|
| Kappaleen Blue Christmas julkaisuun liittyy erikoinen fakta: se lanseerattiin Yhdysvalloissa singlenä vasta seitsemän vuotta sen levyttämisen jälkeen, marraskuussa 1964, jolloin se singahti Billboardin joululistan kärkeen. Myös Billboardin Hot 100 -listalla se menestyi mukavasti sijoittuen sijalle 18. Single oli hitti myös Isossa-Britanniassa ja nousi siellä listasijalle 11. Kääntöpuolelta löytyi kappale Wooden Heart vuoden 1960 elokuvasta G.I. Blues – voi vain kysyä, miksi? |
Nimittäin tämän Billy Hayesin ja Jay W. Johnsonin kynäilemän kappaleen levytti ensimmäisenä laulava cowboy Doye O'Dell jo vuonna 1948. Sen jälkeen siitä on tehty yli 800 versiota. Elviksen tulkinta nousee lukuisan joukon keskeltä pinnalle kuin korkki. Silloin kun Presley oli parhaimmillaan, saattoi käydä niin, että signeeraus oli sen verran painavalla kädellä vedetty, että teokset menivät omiin nimiin.
Elvis ehdotti kappaleeseen sovituksellisia muutoksia, jotka toteutettiin varsin onnistuneesti. Presleyn versio ei muistuta mitään aikaisempaa versiota, vaan hän todellakin onnistuu lyömään siihen oman leimansa. Ja minkälainen leima se olikaan! Joulun enkelien on täytynyt olla paikalla tarjoamassa suojelustaan, koska jokainen osa-alue tuntuu toimivan: bändi, sovitus ja sopivasti omituinen taustakuoro, jonka kruunaa solistin kieli poskessa vedetty vokaalinen tyylittely.
Kuten niin usein, Elvis äänitti kappaleen kolmesta säkeistöstä vain kaksi, mutta sillä ei oikeastaan ollut väliä – hänen itsevarma laulunsa soi täydellisessä vuoropuhelussa The Jordanairesin ja Millie Kirkhamin jokaisen fraasin kanssa, ja klassikko oli syntynyt. – Shane Brown, Reconsider Baby – Elvis Presley: A Listener's Guide
Lopputuote on vähän reilu kaksi minuuttia kestävä täydellinen pop-kappale, jossa oli ajattomuuden ainekset. Ei ihme, että se on jäänyt elämään ja siitä on tullut vuosittainen joululaulustandardi. Se sopii soitettavaksi muulloinkin, koska kyseessä ei ole perinteinen tingeltangeli: ainoastaan sanoitus viittaa jouluun, ja siinäkin on yleismaailmallinen yksinäisyyden teema.
Kappaletta on vaikea luokitella mihinkään genreen. Se on Elvikselle ominainen sekoitus vähän kaikkea. Siitä löytyy bluesia, kantria, popin tarttuvuutta ja rock'n'rollin rytmikkyyttä. Elvis on itse komppikitaran varressa, mikä kuuluukin miksauksessa varsin hyvin. Myöskään The Jordanaires ei tällä kertaa tyydy pelkkään taustahymistelyyn.
Wikipedia kuvailee kokonaisuutta seuraavasti:
"Presleyn versio on musiikillisesti ja kulttuurisesti merkittävä, sillä taustalauluryhmä The Jordanaires (ja erityisesti sopraano Millie Kirkham) korvaa monet duuri- ja molliterssit neutraaleilla ja septimaalisilla mollitersseillä. Nämä synnyttämät ’siniset nuotit’ vaikuttavat kappaleen yleissavyyn ja muodostavat samalla musiikillisen sanaleikin, joka tarjoilee sisäpiirivitsejä harjaantuneille korville."
Ja jos joku tuosta jotain ymmärsi, niin hyvä.
Vuonna 2020 julkaisi Elviksen virallinen YoutTube-kanava alkuperäisen vuoden
1957 studiolevytyksen animoidun videon kera.
