Vuonna 1969 perustettu amerikkalainen yhtye The Pointer Sisters tunnetaan
parhaiten hiteistään
I’m So Excited
ja
Jump (For My Love). He voittivat ensimmäisen Grammy-palkintonsa vuonna 1975 tekemästään
alkuperäisesityksestä
Fairytale, joka sisältyi heidän helmikuussa 1974 julkaistulle albumille
That's A Plenty. Saman vuoden syyskuussa Fairytale irrotettiin
kokopitkältä singleksi.
Anita (23.1.1948–31.12.2022) ja
Bonnie Pointerin (11.7.1950–8.6.2020) kirjoittama kantrikappale herätti
niin paljon kiinnostusta, että Pointer Sisters kutsuttiin Nashvilleen, jossa
heistä tuli ensimmäiset mustat naislaulajat, jotka esiintyivät Grand Ole
Opryssa.
Fairytale aloitti Elviksen levytyssessiot RCA:n Hollywoodin
studio C:llä, maaliskuussa 1975. Samassa studiossa hän oli kolme vuotta
aiemmin levyttänyt hittinsä Burning Love ja Always On My Mind.
Fairytale löytyy albumilta Elvis Today, joka julkaistiin 7.
toukokuuta 1975.
Elviksen monivuotinen tyttöystävä 1970-luvulla, Linda Thompson, kertoo
kirjassaan A Little Thing Called Love (2016), kuinka hän rohkaisi
Elvistä levyttämään biisin, koska hän koki, että hänen satunsa Elviksen kanssa
oli päättymässä: "Kappale vangitsi täydellisesti pettymykseni."
Harvemmin Presley heitti urallaan näinkin perinteiseen kantrimeininkiin
nojautuvaa settiä. Mutta tämä oli sitä ehtaa itteään. Elvis myös selkeästi
diggasi biisiä, koska se kuului viimeisten vuosien keikkojen vakiosettiin. Hän
esitti kappaleen konserteissaan yhteensä 65 kertaa. Ensimmäisen kerran Las
Vegasin avaushow'ssa 18. maaliskuuta 1975, eli vain reilu viikko levytyksen
jälkeen. Viimeisen kerran
Fairytale kuultiin hänen viimeisessä konsertissan Indianapoliksen
Market Square Arenalla, 26. kesäkuuta 1977.
Elvis esitteli kappaleen usein saatesanoilla: "This next song is the story of my
life. It's called Fairytale." Mitä ikinä hän sitten sillä
tarkoittikaan? Tarkoittiko hän, että hänen elämänsä on ollut kuin satua? Vai
viittasiko hän laulun sanoitukseen, joka on kaikkea muuta kuin satua, kertoen
katkerasta erosta?
Näin hän menetteli myös varsinaisesta lähetyksestä
pois leikatussa esityksessä
CBS-tv-spesiaalissaan, Elvis In Concert. Kappale on kuvattu Presleyn
viimeisellä kiertuella, Omahassa, Nebraskassa 19. kesäkuuta 1977. Siinä jo
väsynyt ja sairas artisti yrittää tehdä laululle parhaansa mukaan oikeutta.
The Pointer Sisters albuminsa That's A Plenty (1974)
takakannessa.
Ken Sharpin kirjassa
Elvis Presley – Writing for the King – The Stories of the Songwriters,
kappaleen toinen tekijä, Anita Pointer, on kertonut sen synnystä seuravaa:
"Olimme kiertueella Dave Masonin kanssa ja olimme majoittuneet
hotelliin Woodstockissa, New Yorkissa. Istuin ja kuuntelin pienestä
kasettimankastani James Tayloria, ja nimi Fairytale vain
ilmestyi mieleeni. Kirjoitin kappaleen yhdessä yössä. Palasimme kotiin ja
viimeistelimme sen siskoni Bonnien kanssa.
