien kuuntelemiseen. Ainoalla kerralla, kun hän esiintyi Nashvillen Grand Ole Opryssa (2. lokakuuta 1954), hän tapasi Ernest Tubbin, yhden lapsuuden sankareistaan. Presleyn kiintymys Tubbiin ja hänen musiikkiinsa johti Elviksen päätöksen levyttää Blue Christmas ensimmäiselle joulualbumilleen vuonna 1957. Presleyn levytys osoittautui kuitenkin aivan erilaiseksi kuin Tubbin tai kenenkään muun.

Kerrottiin, että Elvis (yrittäessään osoittaa kunnioitusta Ernestin levylle) halusi esittää kappaleen samaan kantrityyliin kuin Tubb vuonna 1949, mutta Presleyn newyorkilainen tuottaja Steve Sholes ei suostunut siihen. Tämä ärsytti Elvistä, ja tauolla (Sholesin ollessa siellä jo muutaman minuutin) Presley ohjeisti muusikoita sekä taustalaulajia The Jordanairesia ja Millie Kirkhamia poikkeamaan sovituksesta ja tekemään sävellyksestä niin omituisen, että Sholes halveksisi sitä ja hylkäisi koko kappaleen.

Kaikkien yllätykseksi tuottaja rakasti Elviksen omalaatuista tulkintaa! Ja niin tapahtui. Presley oli tahattomasti lisännyt kappaleeseen aitoa bluesia, ja samalla Ernest Tubb oli menettänyt otteensa kappaleesta. Se kuului nyt Elvikselle.

Presleyn versio Jay Johnsonin ja Billy Hayesin kappaleesta tuottaisi enemmän rojalteja kuin kaikki muut Johnsonin kappaleet yhteensä. Se takaisi myös, että Blue Christmasista tulisi yksi historian tunnetuimmista ja suosituimmista jouluklassikoista.

ElvisMesta ei pysty vahvistamaan kertomusta siitä, että Elvis olisi halunnut levyttää kappaleen perinteiseen kantrityyliin, mutta ei pysty sitä myöskään osoittamaan perättömäksi. No, hyvä tarina se on joka tapauksessa.

Jos Santa Claus Is Back In Town -kappaleen lyhyitä yrityksiä ei lasketa, niin Blue Christmas oli ainoa joululaulu, jota Elvis esitti julkisesti suht' laajasta sesonkikatalogistaan. Vuoden 1968 Comeback Special -tv-show'ssa se nähtiin ensimmäistä kertaa Elviksen live-esityksenä. Ja sekin vain Eversti Parkerin itsepintaisesta vaatimuksesta saada vähintään yksi joululaulu spesiaaliin.

Elviksen alkuperäinen tarkoitus oli vetäistä oma suosikkinsa Santa Claus Is Back In Town, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta hän ei vain kyennyt muistamaan sanoja. Blue Christmas sitten sujuikin mallikkaasti (kts. video yläpuolelta). Kun USA:ssa näytettiin Spessu toisen kerran, vuonna 1977, oli Blue Christmas korvattu esityksellä kappaleesta Tiger Man.

Vuonna 2008 julkaistun Elvis Christmas Duets -albumin yhteydessä lanseerattiin video, jossa '68 Comeback Special -Elviksen viereen on istutettu nykytekniikan avulla kantritähti Martina McBride. Blue Christmas -duettovideo on kerännyt tähän päivään mennessä mukavat 55 miljoonaa katselukertaa. Sittemmin klassikkoa on puettu uuteen kuosiin vuoden 2017 julkaisulla Christmas with Elvis and the Royal Philharmonic Orchestra, jolla Elviksen joululaulujen yllä ei ole sinappi- vaan sinfoniaorkesterihuntu.

Laulua ovat esittäneet kymmenet artistit monissa eri musiikkigenreissä. Secondhandsongs.com on listannut tähän mennessä kaikkiaan 829 versiota ja uusia versioita ilmestyy säännöllisesti. Nostetaan nyt framille ainakin Bruce Springsteenin komea veto ja video vuodelta 2010, kantristarbo Tim McGrawin backstge-esitys ja Jon Bon Jovin näkemys aiheesta sekä brittien vara-Elviksen Shakin Stevensin menopala. Ja Michael Bublé'n versiota ei kukaan halua kuulla.

Meikäläisittäin on versioitaan tuonut julki ainakin suosittu edesmennyt tv-juontaja Timo T.A. Mikkonen ja Elvis laulujen coveroinneissa viime aikoina hienosti kunnostautunut Jani Matti Juhani. Molemmat ovat levyttäneet sen nimellä Jos joulu tuo rintaan rauhan, Tarleena Sammalkorven sanoituksena. Vuodelta 2014 löytyy myös Jussi & The Boys'in levytys, nimellä Ankea joulu.

Laulu kulki Elviksen matkassa aina hänen viimeisiin konserttiesiintymisiin asti. Ensimmäisen kerran se kuultiin Fair Ground Arenalla, Oklahoma Cityssä 16. marraskuuta 1970. Ja viimeisen kerran Elviksen viimeisellä kiertueella, Kemper Arenalla, Kansas Cityssä, 18. kesäkuuta (!) 1977. Kaikkiaan Blue Christmas esitettiin konserteissa yhteensä 42 kertaa.

Blue Christmas | Radio Recorders Studio, Hollywood | 5.9.1957