Elvis levytti kappaleen Hollywoodin Radio Recorders -studiolla syyskuussa 1957 osaksi saman vuoden lokakuussa julkaistua Elvis' Christmas Albumia. Vaikka Elvis oli jouluihminen, hän ei kuitenkaan itse koskaan ollut kovin hanakka tarttumaan joululauluihin – eikä ollut tuona syyskuisena iltapäivänäkään. Elvis oli enemmän kiinnostunut työskentelemään Jailhouse Rock -elokuvan Treat Me Nice -kappaleen parissa. Hän halusi singlejulkaisua varten uuden, tanakamman sovituksen aiemmin äänitetyn heppoisen leffaversion tilalle.
Mutta sessioiden ensimmäinen joululaulu Blue Christmas sytytti hänet siinä määrin, että loputkin joulualbumia varten suunnitellut kappaleet saivat inspiroituneen käsittelyn. Lopputulos oli vähintäänkin onnistunut, sillä albumista on tätä nykyä muodostunut klassikko. Vuosien varrella siitä tehdyt uusintapainokset ovat kilisyttäneet kassakoneita siihen malliin, että kyseessä ei ole vain Elviksen myydyin levy, vaan se on myös maailman kaikkien aikojen myydyin joulualbumi. Kannatti siis vähän yrittää.
Ernst Jorgensen, kirjassaan
Elvis Presley – A Life In Music – The Complete Recording Sessions
(1998):
"Kun he ottivat käsittelyyn useiden artistien aiemmin levyttämän Blue Christmasin, he huomasivat kappaleen sopivan täydellisesti Elviksen hitaaseen ja seksikkääseen rock-tyyliin, joka muistutti hyvin paljon One Night -kappaletta. Kun Elvis pyysi Millietä laulamaan taustalle sanattoman sopraano-obbligaton, Millie oli huolissaan siitä, että se saattaisi kuulostaa naurettavalta – mutta hän ei tietenkään ilmaissut epäilyksiään ikionnelliselle laulajalle."
Millie Kirkhamilla ei ollut mitään syytä huoleen, sillä hän lähes varastaa show'n hienon tyylitietoisella esityksellään.
Blue Christmas kulki Elviksen matkassa loppuun asti. Yleisönauhoitus
Las Vegasista joulukuulta 1976 todistaa, että suosittu joululaulu toimi
edelleen vanhaan malliin. Mikrofonitelineeksi on naamioitunut Charlie Hodge.
Seuraavan selonteon kappaleen tekijöistä ja taustoista suomensin Facebookin
Classic Country Music Stories -sivuilta:
Toinen lauluntekijöistä, Jay Johnson, ansaitsi elantonsa radio-ohjelmien käsikirjoittajana ja mainosmusiikin tekijänä. Hän taittoi päivittäin tavanomaisen työmatkan Stanfordin Connecticutin-kodistaan New York Cityyn. Tähän matkaan sisältyi tunnin mittainen junamatka. Joka aamu junassa Johnson luki rutiininomaisesti päivän uutiset lehdestä, ratkaisi sanapulmia ja kirjoitti joskus muistiin ajatuksia juonikuvioksi tai lauluksi.
Eräänä päivänä, kun juna jyskytti kohti Isoa Omenaa, Johnson otti esiin vanhan hotellimuistion. Joulunaika oli aivan nurkan takana, ja moniin radio-ohjelmiin, joiden parissa hän työskenteli, kirjoitettiin Irving Berlinin White Christmasin tyylisiä sävelmiä.
Jayn pohtiessa jouluklassikoita, joista hän voisi ammentaa ideoita, alkoi muotoutua omaperäinen ajatus. Ensi silmäyksellä se tuntui melkein liian itsestään selvältä. White Christmasin menestyksen ja bluesmusiikin valtavan vaikutuksen myötä 1940-luvulla Johnson harkitsi sanan ”white” (valkoinen) korvaamista sanalla ”blue” (sininen/surullinen) ja uuden kappaleen kehittämistä samoilla linjoilla. Hän kirjoitti ensimmäiset ajatuksensa muistiin junassa sinä aamuna.