Laulu oli kirjoitettu rakkaussuhteesta, joka minulla oli yhden tyypin kanssa
San Franciscossa. (Lausuu sanoja) 'You used me, you deceived me, and you never
seemed to need me but I bet you won't forget me when I'm gone.' Tuo oli se
rivi, mikä oli tarkoitettu hänelle. Tuo rivi vain tuli jostain ja ajattelin:
'Hah, kirjoitan tämän laulun hänestä.' (nauraa).
Laulu kertoo suhteesta, joka meni pieleen. Hän oli naimisissa, eikä minulla
ollut mitään hajua asiasta. Hän toimi radion tiskijukkana San Franciscon
KSAN:llä. Päädyin suhteeseen tuon tyypin kanssa, eikä minulla tosiaan ollut
mitään ideaa siitä, että hänellä oli jo suhde toisen kanssa. Hän valehteli
minulle, ja kun sain kaiken selville, niin samalla myös tuo laulu
syntyi.
Satu (fairytale) ei ole totta, se on pelkkää fantasiaa. Meidän perhe on niin
maanläheinen ja 'fairytale' on sana, jota käytämme synonyymina valehtelulle.
Sen vuoksi annoin kappaleelle nimen Fairytale.
Fairytalesta tuli vain sattumalta kantribiisi. Minulla ei ollut mitään
tarkoitusta tehdä kantribiisiä. Kun kirjoitin laulua, melodia ja sanat vain
tulivat minulle. Se oli kuin taikuutta. Kunpa voisin tehdä saman
uudelleen.
Levytimme sen ensimmäiselle albumillemme, The Pointed Sisters ja se oli
iso hitti. Me jopa saimme siitä ensimmäisen Grammy-palkintomme kategoriassa
Paras vokaaliesitys duolta tai yhtyeeltä (Best Vocal Performance by a Duo or
Group). Seuraavana vuonna Elvis levytti sen. En edes villeimmissä
kuvitelmissani olisi uskonut, että Elvis levyttäisi jonkun lauluistamme.
Teimme töitä San Franciscossa David Robinsonin kanssa. Hän oli
managerimme sekä myös loistava tuottaja, joka tuotti muun muassa
Herbie Hancockia ja Taj Mahalia. Hän todella piti musiikistamme
ja rohkaisi meitä kirjoittamaan omia biisejä. David oli vastuussa siitä, että
Fairytale päätyi Elvikselle. Hänellä oli joitain yhteyksiä Nashvilleen
ja hän sai välitettyä laulun Elvikselle. En uskonut sitä, kun hän sanoi, että
Elvis aikoo levyttään sen (nauraa). Olin ihan että, 'Kamoon! Älä viitsi
vitsailla. Elvis muka levyttäisi meidän tekemän laulun?' (nauraa).
Elviksen versio Fairytales'ta löytyy hänen Today-albumiltaan.
Voi Luoja, emme malttaneet millään odottaa, että pääsisimme kuulemaan sen. Se
oli niin uskomatonta, että joku Elviksen kaltainen saattoi samaistua laulun
tarinaan, niin että halusi levyttää sen. Uskoisin, että Elvikseen vetosi rivi,
'I bet you won't forget me', koska ihmiset eivät takuulla ole unohtaneet
häntä. Mielestäni Elvis teki Fairytalen kauniisti. Olen erittäin
tyytyväinen hänen versioonsa. Hän todella vangitsi kappaleen tunnelman.
Elvis oli yksi ensimmäisistä, jotka liittivät kulttuurit musiikissaan. Hän
rakasti gospelia. Hän oli rock and roll ja hän oli blues. Hän yhdisti ne
kaikki ja siinä samalla hän yhdisti meidät kaikki. Oli myös muita, jotka
toimivat niin, kuten Chuck Berry, mutta Elvis teki kulttuurien
risteytyksen musiikissa hyväksyttäväksi ja oikeutetuksi. Hän antoi sille
hyväksymisleiman. Elvis toi paljon iloa ja jännitystä musiikkiin, ja siksi hän
ei unohdu koskaan."
