I've Lost You | 1970

Nashvillen maratonsessioissa kesäkuussa 1970 nauhoitetut I've Lost You ja The Next Step Is Love julkaistiin singlenä saman vuoden heinäkuussa, tarjoten uudenlaista, aikuisempaa Elvistä. Kotimaassa kypsyneempiä tulkintoja ei ymmärretty niin hyvin kuin kansainvälisesti. Billboardin listalla sinkku nousi korkeimillaan sijalle 32. Kun taas Briteissä, Australiassa, Belgiassa ja Kanadassa se oli top ten -hitti.

Englantilainen lauluntekijä Alan Blaikley kuoli heinäkuussa 2022, 82-vuotiaana.

Alanin elinikäinen ystävä ja lauluntekijäkumppani Ken Howard ilmoitti uutisen Mirrorille kunnianosoituksena: "Olen tuntenut Alanin siitä lähtien, kun olimme seitsemänvuotiaita koulukavereita, University College Schoolissa Hampsteadissa. Olimme heti hyviä ystäviä ja pysyimme sellaisina tähän päivään asti. Laulunkirjoituskumppanuus tuotti aina iloa meille molemmille ja auttoi meitä tavoittamaan monia ihmisiä. Ikävöin häntä erityisesti, ei vain lauluntekijäkollegana, vaan myös suurena ystävänä."

Alan tunnettiin parhaiten siitä, että hän kirjoitti sarjan kansainvälisiä hittejä 1960- ja 1970-luvuilla yhteistyössä lapsuudenystävänsä Kenin kanssa. Ne sisälsivät muun muassa Brittien ykköshitit, The Honeycombsien Have I the Right? ja Dave Dee, Dozy, Beaky, Mick & Tich'in The Legend of Xanadu. Yhdessä Howardin kanssa hän kirjoitti myös kaksi West End -musikaalia ja useita tv-teemoja, mukaan lukien teemamusiikin BBC:n pitkäkestoiseen Agatha Christien Miss Marple -sarjaan.

Alan ja Ken olivat myös ensimmäiset brittiläiset säveltäjät, jotka kirjoittivat Elvis Presleylle ja olivat kappaleen I've Lost You takana (Ken Howard salanimellä Steve Barlby), jonka Elvis esitti myös dokumenttielokuvassa That's The Way It Is (1970). Toinen Elvikselle kirjoitettu kappale tehtiin yhteistyössä Geoff Stephensin kanssa, nimeltään Heart of Rome, joka löytyy albumilta Love Letters from Elvis (1971).

"Aloimme kirjoittaa yhdessä lauluja koulussa. Elvis Presley oli aina suuri sankarimme kouluaikanamme – rock n' rollin alku ja kaikkea muuta. Oli unelmien täyttymys, kun hän levytti kaksi lauluamme", kertoi Ken Mirrorille. 

Kouluajoistaan Ken Howard on kertonut myös seuraavaa: "Vuonna 1956 olin koulussa (Aiglon College) Sveitsissä ja kuulin Heartbreak Hotelin radiosta. Se kuulosti täysin erilaiselta kuin mikään muu ja yritin kaikkialta ostaa kopion ilman menestystä. Soitin äidilleni Lontooseen ja kysyin, voisiko hän etsiä sen. Luulen, että hän meni Harrodsiin, josta yllättäen löytyi myös äänilevyjä, ja hän lähetti sen minulle. Muutaman päivän olin koulun suosituin poika!"

Nashvillen maratonsessioiden ensimmäisenä päivänä, 4. kesäkuuta 1970, äänitetty I've Lost You'n studioversio julkaistiin singlellä, kun taas albumille päätyi live-versio Las Vegasista, saman vuoden elokuulta. Ohessa kuitenkin se alkuperäinen studiomaster.

I've Lost You'n alkuperäislevytys löytyy brittiläiseltä Iain Matthews'iltä, hänen ensimmäiseltä sooloalbumiltaan Matthews' Southern Comfort (1969).

Alan Blaikley: "Osan hittikatalogistamme osti Carlin Musicin Freddy Bienstock, joka oli myös Elviksen kustantaja ja epävirallinen A&R-mies. Vuonna 1970 Freddy kysyi, olisiko meillä sopivaa materiaalia Elvikselle. Matthews Southern Comfortille kirjoittamiemme kappaleiden joukossa oli kantrimainen balladi, I've Lost You. Olimme erittäin tyytyväisiä melodiaan ja sanoitukseen, mutta saatoimme kuvitella ne myös täysin erilaisessa sovituksellisessa ympäristössä – paljon voimakkaampana ja tunnepitoisempana. Demosimme sen ja useita muita kappaleita, mukaan lukien Heart of Rome erityisesti Elvikselle, Peter Lee Stirlingin (jolla oli useita hittejä Daniel Boonena) laulamana. Äänitimme ne pienessä studiossa Lontoon East Endissä ja annoimme nauhan Freddylle."