Näistä säkeistä syntyi luonnos sanoituspaperille, jota Johnson kutsui nimellä Blue Christmas. Seuraavien päivien aikana syntyi useita säkeitä lisää. Kun Jay oli tyytyväinen sanoihin, hän tapasi ystävänsä, säveltäjä Billy Hayesin. Vaikka kukaan ei tarkkaan muista yksityiskohtia, Hayes luultavasti antoi muutamia ehdotuksia sanoituksiin. Kauan ennen kuin miehet saivat kappaleen valmiiksi, Johnsonin kaksi ensimmäistä säkeistöä oli nimittäin jätetty pois ja korvattu uusilla. Viimeisten korjausten jälkeen Hayes viimeisteli kokonaisuuden siihen sopivalla sävellyksellä.
Valmis kappale lähetettiin newyorkilaiselle kustantajalle, joka alkoi työstää uuden joulunumeron julkaisua. Ensimmäisenä kappaleen levytti silloin vielä tuntematon laulaja nimeltä Doye O’Dell vuonna 1948. Muita pop-versioita tehtiin orkestereiden levytyksinä, joita johtivat Russ Morgan (taustalla The Morganaires), Hugo Winterhalter sekä Russ Case (solistinaan Billy Eckstine). Nämä kaikki olivat pieniä hittejä, mutta artisti, joka todella teki Blue Christmasin tunnetuksi, oli Grand Ole Opry -tähti Ernest Tubb. Tammikuussa 1950 Tubbin levytys nousi Billboardin kantrilistan ykköseksi. Decca julkaisi Tubbin version uudelleen seuraavien kahden vuoden aikana, ja se nousi molemmilla kerroilla Billboardin kymmenen parhaan joukkoon.
Ennen Elvistä suosituin versio oli Ernest Tubbin levytys vuodelta 1949,
joka nousi Billboardin kantriykköseksi.
Vaikka Blue Christmas kirjoitettiin New Yorkin lähijunassa, kappaleen kaihoisa sanoma ja kauniit sanat osoittivat sen olevan kuin räätälöity kantrikappaleeksi. Ernest Tubbin käsittelyssä laulu tuntuikin olevan paljon enemmän velkaa Nashvillelle kuin New Yorkille. Koska niin monet ihmiset yhdistivät Blue Christmasin Tubbiin, häntä pidettiin usein virheellisesti kappaleen säveltäjänä. Mutta vaikka Ernest ei itse osallistunut kappaleen kirjoittamiseen millään tavalla, hänen levytyksensä muokkasi siitä kantrimusiikin standardin. Texas Troubadours -yhtyeen ansiosta kantrimusiikilla oli nyt ensimmäinen todellinen oma jouluklassikkonsa.
1950-luvun puoliväliin mennessä lähes jokainen kantriyhtye soitti Blue Christmasia marras- ja joulukuun keikoillaan. Vaikka sitä esitettiin edelleen aika ajoin popmusiikin puolella, Johnsonin ja Hayesin kappale oli vakiinnuttanut asemansa nimenomaan kantriklassikkona. Se oli ainoa kappale, joka ”toi joulun taloon”, kuten jotkut alan työntekijät sitä kuvailivat. Blue Christmas olisi luultavasti pysynyt tiukasti vain kantrikaupungin joulunajan suosikkina, ellei kuvaan olisi astunut nuori laulaja Tupelosta, Mississippistä – nuorukainen, joka oli varttunut palvoen Ernest Tubbia.
Elvis Presley kuunteli nuoruudessaan paljon mustaa bluesia ja valkoista etelän gospelmusiikkia, mutta hän vietti paljon aikaa myös kuunnellen tiettyjä kantriartisteja. Ainoalla kerralla, kun hän esiintyi Nashvillen Grand Ole Opryssa (2. lokakuuta 1954), hän tapasi Ernest Tubbin – yhden lapsuudensankareistaan. Presleyn kiintymys Tubbiin ja tämän musiikkiin johti lopulta Elviksen päätökseen levyttää Blue Christmas ensimmäiselle joulualbumilleen vuonna 1957. Presleyn levytys osoittautui kuitenkin aivan erilaiseksi kuin Tubbin tai kenenkään muun.
On kerrottu, että Elvis – yrittäessään osoittaa kunnioitusta Ernestin levylle – halusi esittää kappaleen samaan kantrityyliin kuin Tubb vuonna 1949, mutta Presleyn newyorkilainen tuottaja Steve Sholes ei suostunut siihen. Tämä ärsytti Elvistä. Kun Sholes oli tauon aikana poissa studiosta muutaman minuutin, Presley ohjeisti muusikoita sekä taustalaulajia (The Jordanairesia ja Millie Kirkhamia) poikkeamaan sovituksesta. Hän käski tehdä sävellyksestä niin omituisen, että Sholes halveksisi sitä ja hylkäisi koko kappaleen.
Kaikkien yllätykseksi tuottaja kuitenkin rakasti Elviksen omalaatuista tulkintaa! Näin kappaleen kohtalo sinetöityi. Presley oli tahattomasti lisännyt kappaleeseen aitoa bluesia, ja samalla Ernest Tubb oli menettänyt otteensa kappaleesta. Se kuului nyt Elvikselle.
Presleyn versio Jay Johnsonin ja Billy Hayesin kappaleesta tuotti lopulta enemmän rojalteja kuin kaikki muut Johnsonin kappaleet yhteensä. Se takasi myös sen, että Blue Christmasista tuli yksi historian tunnetuimmista ja suosituimmista jouluklassikoista.
ElvisMesta ei pysty vahvistamaan kertomusta siitä, että Elvis olisi halunnut levyttää kappaleen perinteiseen kantrityyliin, mutta ei pysty sitä myöskään osoittamaan perättömäksi. Oli miten oli, se on joka tapauksessa hyvä tarina.
Jos Santa Claus Is Back In Town -kappaleen lyhyitä esityksiä ei lasketa, Blue Christmas oli ainoa joululaulu, jota Elvis esitti julkisesti suht laajasta sesonkikatalogistaan. Vuoden 1968 Comeback Special -tv-show’ssa se nähtiin ensimmäistä kertaa Elviksen live-esityksenä – ja sekin vain Eversti Parkerin itsepintaisesta vaatimuksesta saada vähintään yksi joululaulu ohjelmaan.
Elviksen alkuperäinen tarkoitus oli vetäistä oma suosikkinsa Santa Claus Is Back In Town, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta hän ei vain kyennyt muistamaan sen sanoja. Blue Christmas sen sijaan sujuikin mallikkaasti (ks. video yläpuolelta). Kun Yhdysvalloissa näytettiin spessu toisen kerran vuonna 1969, oli Blue Christmas korvattu esityksellä kappaleesta Tiger Man.
Laulua ovat esittäneet kymmenet artistit monissa eri musiikkigenreissä.
Secondhandsongs.com
on listannut tähän mennessä kaikkiaan 856 versiota, ja uusia versioita ilmestyy
säännöllisesti. Nostetaan nyt framille ainakin
Bruce Springsteenin
komea veto ja video vuodelta 2010, kantristarbo
Tim McGraw’n
backstge-esitys, Jon Bon Jovin
näkemys aiheesta sekä brittien vara-Elviksen, Shakin Stevensin, menopala. Ja Michael Bublén versiota ei kukaan halua kuulla.
Meikäläisittäin versioitaan ovat tuoneet julki ainakin suosittu edesmennyt tv-juontaja
Timo T.A. Mikkonen
ja Elvis laulujen coveroinneissa viime aikoina hienosti kunnostautunut
Jani Matti Juhani. Molemmat ovat levyttäneet sen Tarleena Sammalkorven sanoittamana nimellä Jos joulu tuo rintaan rauhan. Vuodelta 2014 löytyy myös Jussi & The Boys'in levytys, nimellä Ankea joulu.
Laulu kulki Elviksen matkassa aina hänen viimeisiin konserttiesiintymisiinsä asti. Ensimmäisen kerran se kuultiin Fairground Arenalla Oklahoma Cityssä 16. marraskuuta 1970 ja viimeisen kerran Elviksen viimeisellä kiertueella Kemper Arenalla Kansas Cityssä 18. kesäkuuta (!) 1977. Kaikkiaan Blue Christmas esitettiin konserteissa yhteensä 42 kertaa.
Blue Christmas | Radio Recorders Studio, Hollywood | 5.9.1957