Alan Blaikley: "Kuukausien kuluessa uutiset muuttuivat yhä jännittävämmiksi. Ensin kuulimme Freddyltä (Bienstock), että Elvis äänittää I've Lost You'n. Sitten kuulimme, että sen oli määrä olla singlen A-puoli, ja myöhemmin se oli määrä sisällyttää albumiin ja elokuvaan, That's The Way It Is.

Elvis otti kappaleen ohjelmistoonsa Las Vegasin sesongillaan, elokuussa 1970. MGM oli kameroineen paikalla ja filmasi esityksen dokumenttiinsa Elvis – That's The Way It Is.

Ken Howard: "I've Lost You on laulu hyvästä rakkaudesta, joka muuttuu huonoksi, kahdesta ihmisestä, jotka käyvät läpi tunteita, mutta tietävät, että taika on jo kuollut. On mahdotonta määrittää tarkkaa hetkeä, jolloin tämä muutos tapahtui. Nyt lapsi on kaikki, joka pitää heidät yhdessä."

Singlen A-puoli on aikuista musiikkia aikuiselle yleisölle. Elviksen tummanpuhuva tulkinta vangitsee kuulijan heti alkunuoteista lähtien. Hänellä ilmeisesti oli jo tuolloin aavistus, mistä lauloi. Ero aviovaimosta Priscillasta oli konkretiaa kaksi vuotta myöhemmin.

Alan Blaikley: "Freddy kertoi meille, että kun Elvis äänitti laulua, hän itki. Ehkä sillä oli jotain tekemistä hänen henkilökohtaisen elämänsä kanssa tuolloin."

Elvis löi tuotannossaan aikuisemman vaihteen sisään heti 1970-luvun alussa. Siinä missä hänen monet aikalaisensa vielä yrittivät rimpuilla vanhojen hittiensä tai vähintäänkin samantyylisen materiaalin varassa, päätti uuden tulemisen tehnyt Presley kuulostaa ikäiseltään ja tehdä sen mukaista musiikkia. Single I've Lost You/The Next Step Is Love ei Yhdysvalloissa saavuttanut supersuosiota, mutta myi kuitenkin ihan mukavasti ja ilmoitti samalla kaikille, että hänen kohdallaan ollaan nyt siirrytty eri aikakauteen. 

On harmillista, että tämä erinomainen single on painunut unohduksiin, koska se on ehdottomasti yksi Elviksen 1970-luvun vahvimmista nelivitosista ja artistin koko kyseisen vuosikymmenen tyylipuhdas musiikillinen edustaja ja soihdunkantaja.

Lue myös blogi: The Next Step Is Love | 1970

Ken Howard: "On vain muutamia laulajia, jotka voidaan tunnistaa heti, kun he alkavat laulaa. Judy Garland, Edith Piaf, Sinatra... Elvis saattoi olla kameleonttimainen, hänellä oli kyky uida erilaisten tunnelmien ja tyylien nahkoihin, mutta silti hän oli aina ainutlaatuinen oma itsensä."

Alan Blaikley: "Ulkonäöltään Elvis oli salaperäisen androgyyni, mikä mielestäni selittää hänen ikuisen vetovoimansa molempia sukupuolia kohtaan. Ja tietenkään hän ei koskaan vanhentunut ("ne, joita jumalat rakastavat, kuolevat nuorena").

I've Lost You (Alan Blaikley/Ken Howard)

Lying by your side I watch you sleeping

And in your face the sweetness of a child

Murmuring the dreams you won't recapture

Though it will haunt the corners of you mind

I've Lost though you're near me

And your body's still this kind

I've lost you on a journey,

But I can't remember where or when

Who can tell when summer turns to autumn

And who can point the moment love grows cold

Softly without pain the joy is over

Though why it's gone will neither of us know

Oh, I've lost you yes, I've lost you

I can't reach you anymore

We ought to talk it over now

But reason can't stand in for feeling, oh

Six o'clock the baby will be crying

And you will stumble, sleeping to the door

In the chill and solemn gray of morning

We play the parts that we have learned to well

Oh I've lost you, oh, I've lost you

Oh, You won't admit it so

I've lost you on a journey,

But I can't remember where or when no more

Oh, I've lost you yes, I've lost you

I can't reach you anymore

We ought to talk it over now

But reason can't stand in for feeling, oh